Vesarannan kesäteatteri Sastamalan Houhajärvellä on kiemuraisen hiekkatien päässä. Kun saavun näyttämöalueelle, vastaan harppoo kookas, tatuoitu, punapipoinen mies haulikko kädessä. Kovin uhkaavalta hän ei kuitenkaan vaikuta rispaantuneine myssyineen – viimeistään leveä virnistys paljastaa, etten taida olla miehen listalla. Ja olemmehan teatterialueella – täällä voi kaiketi tulla vastaan melkein mitä tahansa. Muutamia muitakin on jo ehtinyt paikalle, ja he vitsailevat aseeseen viitaten monen toimittajan tulleen tänne – ja melkein yhtä monen kadonneen.
”Parasta siis tehdä hyvä juttu”, heitän takaisin. Kuuluu naurunremahdus. Huumorintajuttomaksi tätä sakkia ei ainakaan voi kutsua.
Asemies osoittautuu Vesarannan kesäteatterin varapuheenjohtaja Kari Rissaseksi. Laskettuaan vaarattoman, illan näytelmään liittyvän pyssynsä maahan, hän suunnistaa äänentoistolaitteiden kimppuun. Tekniikka pitää laittaa kuntoon, ennen kuin illan näytös alkaa. Ehtii hän silti vastata kysymyksiinkin hommiensa ohella. Mitä teatterilaiselta odotetaan?
”Harrastajateatterissa tarvitaan luovaa hulluutta ja heittäytymiskykyä, ne ovat tärkeimmät ominaisuudet”, Rissanen kiteyttää.
Vesarannan porukassa on muutamia, jotka ovat olleet mukana jo aiemminkin, ja lisäksi aivan uusia, keväällä mukaan tulleita näyttelijöitä.
”Näyttelijöiden lisäksi tarvitaan hyvä käsikirjoitus, tekstin pitää toimia. Hyvässä näytelmässä jännite kantaa koko esityksen läpi. Tekstien ongelmana on usein, että se lässähtää jossakin kohtaa tai kaatuu tökeröön loppuun. Joskus kirjoitetaan turhia rooleja, jotka eivät vie näytelmää eteenpäin. Meillä kaikki roolit ovat puherooleja”, kuvailee Rissanen.
Tämän kesän näytelmänä Vesarannassa on Remontti-niminen maalaiskomedia. Näytelmän on käsikirjoittanut Hannu Patamaa, ohjaajana on Eetu Huovila.
”Tämä oli hyvä valinta näytelmäksi, yleisö on pitänyt. Näyttelijöitä meillä on tänä vuonna yhteensä 13. Yleisöä on ollut hyvin paikalla, olen ollut tyytyväinen”, kertoo Rissanen. Yhteisöllisyys ja hyvä yhteishenki on Rissasen mukaan teatterilaisia yhdistävä liima.
”Meillä on mahtava porukka, kaikki ovat huikeita tyyppejä. Näytelmä valitaan aina jo talvella ja koko kevätkausi harjoitellaan yhdessä. Tuemme ja autamme toisiamme, se yhdistää.”
Välittömästä, iloisesta tunnelmasta päätellen porukka on hitsautunut hyvin yhteen. Heillä on keskenään selvästi hauskaa. Naurua kuuluu tämän tästä, ja aina kun uusi näyttelijä astelee tietä pitkin teatterialueelle valmistautumaan iltaan, hän saa muilta teatterilaisilta lämpimät halaukset.
Yksi tämän vuoden uusista näyttelijätulokkaista on Katja Koskinen. Häntä teatterimaailma on aina kiinnostanut, kaipuu siihen on majaillut syvällä sisimmässä – mutta muut asiat ovat työntäneet haaveet näyttelemisestä taka-alalle. On ollut opiskelut, työt ja perhe.
”Ala-asteella aikoinaan teimme pienen porukan kanssa omia näytelmiä, joita saimme opettajan luvalla esittää luokkatovereille. Se oli mukavaa, ja siitä jäi kipinä tähän touhuun. Kun tänne haettiin maaliskuussa lisää näyttelijöitä, ajattelin, että jospa nyt olisi minun aikani. Miehenikin kannusti minua lähtemään mukaan”, Houhajärvellä asuva Koskinen kertoo.
”Näytelmän vuorosanoja opetellessani nauhoitin niitä puhelimella ja kuuntelin työmatkoilla”, laitoshuoltajana Taysin Sastamalan yksikössä työskentelevä Koskinen paljastaa menetelmiään.
”Hyvin on mennyt. Eniten jännitti se näytös, kun eräs tuttuni oli yleisön joukossa – se on erikoista, että täysin vieraan yleisön edessä minua ei jännitä juuri lainkaan. ”
Koskiselle kokemus mukana olosta teatterissa on ollut positiivinen.
”Tämä on ollut oikea piristysruiske, ja hyvää vastapainoa työlle. Lastenhoitokuvioissa oli vähän alkukankeutta, mutta nyt nekin ovat lähteneet sujumaan”, kahden lapsen äiti sanoo.
Näytelmäasuunsa jo pukeutunut kypäräpäinen mies huomioliiveissä on seuraavana vuorossa. Sauli Saarinen on teatterilaisena jo kokenut konkari.
”Parikymmentä vuotta on tätä tullut jo harrastettua. Kun mukaan pyydettiin, en osannut sanoa ei. Ja sille tielle jäin”, hymyilee Saarinen.
”Tämä on palkitsevaa tekemistä, ja hyvää muistiharjoitusta myös. Olen mukana useammassakin eri harrastajateatterissa.”
Sammaljoella asuva Saarinen on roolinsa lisäksi oikeastikin rakennusalalla, hän toimii rakennusliikkeen työnjohtajana. Ilmankos kypärä sopiikin niin luontevasti miehen päähän. Johtaja-ainesta, selvästikin.
”Minun ei ole vaikeaa muistaa vuorosanoja. Tosin juuri tässä näytelmässä minulla ei ole niitä kovin paljoa. Tältä kesältä odotan paljon hyvää palautetta. Se on keskimäärin mukavampaa kuin huono”, sanoo Saarinen.
Vesaranta miljöönä on upea paikka kesäteatterille. Kauniit rakennukset ja rantamaisemat ovat jo sinänsä elämys. Vesarannan teatteritoiminta on ympäröiviä kyliä yhdistävä asia, ja siitä on muodostunut monille lähiseudun asukkaalle tärkeä joka kesäinen kohtaamispaikka.
