Miksi pitää aina vihata tai vainota jotain? Onko kysymyksessä ihmisen paha olo vai miksi ei voida iloita hyvistä asioista?
Kirjoitukseni koskee 19.7. ollutta artikkelia Alueviestissä: ”Mitä haittaa on supikoirista?”
Tässäkö ovat tämän päivän ongelmat?

Nyt vainon kohteena ovat kauniit supikoirat, ja pelotellaan ihmisiä taudeilla, kuten kapi, joka ”leviää helposti lemmikkieläimiin”. Pelottelu tehoaa nykyihmisiin hyvin, koska ”vakava vaara” saattaa kulkea juuri lukijan pihan läpi. Ei osata kohdata enää oikein mitään luonnollista. Karhuilla ja susilla ihmiset on peloteltu tehokkaasti. Yksikin havainto näistä eläimistä saa aikaan aikamoisen pelon ja sitten jahdin.

Hienot mäyrät on pian tapettu kokokaan, kun ihmiset eivät enää osaa kohdata hyvin harmittomia eläimiä. Enemmän ihmisistä on harmia, kaiken maailman ”hullut” saavat liikkua vapaasti.

Samaan vihan ilmapiiriin on laitettu muun muassa kurttulehtiruusu ja lupiini. Mikä tuolla moottoritien kaistalla noin hienosti kukkii kuin mainitut kasvit? Antakaa niiden olla.
Jos nyt jokin rikkaruoho niiden takia katoaa, niin mitä on menetetty? Jääkauden jälkeen täällä ei ollut juuri mitään, niin sen takia tuntuu oudolta, että aina pitää vihata ja vainota jotakin lajia, eläintä tai kasvistoa.

Teennäisiä selityksiä puhutaan totuuksina: että supikoirat aiheuttavat maassa pesiville linnuilla tuhoa. Voi olla, mutta tuskin supi on aiheuttanut ainoankaan lajin sukupuuttoa. Ihminen on aiheuttanut monen lajin sukupuuton. Ja jos sorsalintujen pesiminen sattuu onnistumaan, niin sopii kuunnella, mikä räiskiminen ampuma-aseilla käykään syksyllä ja aivan pilkkopimeässä. Siinä on mahdoton tunnistaa uhanalaiset vesilinnut.

Ihmisen olisi tänä päivänä katsoa peilistä itseään: Me täällä olemme vieraslaji, olemme suomalaisugrilaista kansaa. Ei siitä ole miljoonia vuosia, kun saamelaiset asuttivat alueet Suomen lahteen saakka. Saamelaiset ajettiin karuun Lappiin ”parempien” ihmisten tieltä.

Voitaisiinko siirtyä kunnioittamaan eläimiä ja kasveja, luonto itsessään muuttaa kantojaan omilla ehdoillaan, ei kaikkeen tarvitse puuttua. Ampumaradoilla sopii harrastaa aseen käyttöä, ei aina tarvitse olla tähtäimessä luontokappale.

Lopetetaan pelottelu ja eläinten ja kasvien tuhoaminen, aletaan tekemään jotain hyödyllistä ja inhimillistä. Autetaan vaikka naapuria tai ikäihmistä, siitä tulee hyvä mieli.

Marja Rauhala