Ensimmäisen kerran Roosa Haapanen reissasi yksin jo neljätoistavuotiaana. Sitä ennen takana oli joitakin perheen kanssa yhdessä tehtyjä ulkomaanmatkoja.
”Lähdin silloin kielimatkalle Englantiin. Äitini sanoi aina, että yksi hänen kasvatustavoitteistaan on saada lapset näkemään, että elämää on muuallakin kuin Tyrväällä”, Roosa nauraa.

”Nyt äiti on sitä mieltä, että teki liiankin hyvää työtä sen suhteen, koska olen jatkuvasti reissun päällä.” Eri maihin ja kulttuureihin tutustuminen on ollut Roosalle tärkeää, ja kun kipinä reissaamiseen kerran syttyi, ei se sen jälkeen ole sammunut, päinvastoin.
”Tavoitteenani oli, että olisin käynyt viidessäkymmenessä eri maassa ennen kuin täytän 21-vuotta. Sitten tuli korona, ja sekoitti suunnitelmat. 46 maata oli kuitenkin tullut katsottua siihen mennessä”, Roosa laskeskelee.

Omatoiminen Roosa on kokenut saaneensa yksin maailmaa kiertäessään itseluottamusta.
”Oma identiteetti on vahvistunut. Kun tapaa ihmisiä erilaisista kulttuureista ja maista, se on lisännyt uskallusta tuoda omaa persoonallisuutta esiin. Olen rohkeammin juuri sitä, mitä haluankin olla – pukeutumistyyliä myöten. Uskallan erottua joukosta”, Roosa pohtii.

Nuorena maailmalla – eikö koskaan pelottanut?
”Muita pelotti, ei minua. Varovainen ja järkevä pitää olla, mutta onneksi mitään vaarallista ei ole koskaan sattunut. Tyrvääläisellä maalaisjärjellä pärjää hyvin”, Roosa kertoo. Hänen matkabudjettinsa on ollut usein hyvin pieni.
”Kun kokkaa itse, ja käy paikallisissa kaupoissa ruokaostoksilla, tulee toimeen aika pienellä. Ja kun ottaa äkkilähtölentoja.”

Roosa on myös työskennellyt ulkomailla, pääosin nannyna, eli lasten- ja kodinhoitajana perheissä. Nannyt ovat ulkomailla arvostettuja, ja palkkaakin saa ihan kohtuullisesti. Usein sopimukseen kuuluu myös majoittuminen perheen asunnossa, sekä ruokailut. Aluksi Roosakin majoittui isäntäperheissä, sittemmin hän on viihtynyt paremmin omassa kämpässä myös nannyna työskennellessään.

”Siinä työ- ja vapaa-aika erottuvat selkeämmin, ja saa vähän omaakin rauhaa”, Roosa perustelee. Perheissä on ollut hyvä olla töissä, yksi negatiivinen kokemus on tosin sattunut matkan varrella.
”Eräässä perheessä vanhemmat riitelivät välillä rajustikin. Kerran riitatilanne meni niin pitkälle, että perheen isällä oli puukko kädessä. Silloin päätin, että täällä en enää työskentele. Muuten kokemukset ovat olleet hyviä”, Roosa kertoo.

Ulkomailla aina sattuu ja tapahtuu. Yksi mieleenpainuvimpia tilanteita oli, kun Roosa oli Moldovassa ja kulki Romaniasta vanhan Neuvostoliiton aikaisella junanrämällä kohti Venäjää.
”Rajalla piti vaihtaa junan pyörät, kun Venäjän raiteissa oli eri standardit. Sielläpä me matkustajat sitten odottelimme, kunnes junaan oli vaihdettu erilaiset pyörät”, muistelee Roosa huvittuneena. Moldovan reissussa Roosa piti erityisesti siitä, että sai tutustua autenttiseen ympäristöön ja ihmisiin.

