Julia Järvinen, 17, on toisen vuoden eläintenhoitajaopiskelija Saskyn Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistolla Kokemäellä.
Hän esittelee yhdessä opiston eläintenhoitaja Katja Innilän kanssa pieneläinpuolen eläimiä.
Niitä onkin laaja kirjo suomuisista siivekkäisiin.
”Olen lapsesta lähtien tykännyt eläimistä. Tällä hetkellä minulla on kotona kaksi kissaa, mutta minulla on ollut myös kaneja, koiria, hiiriä ja hevonen”, perustelee eläinrakas Järvinen alalle hakeutumistaan.
Peruskoulupohjalla eläintenhoitajaksi opiskellaan kolmessa vuodessa, ja jos alla on jo muita opintoja selviää opinnoista kahdella vuodella.
”Valmistuminen voi hieman vaihdella, opiskella voi hyvin yksilöllisesti”, Järvinen täsmentää.
Opintojen parissa hän on viihtynyt mainiosti.
”Opettajat ja koko henkilökunta ovat kaikki tosi kivoja ja joustavia.”
Rauhalliseen Kokemäen maaseutukaupunkiin tottuminen on tosin nuorelta naiselta ottanut aikansa.
”No onhan siinä ollut totuttelemista tulla Tampereelta, keskeltä suurkaupunkia tänne maalle. Kulttuurishokki”, Järvinen naurahtaa.
Siistissä rakennuksessa on eläimille mukavat ja mahdollisimman lajityypillisiksi sisustetut tilat.
Huoneen kokoisessa, omalla uima-altaalla varustetussa terraariossa meitä mulkoilee hieman varautuneesti Emppu-niminen iguaani.
Innilä yrittää saada sitä tulemaan lähemmäksi kuvaamista varten, mutta lisko ei oikein lämpene ajatukselle. Myöhemmin, kun olemme tutustuneet ensin muihin eläimiin – yritämme uudelleen. Tällä kertaa on parempi onni, ja Emppu tulee pienen maanittelun jälkeen ihan rapsuteltavaksi asti.
Saan nähdä eksoottisia eläimiä – kuten muitakin liskoja, käärmeen, kilpikonnia, hyönteisiä, kunnioitusta herättävän tarantellan, kotiloita ja upeita akvaariokaloja.
Karvaisiakin eläimiä opistolla on – hiiriä, marsuja, kaneja, chinchilloja ja gerbiilejä.
Kaikesta näkee, että eläimiä hoidetaan hyvin, ja niillä on mukavat oltavat.
Lintula on eri rakennuksessa ja siellä saan ihailla persoonallisia siivekkäitä. Kyyhkyjä, papukaijoja, kakaduja ja seeprapeippoja…
Suurimman vaikutuksen lintulassa tekee sosiaalinen harmaapapukaija Grolle, joka osaa puhua. Se on myös selvästi kiinnostunut pitämään meille seuraa.
Saan kuulla, että Grolle osaa muun muassa tanssia, laulaa ja viheltää. Ja kuulenkin, kuinka se yhtäkkiä sanoo ihan selvästi ”Helou”. Se esittelee myös itsensä ja sanoo ”Grolle”. Ääni on aivan samanlainen kuin ihmisen ääni.
”Papukaijat ovat hyvin älykkäitä, ne oppivat moniakin sanoja, jos niille vain jaksaa niitä toistaa tarpeeksi”, Innilä selvittää.
Ihania ovat myös kesyt oksillaan kujertavat naurukyyhkyt. Astun kamerani kanssa sisälle häkkiin nappaamaan kuvia. Ne eivät hätäänny, vaan jatkavat omia touhujaan kaikessa rauhassa – median läsnäolo ei niitä huolestuta.
”Ne ovat muutenkin sellaisia huolettomia tapauksia, joita eivät huomisen huolet paina”, Innilä toteaa.
Saan kuulla paljon uutta tietoa eri eläimistä, niiden hoidosta sekä ominaispiirteistä.
Opiskelijat saavat käytännön työn kautta opetella eläinten hoitoa, ja kuten muissakin ammatillisissa opinnoissa työssäoppimisjaksot ovat olennainen osa koulutusta.
”Minä olen valinnut erikoistumisalakseni koirat, kissat, hevoset ja eksoottiset pieneläimet. Viimeisin työssäoppimispaikkani oli ratsastustallilla”, Järvinen kertoo.
Eläintenhoitaja vastaa tuotanto- ja pieneläinten perushoidosta. Siihen kuuluu eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen, päivittäiset ruokinta- ja hoitotyöt, tilojen siivous, varastojen täydennys ja ulkoilutus.
Ammatissa on tunnettavat eläimet ja osattava käsitellä niitä oikein.
Eläintenhoitajia työskentelee maatiloilla lomittajina, eläinhoitoloissa ja -klinikoilla, eläintarhoissa, löytöeläinkodeissa, lemmikkieläinliikkeissä, tutkimuslaitoksissa ja yrittäjinä.
