Optikkoliikkeen myyjänä Vammalassa toimiva Anna Suominen aikoo vuonna 2024 pitää entistä parempaa huolta itsestään tekemällä pieniä elämäntapamuutoksia.
”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä ruokavaliota. Ei kuitenkaan otsa rypyssä mitään hullumaista raivodieettiä, vaan sillä tavalla armollisesti tehdä korjausliikkeitä”, Suominen suunnittelee.

”Olen ystäväni kanssa käynyt nykytanssissa, ja se on tehnyt hyvää. Oman kehon kuuntelu ja mieluinen liikunta on tärkeää.”
Sauna on Suomisen lempirentoutumispaikka.
”Löylyn lämmössä teen välillä ihoa hoitavan sokeri-hunajakuorinnan, se on ihanaa. Hunajahan on vanha konsti, luonnon antibiootti”, selvittää Suominen.

Hän toivoo myös erään pitkäaikaisen haaveensa toteutuvan.
”Olen käynyt Sastamalan Opistolla ompelemassa. Haaveilen siitä, että voisin ensi kesänä pukeutua vintagekankaista ompelemiini vaatteisiin. Tyttäreni opiskelee samalla kurssilla, se on meille ollut mainio äiti-tytär-harrastus. Olen aina pitänyt ompelemisesta.”

Suominen toivoo, että ihmiset muistaisivat pitää huolta myös itsestään ja omasta jaksamisestaan.
”On hyvä oppia tunnistamaan omat voimavaransa, että ne riittävät.”

Irmeli ja Pekka Männistö ovat gallupin tekohetkellä myymässä joulukuusia Citymarketin pihassa.
Hyväntuulinen pariskunta suostuu mielihyvin jututettavaksi. Ihmisten kanssa keskusteleminen kun on heille kummallekin myyntityön ”suola”.

Mitä odotuksia ja suunnitelmia Männistöillä on tulevalle vuodelle?
”Minulla on aikomus vähentää töitä, teen ihan liikaa töitä kahden eri yrittäjän palveluksessa”, tunnustaa Irmeli.

”Viimeiset puoli vuotta olen tehnyt töitä seitsemänä päivänä viikossa. Siis ihan liikaa. Siihen pitää tulla muutos, että näkee perheenjäseniäkin joskus. Sitä tietysti myös toivon, että pysyisin terveenä.”
Männistöillä on kolme omaa lasta, ja jo viisi lastenlastakin.

”Minulla on haaveissa auton vaihto. Se on oikeastaan vähän pakkotilanne, kilometrejä kun kertyy työmatkojen takia 188 kilometriä päivässä, ja se kuluttaa autoa”, Pekka kertoo.

Elämäntaparemontti on heilläkin suunnitteilla.
”Vähän pitäisi miettiä ruokavaliota ja sellaista, painoa kun pitäisi saada pudotettua”, miettii Pekka.
Männistöjen perhe on ollut koolla joka joulu jo seitsemäntoista vuoden ajan.

”Perhe on aina läheinen ja tärkeä”, Männistöt sanovat. Joulukuusia Männistöt ovat olleet myymässä jo kymmenenä jouluna peräkkäin.
”Ennen kuin Citymarket tuli olimme Superin pihassa myymässä. Asiakkaiden palveleminen on ihan parasta tässä työssä.”

Kauppa-asioille keskustaan vajaan kilometrin päästä kotoaan kävelleellä Sirkka Hirvikoskella on ikää mittarissa peräti 90 vuotta. Ostoskärryissä on tuoretta kalaa.

”Autokin minulla on edelleen käytössä, mutta tällaiset lyhyet matkat on mukavampi tehdä kävellen. Se on samalla hyvää happihyppelyä”, ajattelee Hirvikoski. Hänen pitkään elämäänsä on mahtunut monenlaisia vuosia. Toiveita on ollut joka vuodelle, nyt alkavalle myös.
”Toivoisin, että Venäjä lopettaisi sotimisen. Ja että oma terveys pysyisi hyvänä.”

Vammalassa Hirvikoski on asunut viisikymmentä vuotta.
”Olen nähnyt monenlaista muutosta. Terveydenhuoltopalvelut ovat menneet huonompaan suuntaan, ne eivät toimi, sinne ei tahdo päästä”, harmittelee Hirvikoski. Hyviksi asioiksi Hirvikoski listaa kerhotoiminnan ja muut aktiviteetit. Tekemistä riittää.
”Seurakunnan kerhossa olen käynyt ja ompelupiirissä. Ompelen sukkia ja patalappuja. Viime kesänä 90-vuotisjuhlissani annoin erikoismallisia patalappuja vieraille lahjaksi”, hymyilee Hirvikoski.

