Kaalisaari on vehreä niemi Vammalassa, ollut jo monien sukupolvien ajan. Saari se on muinoin varmaankin ollut, ennen pengertämistä kiinni rantaan. Alueella on tavattu ja kisailtu aikoinaan monessa lajissa, varsinkin ennen kuin Keskuskenttä kaupungin toiselle puolen valmistui. Kaalejakin saaressa tai niemessä muinoin lienee viljelty, siitä nimi varmaankin juontunee.

Tämän päivän Kaalisaari on monipuolinen liikunta ja ulkoilualue, uimisesta, kuntolatteista, skeittauksesta ja hyppytornista puhumattakaan. Vanhempi väki lienee muinoin mennyt soittamaankin Kaalisaareen tutuille tai kenties tilaamaan jotain. Muutama vuosikymmen sitten Pororannassa, uimarannan kupeessa, seisoi vielä Etelä-Satakunnan puhelinosuuskunnan puhelinkioski.

Kioskeja oli muutamia ympäri Vammalan taajamaa. Tarpeen ne olivatkin, markka-ajan pikkukolikoilla pääsi soittamaan tutuille paljon nopeammin kuin kirjeet postissa kulkivat. Ensin puhelinkioskeissa oli pyöritettävä numerovalitsin, myöhemmin paineltava valintalevyke.

Missä lienevät Vammalan kioskikopit nykyisin? Mukava muistutus menneestä olisi varmaan nykynuorille koppi vaikka Kaalisaaressa muistuttamassa menneestä, ja paikallisesta itsenäisyydestä puhelinliikenteessä. Huittisissa pari puhelinkioskia on muistona keskustassa taiteella sisustettuna.

Millainen olisi vaikka kirjakioski täällä Vammalassa? Kirjoja täynnä tai joku tuttu hahmo lukemassa kirjaa kioskissa, johdollinen luuri korvalla. Jos ei kirjateemaa, niin sitten vaikka joku neiti tai herra vaihtamassa uimapukua ylleen, ennen pulahtamista Liekoveteen.

Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen