Ensimmäisen kerran Ronja Anttila oli ratsailla jo muutaman vuoden ikäisenä. Peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvää 16-vuotiasta tyttöä kiehtoo lajissa yhteistyö suurten eläinten kanssa. Tallimiljöö on tuttu lapsuudesta saakka, sillä hänen äitinsä Maria pyörittää ratsastustallia Sastamalan Kiikoisissa.
Parasta Ronjan mielestä on se, kun löytää hyvän yhteyden hevoseen.
”Hevonen on herkkä laumaeläin. Ne ovat viisaita ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me ihmiset osaamme ajatellakaan”, hän luonnehtii.
”Ne ovat myös mestareita aistimaan tunnetiloja. Jos ratsastaja esimerkiksi jännittää, tunne siirtyy helposti hevoseen, ja sekin jännittyy.”
Saumattomaan yhteispeliin pääseminen on mahtavinta. ”Silloin tuntuu, että ratsu toimii melkein ajatuksen voimalla”, pohtii Ronja.
Ratsastuksen lisäksi Ronja viettää aikaa mielellään muutenkin hevosten parissa.
”Harjaamisesta pidän ehkä eniten, se vahvistaa suhdetta eläimeen niin kuin kaikki muukin yhdessä tekeminen. Maastakäsittely on tärkeää”, Ronja selvittää.
Kisaaminen tuli kuvioihin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Eniten Ronjaa kiinnostaa esteratsastus.
”Puomiluokkia menin oman seuran pikkukisoissa ponilla jo nelivuotiaana”, hän muistelee.
Ronja tunnustaa kilpailuviettinsä olevan vahva, valmistautuminen kisoihin antaa kimmokkeen treenata tavoitteellisesti. Pikkukisojen jälkeen Ronja siirtyi aluetasolle ja siitä eteenpäin.
Taitojen ja kokemuksen myötä hän on hypännyt yhä korkeampia esteitä. Uran tämän hetkinen huipennus oli osallistuminen Helsinki International Horse Show:n kisoihin syksyllä. Se on esteratsastuksen maailmancup-sarjan osakilpailu. Sinne Ronja pääsi sijoituttuaan estekilpailussa hyvin viime kevään hevosmessuilla Tampereella.
”HIHS:ssä hypättiinkin sitten jo 105 cm -luokkaa”, Ronja kertoo. Helsingissä hän sijoittui upeasti kolmanneksi ensimmäisenä kilpailupäivänä. Toisena kisapäivänä tuli yksi puominpudotus viimeisellä esteellä, ja se vei pisteitä.
”Ei se niin harmittanut, kun muuten meni hyvin. Kokemus oli kyllä superhieno.”
Kilpailutilanteissa on aina oma jännityksensä. Ronjan kilparatsuna on jo useita vuosia ollut kansallisen tason estehevonen Cantharellus, tuttavallisemmin Nipsu. Kokeneena hevosena Nipsu ei kilpailutilanteita ja suurta yleisöä jännitä. Se on tottunut reissaamaan ja kisaamaan, eikä pahemmin stressaa.
”Kyllä minä jännitin siellä Helsingissä enemmän kuin hevonen. Erityisesti ensimmäisenä kisapäivänä jännitys tuntui. Pienempiä kisoja en enää jännitä”, hän kertoo.
Tilanne on siinä mielessä ihanteellinen, että oma äiti Maria on pystynyt valmentamaan tytärtään. Maria kun on itsekin entinen kilparatsastaja. Ronja on saanut valmennusta myös muilta alan konkareilta, kuten Kalle Nykäseltä, Salla Ala-Rautalahdelta ja Maija Yli-Huhtalalta. Hyvä valmennus on tärkeä osa treenaamista.
Tukena on äidin lisäksi koko perhe: isä Timo, sisko Riina ja veli Rasmus.
”Rasmus on muuten oikein hyvä hevosenhoitaja kisamatkoilla”, kiittelee Ronja.
Treenaamisen vastapainoksi on hyvä lähteä välillä rennosti maastoilemaan. Se tuo mukavaa vaihtelua ja tekee hyvää myös hevoselle. Kotikulmien pikkutiet ja metsäpolut ovat tulleet tutuiksi. Hevostouhujen ja koulun lisäksi Ronja toimii myös 4H-yrittäjänä.
”Olen hoitanut lapsia ja lemmikkieläimiä, tehnyt pihatöitä ja muita kodin askareita”, Ronja luettelee. Töistä on tullut mukavasti taskurahaa.
Ratsastuksen suhteen Ronja haluaa nähdä, miten pitkälle rahkeet riittävät siinä, mutta tulevaisuuden suunnitelmat muiltakin osin ovat jo valmiina.
”Peruskoulun jälkeen menen Vammalaan lukioon. Sen jälkeen haaveilen eläinlääkikseen pääsystä. Eläinlääkärin ammatti kiinnostaa”, paljastaa Ronja.
Hevosten kanssa voi aina sattua ja tapahtua kaikenlaista. Ne ovat suuria eläimiä ja jokainen enemmän ratsastanut on kokenut myös putoamisia. Mitään vakavaa Ronjalle ei kuitenkaan koskaan ole sattunut.
”Muutama hiukan pahempi tippuminen on ollut, ja kerran tuli käteen hiusmurtuma. Suuremmilta loukkaantumisilta olen kuitenkin säästynyt”, hän kertoo ja muistuttaa, että hyvä kypärä on ratsastajalle tärkeä varuste.
Lajista kiinnostuneita ratsastajalupaus kannustaa lähtemään avoimin mielin tutustumaan hevosiin.
Aloittelijoille on omat alkeiskurssinsa ratsastuskouluissa, joissa voi turvallisesti tutustua harrastukseen ja hevosten kanssa puuhailu on muutenkin monella tavalla terapeuttista.
”Tämä on hieno laji”, Ronja sanoo.
Teksti: Anne Heikkilä.
