Kalle Nykäsen tie on kulkenut erilaisten elämänvaiheiden, opintojen ja töiden kautta lopulta hevospalvelualan ammattilaiseksi. Aivan ensiksi Nykänen opiskeli parturi-kampaajaksi, mutta ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt alan töitä ammatikseen. Opinnot jatkuivat, ja Nykänen luki itsensä merkonomiksi. Kouluttautuminen avasi työpaikan Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinokansliassa. Nykänen eteni esimiestehtäviin saakka, ja oli vuosia kyseisissä tehtävissä.
Oikeuskuvioissa näki monenlaista, hyvin vaikeitakin tapauksia.
”Sen työn lopetin siinä vaiheessa, kun alkoi tuntumaan siltä, että alan kyynistyä”, Nykänen sanoo.
Hän joutui työnsä puolesta käymään läpi hyvin rankkoihinkin rikoksiin liittyviä asioita. Elämän varjopuolet tulivat tutuiksi, ja se, mihin ihminen pahimmillaan pystyy.
”Oli parempi siirtyä toiselle alalle, näin koin omalla kohdallani”, hän tilittää. Ja niin ala vaihtuikin, hevosiin. Osaran maatalousoppilaitoksessa Nykänen opiskeli hevospalvelualan ammattiin.
Työelämän rinnalla kulki koko ajan myös jo nuorena aloitettu urheiluharrastus. Nykänen on aina pitänyt liikunnasta. Nuorena hän oli innokas suunnistaja, mutta sen jälkeen kuvioihin astui aivan toisentyyppinen urheilu. Nykäsen lajivalinta oli kaikkea muuta kuin helpoimmasta päästä – viisiottelu.
Nykyaikaisessa viisiottelussa lajeina on miekkailu, ammunta, vapaauinti, esteratsastus ja maastojuoksu. Kaikki vaativat hyvän kunnon lisäksi monenlaisia kykyjä ja erityistaitoja, ja hirveästi treenaamista. Joka laji itsessäänkin on jo vaativa – saati, että niitä niputetaan viisi yhteen.
Kalle Nykänen ei kuitenkaan ole koskaan haasteita hätkähtänyt, ja hän pääsi tälläkin saralla pitkälle. Nykänen edusti viisiottelussa Suomea peräti kaksitoista vuotta Euroopan – ja maailmanmestaruustasolla saakka. Viisiottelijalta vaaditaan kestävyyttä, nopeutta, hyviä hermoja ja tekniikan hallintaa.
”Uusimpien tietojen mukaan ratsastus on jäämässä 5-ottelusta vuoden 2024 olympialaisten jälkeen kokonaan pois, ja se korvataan jollakin toisella lajilla”, Nykänen selvittää.
Nykänen on kilpaillut viisiottelun lisäksi kenttäratsastuksessa, este- ja kouluratsastuksessa. Loukkaantumisiakin on tapahtunut. Ratsastuksen hän aloitti 16-vuotiaana Kaupin ratsastuskoulussa Tampereella.
”Minua opetti siellä legendaarinen Terttu Arminen, sain hyvät opit”, kiittelee Nykänen. Ratsastus on laji, jossa voi aina sattua ja tapahtua. Erityisesti kenttäkisat kiinteine maastoesteineen eivät ihan kaikille sunnuntairatsastelijoille sovi, eivätkä kaikentyyppisille hevosillekaan.
”Kyllä kenttäkisoissa tiettyä rohkeutta ja rämäpäisyyttä tarvitaan. Itse olen kaksi kertaa jäänyt hevosen alle, kun se on kaatunut. Tapaturmat sattuivat viisiottelukisoissa. Pahemmin ei onneksi käynyt, mutta jalka murtui molemmilla kerroilla. Selässäkin on sanomista. Paikat ovat sen verran hajalla, että en sellaista kovaa treeniä enää kestäisikään”, aktiiviuhreilu-uransa lopettanut Nykänen toteaa.
Nykyään ratsastus on lähinnä leppoisaa maastoilua Johanna-vaimon kanssa Niinisalon kauniissa maisemissa omilla hevosilla. Kilpailuista hän ei silti ole luopunut.
”Nyt olen niissä vain tuomarin ominaisuudessa. Pidän myös ratsastustunteja ja teen valmennustyötä ratsastuskouluilla ja yksityishenkilöiden kanssa Pirkanmaankin alueella. Kenttäkisoissa toimin maastoratojen suunnittelijana ja teknisenä asiantuntijana”, Nykänen kertoo.
Kengittäjät ovat kysytty, mutta melko harvinainen ammattiryhmä Suomessa. Ravipuolella hevosihmiset saattavat opetella kengityksen itse – mutta ammattimaisista, työkseen kengitystä tekevistä sepistä on suorastaan pulaa. Arviolta heitä on Suomessa vain noin satakunta. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin tekijöitä, ja hyvien kengittäjien asiakaspiiri voi olla laajaltakin säteeltä. Suuren kysynnän vuoksi myös kengittäjiä voi olla vaikea löytää, tai he ovat hyvin pitkälle varattuja.
