Pelastuskoira ja ohjaaja tekevät yhteistyötä – “Koirat ovat korvaamaton apu etsinnöissä”, kertoo sastamalalainen Soili-Maria Seppälä

Soili-Maria Seppälä koiransa Ukon kanssa.

Lapsen löytyminen lumikasasta poliisikoira Kuhan ansiosta on puhuttanut ihmisiä ympäri Suomen. Lumeen hautautunut lapsi saatiin onneksi ajoissa pelastettua, koska koira ja sen ohjaaja tekivät saumatonta yhteistyötä. Lapsi oli ollut leikkimässä kasaan tehdyissä onkaloissa, kun auran kippaama uusi lumikuorma romahdutti onkalon, ja lapsi jäi loukkuun. Tapaus sattui Jyväskylässä, ja siitä on uutisoitu laajasti.

Ohjaajalta tarvitaan taitoa lukea koiraa, ja koiralta toimia koulutuksensa ja ohjeiden mukaisesti. Koirakko on tiivis parivaljakko, jossa kumpikin tarvitsevat toisiaan.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelu Vapepan pelastuskoiran ohjaajalta edellytetään ensiapu-, suunnistus- ja viestintätaitoja. Niitä harjoitellaan säännöllisesti niin kutsutuissa hälytystreeneissä, joissa simuloidaan etsintätilannetta.

Vapepan vapaaehtoisena toimiva ja Karhuseudun Etsintäkoirat ry:hyn kuuluva sastamalalainen Soili-Maria Seppälä oli tapauksesta kuultuaan ollut liikuttunut.

”Kyllä siinä itku tuli. Ohjaaja tiesi, että lumi luovuttaa hitaasti hajujälkiä ja ohjasi poliisikoira Kuhan lumikasalle uudelleen. Se on juuri sitä yhteispeliä, jota koirakolta vaaditaan”, Seppälä sanoittaa tuntemuksiaan.

”Parasta koiran kanssa työskentelemisessä ovatkin juuri onnistumisen kokemukset ja yhteistyö. Tämä tapaus osoitti jälleen, miten tärkeää etsintäkoirien kouluttaminen on.”

Etsinnöissä johtamisella ja järjestelmällisyydellä on suuri merkitys. Vapepaan kuuluvat Matti Riipinen (vas.), Johanna Salonen-Ala-Maakala ja Ilkka Ala-Maakala tutkivat kartan avulla maastoa ja tekevät toimintasuunnitelmaa. Kuva: Alueviestin arkisto

Seppälä on ollut Vapepan riveissä mukana reilut viisi vuotta.

”Kipinä lähti etsintäkoirien infotilaisuudesta”, kertoo Seppälä.

”Ensin pitää kuitenkin kouluttautua ihmisetsijänä, ja hallita etsijän perustaidot, ennen kuin voi kouluttautua etsintäkoiratoimintaan.”

Seppälä aloitti hovawart-rotuisen koiransa Ukon kanssa treenaamaan etsintäkoiratoimintaa.

”Ensin on soveltuvuuskoe koiralle, jossa katsotaan, onko se riittävän sosiaalinen. Koiran pitää sietää muita koiria ja kyetä yhteistyöhön ihmisten kanssa. Samassa tilaisuudessa arvioidaan myös ihmisen soveltuvuus etsintäkoiratoimintaan, hänen tulee olla yhteistyökykyinen ja halukas sitoutumaan toimintaan.”

Seppälä ja Ukko suorittivat peruskokeen onnistuneesti, mutta viimeinen loppukoe jäi suorittamatta.

”Ukko on jo kymmenvuotias, ja hiljakkoin sillä todettiin spondyloosi, eli selkärangan rappeumasairaus”, sanoo Seppälä.

Ukon ura etsintäkoirana päättyi siihen, vaikka rahkeita sillä olisi muuten riittänyt.

”Nyt treenailemme vain kevyesti ihan omaksi iloksi. Tässä on kuitenkin kasvamassa toinen lupaava koira – Mörkö. Toivon, että se on eräänä päivänä etsintäkoira. Mörkö on kohta vuoden vanha, pentu siis vielä, ja hovawart sekin rodultaan.”

Pelastuskoiran ja ohjaajan yhteinen matka viranomaiskelpoiseksi työpariksi eli hälytyskoirakoksi kestää yleensä kolmesta neljään vuotta.

Edellytyksenä on suorittaa hyväksytyt kokeet sekä jäljestä että hausta ennen lopullista käyttöönottotarkastusta viranomaiskäyttöön.
Taitoja pidetään yllä treenaamalla ja niitä tarkastetaan kahden vuoden välein taidontarkastuskokeissa.

Jyväskylässä tapahtunut tilanteella oli onneksi onnellinen loppu, ja lapsi löydettiin kinoksesta ajoissa. Kuvituskuva.

Vapaaehtoiset pelastustyöntekijät ja koirakot ovat tärkeä apu etsinnöissä.
”Koiran kanssa pystyy tarkistamaan todella laajan alueen ja niiden nenä on uskomaton. Ne ovat korvaamaton apu etsinnöissä”, Seppälä tietää.

Etsintätehtäviä riittää. Muistisairaat on yksi ryhmä, joka työllistää etsintäpartioita – ja tietysti vikkeläliikkeiset lapset toinen. Muitakin tapauksia toki tulee, hyvin erilaisia. Ja joka syksy myös marjastajia ja sienestäjiä eksyy metsiin.

Seppälä tunnustaa eksyneensä mustikkareissulla kerran itsekin.

”Onneksi minulla oli Ukko mukana. Olin lähdössä ihan väärään suuntaan, kun piti mennä takaisin autolle. Koira oli eri mieltä suunnasta, ja se oli oikeassa. Maastossa saa olla tarkkana. Ukko vei minut autolle”, naurahtaa Seppälä.

Etsintäkoirien koulutuksessa Seppälä iloitsee vahvasta ryhmähengestä.
”Porukan tuki on valtavan tärkeää. Onnistumisten lisäksi kun tulee niitä vaikeampiakin hetkiä ja huonoja päiviä, kun kaikki ei suju hyvin. Silloin tarvitaan tsemppihenkeä. Yhdessä treenaaminen on tärkeää”, selvittää Seppälä.

Seppälä toimii Sastamalan ryhmän ensiapukouluttajana ja Vapepan paikallistoimikunnan sihteerinä.
”Uudet vapaaehtoiset ovat aina tervetulleita mukaan toimintaan. Vapepa järjestää jälleen ensi keväänä etsintäkurssin toiminnasta kiinnostuneille.”