Oikeiston ja vasemmiston erot korostuivat Sylväällä järjestetyssä vaalipaneelissa torstaina. Mitään mullistavia uusia avauksia eduskuntavaaliehdokkailta ei tullut, vaan kaikki toistelivat pitkälti puolueensa taholta jo kuultuja asioita. Paikallisten puoluetoimijoiden yhdessä järjestämään vaalipaneeliin osallistuivat sastamalalaiset Miko Bergbom (ps), Pertti Hakanen (kesk), Jenni Jokinen (sd), Pirjo Raunio (kd), Leena Saarela (vas), Arto Satonen (kok) ja Wilhelm von Nandelstadh (rkp) sekä nokialainen Kaisa Räsänen (vihr) ja kangasalalainen Roope Jokinen (liik).

Valtiontalouden tasapainottamiseksi demarien Jokinen ja vasemmistoliiton Saarela torppaisivat verovarojen kulkeutumisen ulkomaille. Lisäksi Jokinen painotti ennalta ehkäisevien toimien merkitystä sosiaali- ja terveyspalveluiden kulujen hillitsemiseksi. Vihreiden Räsänen nyökytteli vasemman laidan näkemyksille ja korosti työllisyysasteen nostamisen tärkeyttä.

Keskustan Hakanen on valmis käymään kaikki hallinnonalat läpi säästöt mielessään – poislukien puolustus. Paneelin vetänyt Tyrvään Sanomien päätoimittaja Hanna Pihlajamäki pyysi Hakasta tarkentamaan, onko hän siis valmis höyläämään myös koulutuksesta ja terveyspalveluista. Vastaus oli kyllä.

Liike Nytin Roope Jokinen tukisi yrittäjyyttä kaikin tavoin ja korosti, että yhtään ”perässä vedettävää” ei voi jatkossa olla. Rkp:n von Nandelstadh on myös valmis leikkauksiin, mutta koulutuksen hän rajaisi säästötoimien ulkopuolelle.
”Yhtäkään maata tai yritystä ei rakenneta koulutusleikkauksilla”, hän kiteytti.

Kristillisdemokraattien Pirjo Raunio puhui työllisyysasteen nostamisesta ja yritysten toimintaedellytyksistä huolehtimisesta. Kokoomuksen Satonen komppasi ja mainitsi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen ja asumistuen muutoksen konkreettisina keinoina. Perussuomalaisen Bergbomin leikkuri iskisi ensimmäisenä kehitysapuun.

Ehdokkaat pakotettiin valitsemaan veronkorotusten ja leikkausten välillä. Jokinen, Räsänen ja Saarela kiristäisivät ennemmin verotusta kuin leikkaisivat julkisia palveluja. Kaikki muut ehdokkaat suosivat leikkauksia veronkorotusten sijaan. Tosin palkkatyötä verottamalla ei vasen laitakaan ole valmis valtion kassaa nykyistä enempää paisuttamaan.

Keppiä ja porkkanaa

Paneelin oikealla laidalla korostettiin, miten työnteosta on työttömyysturvaa leikkaamalla tehtävä nykyistä houkuttelevampaa. Kun tuista nipistetään, madaltuu kynnys ottaa vastaan kaikenlaista työtä.

Vasemmalla haettaisiin työllisyysasteen nousua työhyvinvoinnista, erilaisista työaikaratkaisuista ja hyvästä johtamisesta, eli työelämän imun lisäämisestä. Vihreiden Räsänen muistutti, että työttömyysturvasta leikkaaminen koskettaa myös monia lapsiperheitä ja on pois heidän hyvinvoinnistaan.

Rauhallisissa merkeissä sujuneeseen keskusteluun putkahti paneelin aikana hieman enemmän tunnetta Leena Saarelan lausuessa ”miljönääriverosta”. Jenni Jokinen oli aiemmin todennut, että osana talouden tasapainottamista enemmän ”kantokykyä” omaavilta tahoilta veroja voisi ottaa nykyistä enemmän, esimerkkinä hän mainitsi listaamattomat yhtiöt.

”Suomessa on niin vähän todella suurituloisia, että puhe miljonääriverosta on populismia”, Pertti Hakanen totesi.

Jos Suomen velkaantuminen olisi veronkorotuksilla hoidettavissa, se olisi jo tehty, tuumi Bergbom.

Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa

Monia aloja vaivaavaan työvoimapulaan ehdokkaat olisivat valmiita hakemaan apuja ulkomailta, myös EU:n ulkopuolelta.

”Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan monille aloille. Sastamalalaiset yritykset eivät pärjäisi ilman ulkomaista työvoimaa. Tarvitsemme enemmän kuin vain perussuomalaisten peräänkuuluttamia huippuosaajia”,  Satonen sanoi.

Bergbom korosti kuitenkin saatavuusharkinnan säilyttämistä, eli sitä, että yritysten on ensin yritettävä työllistää suomalaisia ja vasta sitten turvauduttava ulkomaiseen työvoimaan.

”Emme tarvitse saatavuusharkintaa, sillä aivan varmasti yritykset ovat jo yrittäneet rekrytoida kotimaasta ennen kuin tähyävät ulkomaille”, Satonen vastusti.

Kokoomuslainen muistutti, että perussuomalaiset ovat esittäneet työluvan epäämistä henkilöiltä, joiden palkka Suomessa jäisi alle 3300 euron. Näkemyksen toteuttaminen johtaisi Satosen mukaan katastrofiin.

”Ei se mikään katastrofi ole, mutta halpatyövoiman tulo tulee kalliiksi, koska meillä on niin korkea sosiaaliturva”, Bergbom vastasi.

Wilhelm von Nandelstadhia maahanmuuttokeskustelu ärsytti.

”En ymmärrä negatiivista asennetta. Sastamalassa rkp on eksoottisinta mitä täällä on”, hän nauratti yleisöä.

Pirjo Raunio muistutti, että monen suomalaisenkaan tienestit eivät ylitä perussuomalaisten määrittämää palkkarajaa.

Tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Ympäristöasiat olivat myös yksi vaalipaneelin teemoista. Kukaan ei sinänsä vastustanut ilmastonmuutoksen hillitsemistä, mutta keinoista ja toimien ajoittamisesta oli erimielisyyttä.

Fossiilienergiasta luopuminen oli ensimmäisenä Jokisen, Räsäsen ja Saarelan mielessä. Nandelstadh totesi, että ilmastotekoja tehdään yrityksissä, ja suomalaiselle elinkeinoelämälle ympäristöystävällisyys tuo paljon mahdollisuuksia. Satonen komppasi ja puhui puhtaasta energiasta ja teollisuuteen syntyvistä työpaikoista.

Liike Nytin Jokinen korosti, miten jokainen Suomeen perustettu tehdas on ekoteko. Bergbom ja Raunio olivat samoilla linjoilla ja painottivat Suomen tekevän jo riittävästi ilmaston hyväksi. Heidän mielestään olennaisempaa olisi kantaa ilmastohuolta maailman suurimmista saastuttajavaltioista.

Hakasen mukaan metsät ovat tärkeitä hiilinieluja, mutta niitä voi silti hakata nykyistä enemmän. Hänen lisäkseen Miko Bergbom, Roope Jokinen ja Pirjo Raunio olisivat valmiita siirtämään Suomen hiilineutraaliustavoitetta vuoteen 2050.

Nykyisestä, EU-tasoa kunnianhimoisemmasta, vuoteen 2035 tähtäävästä tavoitteesta pitäisivät kiinni Jenni Jokinen, Kaisa Räsänen, Leena Saarela, Arto Satonen sekä Wilhelm von Nandelstadh.