Kesällä 2022 Hollannin matka tuntui kaukaiselta haaveelta, mutta runsaan puolen vuoden kuluttua Vammalan Retkeilijät oli jälleen lähdössä pyöräretkelle. Huhtikuussa 2023 seisoimme aamuvarhaisella lentoasemalla odottamassa koneen lähtöä kohti Brysseliä, jonne laskeuduimme matkallamme Hollantiin.
Koronavuonna varaamamme matka Tsekkeihin peruuntui ja nyt olimme matkalla, kohde vain vaihtui.

Ryhmämme koko oli 24 pyöräilijää. Kevään harjoitukset jäivät melko vähäisiksi jäisten teiden vuoksi,
mutta intoa ainakin riitti. Matka lentokentältä Rotterdamiin tehtiin bussilla ja alkajaisiksi kävimme Keukenhofin kukkapuistossa, jonka kokoa ei osannut edes kuvitella etukäteen – 32 ha, 7 miljoonaa sipulia, 800 eri tulppaanilajiketta. Siellä olisi saanut kulumaan vaikka koko iltapäivän, mutta meidän piti kiiruhtaa kohti polkupyöriämme ja jokilaiva MS Normandieta, jotka odottivat meitä jo Rotterdamissa.

Seuraavana aamuna, hyvin nukutun yön jälkeen kokeilimme etukäteen tilattuja pyöriämme, satulan korkeus sopivaksi, jarrujen toimivuus, pyörälaukkujen pakkaus päivän eväillä ja tietysti sadevaatteilla. Punaisia pyöriä oli sekä luomuna että sähköisinä.

Mikko-oppaamme, tuttu jo Itävallan pyöräilyltä, kertasi meille ohjeet ”ajetaan jonossa, ei liian lähekkäin, varokaa paikallisia pyöräilijöitä”. Tämän Mikon varoituksen koimme matkan aikana aiheelliseksi – paikalliset ajavat pyörillään todella kovaa, ilman kypärää ja omat oikeutensa tietäen.

Tuulimyllyjä – kanavia – vanhoja rakennuksia – puukenkiä

Seuraavan kuuden päivän aikana näimme ja koimme paljon. Pyöräilimme hyväkuntoisilla pyöräteillä, välillä käytimme lauttoja jokien ylittämiseen. Kävimme 1700-luvun Kinderdijkin tuulimyllyalueella, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, Hollannin vanhimmassa kaupungissa Dordrechtissä, De Biesboschin kansallispuistossa ihailemassa runsaslukuisten vesilintujen pesintää.

Hollannista tunnemme kaupunkien niminä yleensä vain Amsterdamin ja Rotterdamin, mutta me saimme viikon aikana vierailla useissa pikkukaupungeissa, joista Goudan kaupunki oli tuttu juustojensa vuoksi.
Lukuisat juustokimpaleet lähtivät matkaamme maistiaisiksi kotiin. Viimeisenä matkapäivänä meillä oli hyvää aikaa tutustua Rotterdamin kaupunkiin, hienoon kauppahalliin, laatikkotaloihin sekä vanhoihin rakennuksiin.

Viikon sää oli Hollannin huhtikuuksi viileä 5-15 astetta, onneksi kuitenkin sateeton. Vain yhtenä aamuna
puimme lähtiessä sadevaatteet pienen kuuron vuoksi. Kevät oli muutaman viikon edellä Suomeen verrattuna, omenapuut kukkivat, puut olivat hennon vihreitä. Pyöräillessämme aistimme kevään tuoksut ja luonnon kauneuden. Tänä keväänä saamme ikään kuin kokea kaksi kevättä, toinen odottaa jo nurkan takana.

Kanavien runsaslukuisuus oli meille yllätys, vettä oli kaikkialla, voi sanoa, että useimmat talot maaseudulla ovat rantatonteilla. Eläimiä talojen pihoissa ja pelloilla oli huomattavasti enemmän kuin meillä – lehmiä, lampaita ja kanoja – ehkä säännöksiä ei noudateta siellä omakotialueella yhtä tarkasti kuin meillä koti-Suomessa, vai lieneekö siellä eri EU-direktiivit kuin meillä.

Viikon yövyimme jokilaiva Normandiessa, joka päivän aikana siirtyi aina seuraavaan paikkaan. Laivalla oli muitakin pyöräilijöitä, meitä oli yhteensä 100. Aamupalalta teimme päivän eväät, toki poikkesimme eri pikku kaupungeissa maistelemassa paikallisia herkkuja kahvin kera. Illalla söimme neljän ruoan illallisen, istuimme laivan ravintolassa rupatellen ja korttia pelaillen ja joskus hytissä huilaillen päivän rasituksesta.

Retkillämme selvisimme muutamaa pientä kaatumista lukuun ottamatta mainiosti ja uskokaa tai älkää, keski-ikämme taisi lähennellä seitsemääkymmentä – niin ne entiset nuoret vielä jaksavat.

Teksti ja kuvat: Helena Heikkilä