Hevosalalla saattaa toisinaan törmätä siihenkin ilmiöön, että kengittäjä ei tulekaan sovitusti paikalle. Töitä on niin paljon, että ei vaivauduta välttämättä ilmoittamaan asiakkaalle, jos ei pääsekään paikalle. Luotettavan, hyvin työnsä tekevän kengittäjän löytäminen onkin hevosen omistajalle kullanarvoista. Nykänen tunnistaa alan haasteet. Omalla kohdallaan hän pitää tärkeänä hyvää asiakaspalvelua. Mahdollisista peruuntumisista, ja uuden ajan sopimisista on oltava yhteyksissä aina asiakkaan suuntaan. Luottamuksen pitää pelata molempiin suuntiin.
Kengittäjän työ on fyysisesti raskasta, työskentelyasento ottaa erityisesti selän päälle. Suurena eläimenä hevonen saattaa saada myös pahaa jälkeä aikaan, mikäli se vauhkoontuu. Ammattitaitoisilla kengittäjillä on moneen tilanteeseen omat niksinsä. Jotkut hevoset on pakko rauhoittaa lääkityksellä kengityksen ajaksi, että työ sujuu turvallisesti. Tapaturmiakin alalla sattuu, mutta kokemus usein auttaa ennakoimaan tilanteita.
”Hevoset ovat erilaisia ja reagoivat kengitystilanteeseenkin eri tavoin”, kengittäjän urallaan monenlaista nähnyt Nykänen linjaa. Kengityshommia hän on tehnyt jo pitkään.
”Kaksikymmentä vuotta tulee juuri täyteen.”
Nykänen on huomannut, että hevosala on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana.
”Silloin kun aloittelin, saattoi nähdä hurjiakin laiminlyöntejä hevosten pidossa ja niiden kavioiden hoidossa. Ala on siistiytynyt paljon, ihan hurjia paikkoja ei ole tullut vastaan enää”, luonnehtii Nykänen.
Hevonen on suurikokoinen eläin, jonka paino on kavioiden päällä. On tärkeää huolehtia niiden säännöllisestä hoidosta.
”On kyseessä sitten kengittäminen tai pelkkä vuolu, on kavioista pidettävä huolta”, Nykänen summaa. Kavioiden kasvutahti – ja siten myös kengitys- tai vuoluväli on hyvin yksilöllistä.
”Joillakin hevosilla kaviot kasvavat hitaasti, joillakin nopeammin. Toisilla on vahvempi kavioaines kuin toisilla – nämä kaikki seikat vaikuttavat, samoin hevosen käyttötarkoitus.”
Kavioissa voi olla myös joitakin erityispiirteitä, jotka vaativat kengittäjältä tietotaitoa. Kavioiden virheasentoja, halkeamia ja sairauksiakin voidaan helpottaa – ja joskus jopa korjata oikealla kengityksellä. Joskus kengättömyys on hevoselle paras vaihtoehto.
”Nämä ovat hyvin hevoskohtaisia asioita, ja siinä ammattitaitoa juuri tarvitaankin”, Nykänen toteaa. Talvella korostuu hokki- eli nastakenkien merkitys. Liukkailla säillä hokit tuovat lisää turvallisuutta ratsastukseen.
Hevospalvelualan yrittäjänä Nykänen pitää työn parhaana puolena vaihtelevuutta. Tällä hetkellä omalla kotitallilla hörisee neljä hevosta.
”Kolme omaa ja yksi eläkehevonen, joka on meillä hoidossa”, kertoo Nykänen.
Entä mikä on ollut Nykäsen se Elämän Hevonen?
”Se oli yksi Glooria-niminen tamma. Ostin sen aikanaan, se oli Eestistä tuotu, eikä sen suvusta ollut edes tietoa. Se ei osannut aluksi mitään, eikä sen rakennekaan ollut ihan täysi kymppi, mutta luonne oli. Koulutin sen itse ja kilpailinkin sillä. Se oli hevonen, jolla oli suuri sydän.”
Nykänen käsittelee hevosia tottuneesti – onhan hän pelannut niiden kanssa teini-iästä saakka. Herkkinä eläiminä hevoset aistivat ihmisten tunnetilat tarkasti. Nykäsen seurassa jutuntekohetkellä oleva tamma melkein torkahtaa, kun sen kavioita vuollaan. Hevosethan osaavat nukkua seisoviltaan.
Nykänen käsittelee hevosia aina kunnioittavasti ja kauniisti, ja hänen olemuksessaan on rauhallisuutta, jonka hevoset kokevat turvallisina. Miestä seuratessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että hän on selkeästi omalla alallaan.
