Junttilan Tila Oy:n juuret ovat syvällä Sastamalan mullassa, sen pitkä historia tunnetaan peräti 1540-luvulta saakka. Tila on kulkenut samassa suvussa sukupolvelta toiselle. Ja jokainen sukupolvi on tuonut tilan toimintaan jotakin uutta. Tänä päivänä Junttilan Tila on siementuotantoon keskittyvä perheyritys, joka käsittelee, pakkaa ja myy sertifioituja siemeniä Peltosiemen-ketjussa. Aikoinaan tilan komeassa kivinavetassa ovat lehmät ammuneet ja siat röhkineet, tänä päivänä se toimii huoltorakennuksena. Karjaa ei ole pidetty enää vuosikymmeniin.
”Keskitymme siementuotantoon ja siihen liittyvään liiketoimintaan”, hiljakkoin sukupolvenvaihdoksen myötä tilan isännän saappaisiin astunut Teemu Junttila kertoo. Vierellä seisoo avovaimo Emmi Viirret.
”Heinäkuussa tehtiin sukupolvenvaihdos, mutta vanhempani ovat edelleen kuvioissa mukana. Olemme rekrytoineet uuttakin työvoimaa. Uusin vahvistus on pian agronomiksi valmistuva Konsta Kulmala Kiikoisista. Hänen vastuualueenaan on tuotantopäällikkönä olla yhteydessä tuottajien suuntaan”, Teemu selvittää.
Kaikkiaan siemenpakkaamon töissä ahertaa oman väen lisäksi kolme ulkopuolista työntekijää ja neljä aliurakoitsijana toimivaa yrittäjää.
”Vanhempieni Taisto ja Elisa Junttilan lisäksi veljeni Tommi Junttila on täällä töissä, ja Emmi auttelee sen verran, mitä eläinlääkärintöiltään ehtii. Kaksoissiskoni Anniina ja Aino Junttilakin osallistuvat välillä, mutta he ovat vielä lukiossa”, täsmentää Teemu.
Kehitystä ja muutoksia tehdään yrityksessä, muun muassa sähköistämällä toimintaa.
”Yrityksenä haluamme päivittää toimintamme 2020-luvulle kaikilta osin. Nykyaikana tiedon pitää olla helposti ja nopeasti saatavilla, ja nettisivujen rinnalle on tullut myös sosiaalinen media. Se on osa tämän päivän markkinointia ja liiketoimintaa”, linjaa Teemu. Perustyön lisäksi kaikki se vaatii oman panostuksensa ja aikansa.
”Tärkeää meille on myös pitkien asiakassuhteidemme vaaliminen, useiden tuottajien ja asiakkaiden kanssa on useamman sukupolven yli jatkunutta yhteistyötä. Meille tulee yli 2000 hehtaarin alueelta siemenet tuottajilta – sopimusviljelijöitä on viitisenkymmentä.”
Pikkupoikana Teemu ei erityisemmin haaveillut tilanpidosta, vaikka vanhempien mukana tilan töissä kulkikin.
”Kaikilla pienillä pojilla on haaveita, minusta piti tulla poliisi tai palomies. Joku yrittäjäveri tässä suvussa kuitenkin virtaa. Yläasteen viimeisen tet-harjoittelujakson tein kotitilalla”, Teemu virnistää.
Ylioppilaskirjoitusten lukulomalla Taisto-isä heitti ilmaan ehdotuksen. Mitäpä jos poika tulisi avuksi myymään siemeniä?
”Ja minähän aloin myydä. En paljon kirjoituksiin lukenut, kun asiakkaat alkoivat sitten soittaa myös minulle”, Teemu muistelee. Työ opetti tekijäänsä ja Teemu tajusi löytäneensä oman alansa.
Ylioppilaaksikin hän kuitenkin itsensä luki ja opiskeli sen jälkeen vielä maa- ja metsätalouden kandidaatiksi Helsingin yliopistossa.
”Teemu on kova puhumaan, se tulee häneltä luonnostaan. Tommi taas on enemmän konemiehiä”, huomauttaa Emmi, joka on seurannut veljeksiä läheltä. Haastatteluhetkelläkin Teemulla on koko ajan kuuloke korvalla. Ja puhelin soi – ja vieläpä tiuhaan tahtiin.
Ja vaikka Teemu ison osan päivistään asiakkaita palveleekin, tietää hän tarkalleen tilan kaikki tapahtumat – ja on osaltaan mukana niissäkin.
”Asioissa pitää olla huolellinen. Ala on tarkkaan säädeltyä. Esimerkiksi syysvehnääkin on viittä eri lajiketta, ja jokaisen lajikkeen välillä on kaikki laitteet puhdistettava. Ruokavirasto valvoo toimintaa tarkasti. Tietyt laatukriteerit on täytettävä. Näissä olemme tarkkoja, ja sen takia laatuumme luotetaankin”, Teemu toteaa.
Emmillä ja Teemulla on myös talon remonttipuuhat edessä. He tekevät muuttoa tilan päärakennukseen ja aikovat remontoida paikkoja omannäköisikseen. Kiinnostusta tilanpitoon on molemmilla. Emmi ja Teemu haaveilevat, että tiluksilla vielä jonakin päivänä olisi muutama eläinkin – ihan vaikka vain omaksi iloksi. Ehtii tuore isäntäpari välillä tuulettaa päätäänkin työnteon vastapainoksi.
”Urheilu on meille yhteinen harrastus, uutena harrastuksena käymme treenaamassa crosfittia. Lisäksi lenkkeilemme Viuhti-koiran kanssa sekä tapaamme ystäviä. Tulipa sitä alkukesällä Rodoksen reissukin tehtyä”, kertoo kaksikko.
Alueviestissä 16.8. julkaistu juttu Junttilan tilan vapaasti poimittavista herneistä ja auringonkukista Nokkakyläntien varrella olevilta pelloilta oli luettu tarkkaan. Kiitollista palautetta tuli lukijoilta lehteemme ja suoraan tilallisillekin.
”Auringonkukat ovat nyt juuri puhkeamassa täyteen loistoonsa, ja niitä vielä pellolla riittää poimittavaksi”, vinkkaa Teemu.
