Mihinkäs sitä suuntaisi etsimään sopivia haastateltavia joulugallupia varten? Hyisessä, tuulisessa ja lumituiskuisessa säässä tuskin kovin moni jaksaa turista pihalla pitkään. Vammalan Puuilon edessä näkyy koju. Sinnehän voisi suunnistaa ensimmäisenä – kauppiaat kun ovat puheliasta porukkaa.

Kunnon talvitamineisiin pukeutuneen Jukka Lesosen leveää hymyä hyytävä ilma ei hyydytä. Myyntikojussa on esillä jos minkälaista herkullista leipomusta.
”Yli yhdeksän vuotta olen kiertänyt myymässä näitä tuotteita viitenä päivänä viikossa. Kierrän Sastamalan lisäksi Nokialla, Ylöjärvellä ja Porissa”, kertoo mies ja vakuuttaa tarkenevansa.

”Se on pukeutumiskysymys.”
Kaupan tuulikaappiinkin voi tietysti välillä mennä lämmittelemään, siitä näkee, jos asiakkaita tulee kojulle. Keikyässä asuva myyntitykki pitää työstään.
”Parasta tässä on ihmisten kohtaaminen ja keskusteleminen. Monet kaipaavat ihan vain juttuseuraa, erityisesti yksinäiset vanhukset”, Lesonen sanoo. Kauppa käy siinä ohessa.

Jouluaatto kuluu sekin palveluhommissa.
”Teen viisi keikkaa joulupukkina. Olen yrittänyt joka vuosi päästä siitä hommasta pois, mutta kun pyydetään aina uudestaan. Ja hauskaahan se on. Aikuiset lapset vierailevat joulun pyhinä myös luonani. Kinkun tietysti paistan. Ja hautuumaalle käyn viemässä kynttilän”, Lesonen suunnittelee.

Puuilon sisällä kaksi miestä juttelee innokkaasti. Korviini kantautuu väkisinkin keskustelusta sana ”uimahalli” ja pysähdyn. Täällä käydään selvästi keskustelua Sastamalan kuuluisaksi käyneestä uimahallista. Jota siis ei vieläkään ole, mutta jonka pitäisi lopultakin tulla. Arvaan oikein, että miehistä ainakin toinen suostuu gallupiin.

”Olin kolmekymmentä vuotta kaupungilla liikuntapuolella töissä. Onhan tästä uimahallista puhuttu jo vaikka kuinka kauan. Epävarmaa se vieläkin on, että tuleeko sitä oikeasti ikinä. Toivoisin kyllä”, tilittää Esko Koivula selkeästi uimahallihankkeen suhteen skeptisenä.

”Joulu… No toivon, että joulu tulisi – kinkun tähden. Kinkku meille siis tulee, ja kuusikin”, virkkaa Koivula. Jälkikasvua seitsenkymppisellä miehellä on jo kolmannessa polvessa.

”Kyllä on lapsia, lapsenlapsia ja nyt lapsenlapsenlapsikin”, Koivula kertoo ja pohtii, että yleisesti ottaen yhteiskunnan tilanne ei kannusta lasten hankkimiseen.
”Ymmärrän, että ei hankita. Täällä eivät kaikki asiat ole hyvin. Suomen turvallisuusasiat pitäisi ensin saada kuntoon. Rajanylittäjille kyllä sataa rahaa, mutta kyllä oman maan asiat pitäisi hoitaa ensimmäisenä kuntoon.”

Seuraavaksi siirryn Citymarketiin ja katselen ympärilleni. Ahkerasti hyllyjä täyttävä nuori naismyyjä osuu silmiini. Työnteon ohessa hän lupaa vastata kysymyksiin.
”Joulusuunnitelmiini kuuluu, että olen aaton töissä. Ei harmita, muutkin perheenjäsenet ovat silloin töissä. Joulunakin tarvitaan työntekijöitä”, Cia-Inka Mäntylä kertoo.

Vammalan Kallialassa asuva Mäntylä ehtii joulun pyhinä viettää aikaa kuitenkin myös läheistensä kanssa.
”Tärkeintä on läheisten kanssa yhdessä vietetty aika. Ihan perinteisiä juttuja kaipaan. Porkkanalaatikkoa ja kalaa pitää olla ruokapöydässä, kinkku ei ole niin oleellinen. Nyt vaikuttaisi siltä, että saadaan valkea joulu”, iloitsee Mäntylä.

Citymarketin pihalla on komea rivi kuusia ja tähyilen, näkyisikö kuusimyyjää missään haastattelua varten. Ei näy, mutta polkupyörällä asioille tullut Kari Kalinen näkyy. Hän hoitaa kauppareissut pyöräillen.”Olen köyhä mies, ei minulla ole varaa autoon”, hän tuumaa.

”Minun joulupöytääni kuuluu kinkku ja lohi. Kuusta en ota pieneen kämppääni, se sotkee liikaa. Ja muovikuusi ei käy, koksa se ei tuoksu miltään”, kertoo Kalinen. Yksin asuva mies aikoo aattona ainakin lenkkeillä ja katsoa televisiota.

Hänelle joulussa kaikista tärkeintä sen syvin sanoma.
”Se on Jeesuksen syntymäjuhla, uskon häneen. Aion käydä joulukirkossa. Ja muistolehtoon vien kynttilän”, mies pohtii.

Alueviestin lukijoille Kalisella on terveisiä.
”Kaikilla on kauhea kiire, jouluhössötys saisi jäädä vähemmälle – vähemmälläkin selviäisi.”