1. Kuka olet?

Seppo Lehtinen, yrittäjä. Synnyin Kiikoisissa pienviljelijäperheen esikoisena isän ollessa vielä sotarintamalla. Veljiä syntyi kaksi, joista toinen, Markku, menehtyi Norjassa pohjanmerellä 1980 öljynporauslautan kaatuessa. Siskoja syntyi kolme.

Vaimoni Paulan kanssa meillä on kaksi tyttöä, joilla molemmilla on myös kaksi tyttöä. Vanhemmalla lapsenlapsella on kaksi poikaa. Voi kyllä sanoa, että
tytöillä on saatu sukuun myös hyviä poikia.

Kansakoulun jälkeen jatkoin Laviaan keskikouluun, jonka jälkeen menin Kokemäelle kirjapainoon käsinlatojan oppiin ja sieltä Huittisiin Lauttapainon kautta Vammalan
kirjapainoon. Valokuvausyrittäjänä aloitin vuonna 1970, joskin valokuvausta olin harrastanut ihan pikkupojasta asti.

2. Täytät tänään 80-vuotta, mutta teet silti täyttä työpäivää omistamassasi Keskuskuvassa Sastamalassa. Taidat tykätä työstäsi?

Valokuvauksen tekniikka on aina kiinnostanut, enkä koe tätä tavallaan työnä. Olenkin sanonut, että lopetan heti, kun tämä alkaa maistua työltä.

3. Valokuvausala on kokenut täydellisen mullistuksen niinä vuosikymmeninä, joina olet alalla toiminut. Miten olet pysynyt mukana kehityksen kelkassa?

Tein ensimmäisen valokuvani 10 -vuotiaana, jolloin meillä kotona ei ollut vielä edes sähkövaloja. Polkupyöräilin Kiikoisista Vammalaan ja ostin apteekista tarvittavia kemikaaleja, joista tein kehite- ja kiinnitysliuokset. Laitoin kahden lasilevyn väliin valokuvapaperin ja filmin. Vilautin sitä pimeän saunan ovesta ulos nopeasti ja kehitin
kuvan.

Olen käynyt Saksassa kursseilla, sekä Photokina -messuilla viitisentoista kertaa. Myös kotimaan lukuisille kursseille osallistun edelleenkin. Nykyinen kuvavalmistamomme toimii ekologisesti ilman kemiaa. Kymmenen vuotta sitten meiltä meni Ekokemille 5000 litraa jätekemiaa vuodessa.

4. Olet myös aikoinasi perustanut tämän Alueviesti-lehden, joka sukupolvenvaihdoksen jälkeenkin jatkaa edelleen perheyrityksenä. Miksi Alueviesti perustettiin ja millaisin silmin katselet nykyisin Suomen lehtikenttää?

Ensimmäinen lehti oli nimeltään Länsituuli ja vuoden ilmestymisen jälkeen nimi muutettiin Alueviestiksi. Idea lehden perustamiseen tuli Kokemäen ajoilta, kun siellä painettiin myös Lehtimiehet Oy:n kustantamaa Tamperelainen -lehteä jota olin tekemässä. Osa vammalalaisista yrittäjistä koki ettei silloinen monopoliasemassa ollut paikallislehti noteerannut riittävästi yrityksiä, ja itsekin olin samaa mieltä.

Ennen lähes kaikki kaupunkilehdet olivat henkilö- tai perheomisteisia, mutta pikkuhiljaa on tultu siihen, että isot lehtitalot ovat ostaneet näitä pois ja vain muutama on enää yksityisiä. Valitettavasti ne, joilla on useita lehtiä, alkavat muistuttaa toisiaan samoine juttuineen ja kuvineen.

5. Miten rentoudut?

Aikaisemmin veneilin ja matkustin, nykyisin kesäpaikkanamme toimiva vaimon entinen kotitila pikku puuhineen tuo mukavaa vaihtelua kaupunkiarkeen. Keinustuolissa riittää viisi minuuttia päivässä. Tosin matkakuumekin vaatii välillä hoitoa.

6. Valokuvausliikkeesi sijaitsee juuri remontoidun Vammalan torin laidalla. Onko remontti onnistunut?

Talvella toria katsellessani tuumin monta kertaa, ettei tuosta voi kovin kummoista tulla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että jos vielä olisi viistoparkkiruudut, voisin antaa 10 pistettä. Remonttiaika on kyllä vaikeuttanut liiketoimintaa, mutta asiakkaat ovat ymmärtäneet tilanteen hienosti.

7. Olet yrittäjänä katsellut pitkään Vammalan, sittemmin Sastamalan elinkeinoelämää. Mitä kaipaat vanhoilta ajoilta?

En ainakaan sitä aikaa, kun elinkeinojohtaja käski poistaa ulkoständit pois jalkakäytävältä. Soitin ja kehoitin parantamaan yritysten edellytyksiä, eikä torppaamaan niitä. Poistokäsky peruttiin. Nykyään kaupungin elinkeinojohto toimii aktiivisesti ja yrityksiä ymmärtäen. Toivoisin lisää pienyrittäjiä täyttämään tyhjät liiketilat ja tuottamaan palveluita ja tuotteita paikkakunnalle.

Paikkakuntalaisten toivoisin käyttävän oman paikkakunnan palveluita, jotta ne säilyisivät täällä.

8. Mitkä asiat huolettavat sinua?

Tietysti maailman tilanne ja ihmisten itsekeskeisyys. Byrokraattisuus.Toisten ihmisten kunnioittamisen puute. Jenginuoret. Poliiseille ja opettajille olisi annettava lisää valtaa ja oikeuksia.Oikealle ja väärälle on tehtävä selvä ero.

9. Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?

Puoliso rinnalla sekä lapset, lastenlapset ja lapsenlapsenlapset, jotka asuvat lähellä, sekä tietysti terveys, josta saa olla joka päivä kiitollinen.

10. Terveisesi kuntapäättäjille:

Lypsävää lehmää (yrittäjää) ei saa tappaa! Toimikaa niin, että yrittäjille luodaan mahdollisuudet toimia paikkakunnalla ilman turhaa byrokratiaa ja tuottaa verotuloja, ja samalla hyvinvointia pakikakunnalle.