”Matkustaessa tykkään muutenkin eniten ei-turistipaikoista. Minusta on mukavaa nähdä maan tavallista elämää ja ihmisiä, tutustua kulttuuriin”, Roosa sanoo. Parikymppisenä jo kymmeniä maita käyneenä maailmaa ehtinyt nähdä aika monesta näkövinkkelistä. Roosa allekirjoittaa ”matkustus avartaa”-kliseen.

”Yksi erityisen kiinnostava kohde oli Kiina, jossa asuin viikon erään perheen luona. Siellä lapset keskittyivät täysin koulunkäyntiin, heillä ei ollut oikeastaan muuta elämää kuin se. Kaikki harrastuksetkin tulivat koulun kautta. Perheen tyttö jopa hämmästyi, kun kysyin mitä muuta hän tekee – että pitäisikö jotakin muutakin tehdä kuin käydä koulua ja tehdä läksyjä”, hämmästelee Roosa.

Erilaiset ruokakulttuurit ovat myös kiehtovia. Haasteensa matkustellessa tuo kasvisruokavalio, jota Roosa pyrkii noudattamaan.
”Olen kasvissyöjä ja se hieman mutkistaa asioita. Aasiassa katuruoka on parasta ja pitkälle kasvisvoittoista. Pidin myös Kaliforniassa käydessäni erityisesti meksikolaisesta ruuasta. Ruokamyrkytyksiä en ole saanut kuin pari kertaa, ja nekin ovat hoituneet ilman sairaalareissuja. Olen oppinut varomaan, en juo hanavettä ulkomailla. Maalaisjärjellä pärjää.”

Kielitaito on kehittynyt reissatessa.
”Englannin kielellä pärjää hyvin oikeastaan kaikkialla, lisäksi on tietysti elekieli. Viittilöimällä on monta asiaa saanut selitettyä. Ja tiestysti puhelintakin voi käyttää kääntäjänä, tai näyttää sieltä, mitä tarkoittaa”, Roosa kertoo. Ja vaikka nainen on reissannut ympäri maailmaa, jotain on kotiseutuvilta pysynyt muuttumattomana.
”Tyrvään murre, siitä saan kuulla. Se on säilynyt.”

Viimeisin pitkä ulkomaanjakso Roosalla oli Australiassa, jossa hän oli pari vuotta ja elätti itsensä nannyna.
”Sinä aikana Vammala oli kehittynyt ja kasvanut paljon. Olin tosi vaikuttunut siitä, että täällä oli niin paljon kaikkea uutta –  uusia liikkeitä, tapahtumia ja ravintoloita. Ja jopa sushia saa nykyään Cittarista. Onhan Vammala myös hyvin kaunista seutua”, iloitsee Roosa. Suomalaisia makuja hän arvostaa.
”Ulkomaalainen ystäväni sanoi, että Suomessa maut erottuvat, perusraaka-aineet ovat puhtaita. Itse pidän esimerkiksi ruisleivästä ja karjalanpiirakasta.”
Koko kesän Roosa vietti Sastamalassa, mutta syksyn tullen hän singahti jälleen maailmalle.

“Viimeisimmät pari viikkoa olen ollut Kreikassa, ja täältä on tarkoitus lähteä Kaliforniaan.”

Ylioppilaaksi lukenut Roosa on jatko-opiskellut taideaineita avoimessa yliopistossa Australiassa. Taiteen tekeminen on värikkäälle persoonalle tärkeä itseilmaisun muoto. Roosan työt ovat omaperäisiä.Mitä paljon matkustanut nainen haluaisi sanoa ulkomaanmatkasta haaveilevalle?
”Paljon jää näkemättä ja kokematta, jos ei koskaan lähde minnekään. Omassa elämässäni parasta, mitä koskaan olen tehnyt, on se, että lähdin rohkeasti maailmalle. Rajoitteet ovat usein omassa päässä – kannattaa lähteä, enemmän sitä katuu, jos jää kokematta, näkemättä ja elämättä.”