Käsillä tekeminen on aina kiinnostanut Vammalassa asuvaa kultaseppä Riku Korkeeta. Jo peruskoulussa hän viihtyi parhaiten käsityötunneilla. Kotona Riku piti pienoismallien kokoamisesta. Kaikenlainen pikkutarkka puuhailu on aina kiehtonut.
”Yläasteella opo sitten vinkkasi minulle Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen artesaani-hopeaseppälinjasta”, muistelee Riku.
Opiskelu vei nuorukaisen mennessään ja vuosien varrella Riku on kouluttautunut ensin Lempäälässä artesaani-hopeasepäksi, sitten hän siirtyi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen ja jatkoi opintojaan artesaani-kultasepäksi – aina kultasepän ammattitutkintoon saakka. Tuoreimpana plakkarissa on tämän vuoden maaliskuussa saadut kaiverrusalan artesaanin paperit. Sekään ei vielä Rikulle riitä.
”Tavoitteena on kouluttautua vieläkin pitemmälle, kultaseppämestariksi saakka. Nyt kuitenkin pidän opiskeluista hieman taukoa”, ahkera mies toteaa.
Rikun päätyö on jo useamman vuoden ollut Vammalan Teknikumilla, jossa hän toimii letkujen alkuvalmistusosastolla. Kultasepäntöitä Riku tekee päätyönsä ohella kevytyrittäjänä. Sopivat verstastilat löytyivät SataGroupin tiloista Vammaksentien tehdasalueelta. Riku työskentelee vuokratiloissa usein aamuisin ja viikonloppuisin, siellä on hyvä tavata myös asiakkaita.
”Tilanteen ja muiden aikataulujen mukaan mennään, kotielämällekin on jätettävä aikaa”, kihloissa oleva seppä kertoo.
Säännöllinen palkka helpottaa elämää, Riku on viihtynyt Teknikumilla hyvin. Harva käsityöalan taitaja pystyy elättämään itsensä pelkästään käsitöillä – vaikka olisi kuinka lahjakas. Korona-aika rokotti myös käsityöalan yrittäjien tilauskantaa rankalla kädellä, ja monet perinteiset käsityöalan ammatit ovat muutenkin uhanalaisia, osa jopa katoamassa kokonaan. Päätyö tuo taloudellista turvaa, mutta Rikulle on tärkeää kuitenkin päästä välillä myös sepäntöiden pariin.
”Tämä on se eniten omalta tuntuva ala”, Riku sanoo.
”Useimmat tilaukset ovat pitkälle sitä, että teen jotakin asiakkaiden omista, valmiista materiaaleista. Korjaan esimerkiksi koruja. Harva tulee ajatelleeksi, että voisi tilata aivan toiveidensa mukaisen, uniikin korun itselleen. Tässä kultasepän ohjaus on suuressa roolissa”, Riku pohtii.
Monet arvostavat perinteisiä käsityöalan ammatteja edelleen, mutta paljon ne ovat myös kärsineet teollisuuden lisääntyessä ja verkkomarkkinoinnin jyllätessä. Teolliseen liukuhihnatuotantoon verrattuna käsityö on tietysti kalliimpaa, hinnoilla ei pysty kilpailemaan. Eivätkä kaikki ole valmiita maksamaan käsityöstä, vaikka sen laatu ja uniikkius tunnustettaisiinkin. Toiset taas saattavat ajatella, että vaikka aito käsityö kiinnostaisikin, ei siihen ole varaa. Seppä kuitenkin muistuttaa, että pienemmänkin budjetin puitteissa voidaan ideoida jotakin kiinnostavaa. Jalometallien ja -kivien lisäksi kun koruissa voidaan käyttää monia muitakin materiaaleja.
Riku haluaakin kannustaa ihmisiä rohkeasti ottamaan yhteyttä. Yhdessä asiakkaan kanssa ideoiden voidaan toteuttaa hyvinkin yksilöllisiä ja monelle lompakolle sopivia koruja.
Rikun lahjakkuus ja sydämen palo alalle on huomattu. Hänet on palkittu useampaankin kertaan. Vuonna 2016 Riku voitti ”Vuoden nuori korutaiteilija”-kilpailun ykköspalkinnon. Kilpailutyö oli hopeinen hiuskampa ”Sudenkorennon leikki”. Kauniin kamman yksityiskohdista huomaa, että se on taidokkaasti tehty ja suunnittelussa on käytetty luovuutta.
Vammalan paljon puhutun toriremontin tieltä kaadetuista lehmuksistakin selviää mielenkiintoinen seikka. Niistä nimittäin otettiin pahkat talteen.
”Teen Vammalan Yrittäjien kanssa yhteistyötä, ja päädyimme siihen, että teen pahkoista koruja”, Riku kertoo.
”Pahkoissa on kaunis, visakoivumainen rakenne. Nyt historialliset, monille tärkeät lehmukset jäävät elämään korujen muodossa.
Käsityöt kiinnostavat Rikua niin paljon, että sepäntöiden lisäksi hän käy Kansanopistolla keskiaikaisia soittimia rakentamassa.
”Olen siellä tehnyt hiljaksiin viulua, ja tämän lisäksi valmistan kampiliiraa omana projektina.”