Vai että päivänsankari itse antoi lahjoja juhlavieraille?
”Kyllä, juuri niin.”
Hirvikosken päivät kuluvat aktiviteetteihin osallistumisen lisäksi käsitöitä tehden ja kävelyillä käyden, arkisia asioita hoitaen ja läheisten kanssa aikaa viettäen.

”Minulla on kolme lasta ja kolme lastenlasta. Olen jäänyt leskeksi, miehelläni oli taksi ja olin aikanaan itsekin taksitoiminnassa mukana. Se oli mukavaa aikaa sekin”, Hirvikoski muistelee. Hän on kiitollinen menneistä vuosista ja tulevaisuuden suhteen hyvillä mielin.
”Päällimmäisenä on ajatus, että kaikki on tällä hetkellä omassa elämässäni kohdallaan.”

Suutari Petteri Paso pitää liikettään Prisman kauppakeskuksessa. Vammalassa hän on tehnyt suutarinhommia jo vuodesta 2010, Prismassa sen avaamisesta asti.
Kysymykseen pitääkö suutarin pysyä lestissään mies vastaa huumorinpilke silmissään;
”Suutari pysyköön lestissään on loukkaava sanonta. Ei kukaan voi rajoittaa, mitä suutari saa tehdä. Minäkin teen monenlaista.”

Itse asiassa työhön liittyykin paljon muutakin kuin kenkien korjaamista.
”Teen kaikkia perinteisiä suutarintöitä, mutta sen lisäksi on tullut fiksattua kuntoon monenlaista kynttilänjalasta lähtien. Tässä on myös avainpalvelu, kaiverrusta, ja teroitusta. Luistimia, kairanteriä, veitsiä, saksia ja kirveitä tulee teroiteltua”, luettelee Paso.

Yrittäjän suunnitelmissa on tulevana vuonna panostaa myös vapaa-aikaan.
”Vähemmän työntekoa kuin tällä hetkellä, että jäisi vapaa-aikaakin. Perheenkin kanssa pitäisi välillä ehtiä olla”, pohtii Paso.
Pason lapset ovat jo aikuisia, mutta yhteydenpito on tietysti edelleen tärkeää.
”Ja toki vaimon kanssa haluan viettää enemmän aikaa. Lisäksi haluan ehtiä harrastamaan kalastusta ja kiekon heittämistä.

Ulkoilu ja liikkuminen on tärkeää”, Paso selvittää.
”On tärkeää löytää aikaa myös rauhoittumiseen. Pientä viilausta omaan ajankäyttöön tarvitsee tehdä. Ei elämän aina tarvitse olla niin kiireistä ja täynnä ohjelmaa, tylsyys on joskus ihan jees ja jopa toivottavaa”, naurahtaa suutari.
”Ja tietysti toivoisin maailmaan rauhaa.”

Suutarin kanssa työskentelemässä on ”apupoika Anteroksi” itsensä heti kättelyssä esittelevä mies.
”Olen tässä auttamassa, olen suutari itsekin”, kertoo ”apupoika” – oikealta nimeltään Tapio Lepistö.

Suuria muutostoiveita elämänsä suhteen Lepistöllä ei ole.
”Tässä alkaa 80 vuotta olla lähellä. Minulla on perhettä ja terveyttä. Sitä aina toivon, että läheisillä olisivat asiat hyvin.”
Lepistö kertoo Vammalan muuttuneen vuosikymmenten varrella paljon yleisilmeeltään.

”Hyvään suuntaan on kehittynyt. Palveluita on tullut lisää. Minun kotipihaltani näkyy Prisman torni ja Citymarket. Ja reiskoilla pääsee terveyskeskukseen kävellen”, iloitsee Lepistö.
Vuosikymmenien aikana tutuiksi ovat tulleet monet paikkakuntalaiset.
”Ja naapurikuntienkin asukkaat. Lehden kautta heille kaikille terveisiä”, toivottaa Lepistö.

Vammalan seudun mielenterveysyhdistyksen VoiMia ry:n puheenjohtaja Hannu Lappi on tullut Vammalan keskustaan syömään naisystävänsä kanssa. Vuodelle 2024 Lapilla on yksi hyvin selkeä toive.

”Että se Putin saataisiin veke riehumasta ja samoin se Hamasin porukka. Kunpa maailman kaikki hullut johtajat kaatuisivat omaan mahdottomuuteensa”, puuskahtaa Lappi.
Omassa elämässä kangastelevat haaveet mahdollisista kesähäistä.

”Terveys on onneksi kohtalaisen hyvä. Ja mielenrauhaa minulle tuo Raamatun lukeminen ja rukoileminen”, Lappi kertoo.
Mielenterveystyön Lappi kokee tärkeänä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valinta oli hänelle yllätys.
Vertaistuki on tärkeää ja yhdistyksen kautta on saanut tukea moniin asioihin. Tulevan vuoden suhteen hänellä on oman elämänsä suhteen luottavainen olo.