Kuka olet?
”Olen Pajusen Sirkku, hippasen yli 64 vuotta sitten Tyrväällä syntynyt ja juuri kaupungin hommista eläköitynyt liikuntakoordinaattori. Asustelen Lousajassa ja harjoittelen joutilaana olemista aina, kun kiiruiltani kerkiän.”

Mitä kaikkea työsi piti sisällään ja mitkä olivat isoimmat muutokset työnkuvassa vuosien varrella?
”Työhöni kuului viimeisinä vuosina seurayhteistyötä muun muassa salivuorojakoineen, liikuntaneuvontaa, soveltavan liikunnan suunnittelua ja ryhmien ohjausta sekä Vammalan rantasaunan toiminnan koordinointia.

Sähkökirjoituskoneesta aateekoohon siirtyminen tuntui mullistavalta aikoinaan. Kirjeiden lähettely väheni hiljalleen, kun sähköposti tuli käyttöön.

Isoja muutoksia olivat aikanaan myös sähkölukkojärjestelmät liikuntasaleihin ja sitä myötä kulkutunnisteiden ohjelmointi, varauskalenterien käyttöönotto, salivuorojen ja rantasaunan laskutukset. Tietokoneen äärellä vietettävä aika lisääntyi tasaisesti koko ajan.

Myös uimaopetuksesta luopuminen oli iso muutos. Sitkeästi kuitenkin soitin ohjauksissani musiikin cd-levyiltä (alkuun tietenkin c-kaseteilta) loppuun asti, enkä lähtenyt spotify-linjalle.”

Kertoisitko jonkun hauskan työhön liittyvän tapahtuman tai kommelluksen?
”Kerran pieni, arka uimaripoika kysyi päiväkotiuinnilla minulta: Uimaope, mihin tuo pinta päättyy? Tajusin, että kun uimaope houkutteli laittamaan pään pinnan alle, pieni uimari toivoi pinnan alla olevan jonkin tilan, missä ei olisi vettä ja näin kasvot pysyisivät kuivina.
No, karu totuus oli kerrottava pojalle: vettä riittää pinnasta pohjaan saakka. Tämän asian kypsyttelyssä meni kyllä jonkin aikaa, mutta ennen kuin kaveri siirtyi kouluun, hän kyllä nenästä kiinni pitäen päänsä pinnan alle laittoi, ja siitä alkoi tämän pojan uimaritarina.”

Mikä oli työssäsi parasta, mitä jäit ehkä kaipaamaan?
”Parasta oli tehdä töitä erilaisten tiimien, ryhmien ja ihmisten kanssa. En ole eläinihminen, olen ihmisihminen, eli nautin ihmisten parissa olemisesta ja touhuamisesta. Kasvokkain tapahtuneet kohtaamiset antoivat merkitystä työhön.”

Miten sinusta tuli liikunnanohjaaja? Piditkö koulussa lapsena liikunnasta? Mikä oli suosikkilajisi?
”Olen aina pitänyt liikkumisesta. Se oli luonteva osa normaalia elämää koko lapsuuden ja kouluajan, ei sitä erikseen tullut ajateltua. Porukassa touhuttiin ja pelattiin monipuolisesti kesät talvet. Kolmasluokkalaisena innostuin voimistelusta heti, kun osallistuin Vammalan Naisvoimistelijoiden Kärpät-ryhmään. Voimistelusta oli hyötyä monella tapaa myös kokeillessani muun muassa lentopalloa ja jalkapalloa. Koululiikunta oli liikkuvaiselle mukavaa.

Lastenhoitajan ammatti oli toiveammattini, mutta kun pääsin lukioaikana uimaopettaja-koulutukseen pitääkseni Vammalassa rantauimakouluja, innostuin valtavasti. Siitä se sitten lähti painottumaan enemmän liikunnan puolelle.”

Millainen liikkuja olet nyt?
”Kävelijä, arkiliikkuja, liikuskelija, puutarhassa möyrijä ja aina silloin tällöin esiintyvä taiteilija Naisvoimistelijoiden Kööls-ryhmässä. Jossakin kohtaa menen ryhmäliikuntaan mukaan, mutta vielä en halua toimia rajoittavien aikataulujen ikeessä.”

Jos saisit käytettäväksesi valtavan lisäbudjetin Sastamalan kaupungin liikuntapalveluihin, mitä tekisit rahoilla?
”Uimahallin pystyttäisin pikapikaa ja palkkaisin sinne tarpeeksi ohjaajia, jotta kaikenlaisille liikkujille olisi mahdollisimman paljon sopivia liikuntaryhmiä.”

Sinut voi usein bongata VaLePan peleistä. Oletko siis innokas penkkiurheilija? Miten pukkipaitojen tällä kaudella käy? Mitä muita joukkueita fanitat?
”Penkkiurheilija olen, ja melkein kaikki lajit kiinnostavat. Ampumahiihdon seuraaminen on intohimoni. Kyllä Valepan hyvin käy, kuntohuippu lähenee sitä mukaa kuin kevään tärkeät pelit.

Fanitan Valepan lisäksi tietenkin VNV:n joukkuevoimisteluryhmiä sekä kaikkia Suomen maajoukkueita lajista riippumatta. Jos joku kysyy mikä jääkiekkojoukkue, vastaan Ilves, vaikka tavallaan jäin kannattamisesta eläkkeelle silloin kun Helmisen Raipekin.”

Mikä on elämässäsi kivaa juuri nyt?
”Ei tarvitse kytätä kelloa ja voi suunnitella päivän kulkua mielensä mukaan tai olla suunnittelematta. Voi tehdä pikku reissun vaikka keskellä viikkoa. Nyt on aikaa suunnitella mitä kaikkea haluaa ja voi tehdä, nyt on aikaa lukea ja matkustella.”

Mikä on sinulle parasta tai rakkainta Sastamalassa?
”Maisemat, vesistö, lähiluonto, hyvät liikkumismahdollisuudet, hienot tapahtumat, ystävät ja tietenkin koti.”

Kenen ajatuksista sinä haluaisit Käsi sydämellä -juttusarjassa kuulla? Vinkkaa: toimitus@alueviesti.fi