Nikalintien molemmin puolin avautuvat vehreät laidunmaat. Lampaita on siellä täällä pienissä ryppäissä: valkoisia, mustia ja ruskeita, isoja ja pieniä. Tien päässä seisoo useampia talousarakennuksia ja keltainen puutalo. Olen saapunut Nikalin tilalle Sastamalan Kutalassa.
Alueviesti tapasi tilaa luotsaavat Anniina ja Tapio Nikalin viimeksi kolme vuotta sitten. Silloin paikkana oli pariskunnan koti Karkussa ja Tapion sukunimi vielä Järvinen. Tuolloin Anniinan ja Tapion luona asui liuta eläimiä, muun muassa 11 vuohta.
Ravintola-alalla työskentelevä pariskunta haaveili isommasta tontista ja maatalousyrittäjyydestä.
”Se haave on käynyt toteen. Menimme naimisiin, asetuimme Anniinan sukutilalle ja meillä on nyt kaksivuotias Albert-poika”, Tyrvään Pappilan keittiömestarinakin toiminut Tapio kertoo.
Vuohet, kanat, kanit sekä Lempi-kissa ja Sulo-koira muuttivat tietysti pariskunnan mukana Kutalaan, mutta niiden lisäksi Anniinan ja Tapion hoteissa elelee noin 160 uuhta, 300 karitsaa ja viisi pässiä. Lampaat ovat tilan pääelinkeino.
”Ennen täällä oli sikoja, mutta anoppi palasi omille juurilleen ja vei possut mennessään”, Tapio kertoo.
Suuri sikala on muuntunut hyvin lampolan tarpeisiin sopivaksi. Kesällä lampaat ovat ulkona, jossa niillä onkin lokoisat oltavat. Osa laitumista rajautuu metsänreunaan niin, että auringon porottaessa eläimillä on mahdollisuus hakeutua puiden varjoon. Laitumia rajaavat suurpetoaidat.
”Neuvoja ja vinkkejä olemme saaneet kyläläisiltä ja sukulaisilta, mutta kyllä eläimet opettavat ihmistä. Niiden kanssa elämällä oppii ne parhaat käytännöt”, Anniina sanoo.
Tavoitteena elää tilan antimilla
Nikalien tavoitteena on elää kokonaan maataloudella ja jalostaa lisää oman tilan tuotteita eteenpäin myytäväksi. Pientä lisätuloa he saavat mökkivuokrauksesta.
”Toistaiseksi teemme vielä ravintolassa töitä molemmat parina päivänä viikossa”, Tapio sanoo.
Miksi juuri lampaat?
”Minua kiehtoo ajatus siitä, että lampaista ei mene mitään hukkaan. Voimme lihan lisäksi käyttää hyödyksi niiden villan ja taljan. Lammas tuottaa myös mielihyvää maisemanhoitajana sekä myöhemmin, kun niiden villoista on tehty lankaa esimerkiksi neuletöihin”, Tapio sanoo.
Päärotuina tilalla on suomenlammas ja kainuunharmas, mutta myös muutama ahvenanmaanlammas löytyy.
Maatalousalan perustutkinnon suorittanut Tapio on käynyt myös British Woolin järjestämässä koulutuksessa keritsemisoppia saamassa, ja villoille on ottaja tiedossa. Viime kevään villat odottavat tulevan syksyn villasatoa, sillä materiaalia on järkevämpää toimittaa eteenpäin kerralla iso satsi.
Nikalin lammastilan tilamyymälässä on tällä haavaa saatavilla muun muassa erilaisia makkaroita ja kyljyksiä. Osa lihoista menee suoraan ravintoloille. Sastamalassa Nikalin tilalla on sopimus Tyrvään Pappilan kanssa.
Tilan pyörittäminen vie aikaa, mutta Tapio haaveilee myös tuotteiden kehitystyön jatkamisesta. Tähän mennessä yhteistyötä on ollut ylöjärveläisen Mattila Bross:n Johannes Nykäsen kanssa.
”Pelloista on hiilinieluiksi”
Nikaleille on tärkeää huomioida ympäristönäkökulmat. Ennen heitä noin 100 hehtaarin maa-ala oli pääasiassa viljan viljelyssä, nyt osa siitä on vihreää nurmea. He puhuvat viljelykierron merkityksestä. Pellon laittaminen välillä nurmeksi ja taas muutamien vuosien kuluttua pelloksi, tekee maaperälle hyvää.
Kasvilajien vuorottelu puolestaan ehkäisee tauteja ja vähentää torjunta-aineiden tarvetta huomattavasti.
”Ilmastomuutoksen hillitsemisessä maataloudella on merkitystä, pelloista on hiilinieluiksi”, Anniina toteaa.
Se onnistuu minimoimalla maan muokkaus, noudattamalla viljelykiertoa sekä lisäämällä maahan kertyvän orgaanisen kasvimassan määrää kuivalannalla sekä teollisuuden sivuvirroista jalostettuilla maanparannuskuiduilla ja käyttämällä aluskasveja, Tapio selvittää.
Työt vaihtelevat vuodenkierron mukaan
Nikalit ovat tulevaisuutensa suhteen toiveikkain mielin. Siitäkin huolimatta, että yhä useampi maatila on vailla jatkajaa tai lopettaa kannattavuusongelmien vuoksi.
Nuorille yrittäjille maaseutu ei soi mollissa, vaan se suorastaan pursuaa elämää ja iloa arkisesta tekemisestä.
”Minusta on hienoa, miten nämä tilamme työt vaihtelevat vuodenkierron mukaan. Keväällä on karitsoinnin ja kylvön aika, syksyllä on ensin puinnit ja myöhemmin karitsointi. Koko ajan on tekemistä, mutta juhannuksen jälkeen voi hetken ottaa vähän iisimmin”, Anniina kertoo.
”Parasta on, kun saa jakaa tämän perheensä kanssa. On kiva ruokkia lampaita tai korjata vaikka aitaa, kun voi välillä ottaa lapsen mukaan työntouhuja ihmettelemään”, Tapio lisää.
Lopuksi tärkeä kysymys. Milloin Tapion valmistamaa lammasmakkaraa saa Kutalan Kasinolta?
”Kuulun kyllä kyläyhdistykseen, mutta Kasinolla viihdyn parhaiten ihan puhtaasti vain asiakkaan roolissa”, hän nauraa.
”Nikalin makkaraa saa tosin ostettua perjantaisin Kutalan kylätorilta ja välillä tarjolla on myös lämmintä ruokaa grillistä.”
