Jos Huittisten vuoden 2024 ensimmäistä vauvaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi unelias. Emilia Ritakallion ja Jarno Hietalahden esikoisen unenlahjat ovat yllättäneet tuoreet vanhemmat täysin.
Ensimmäisen viikon aikana vanhemmuus on osoittautunut jopa ennakoitua kevyemmäksi.
”Kaikki on mennyt hurjan hyvin. Tuntuu, että omaa aikaakin on riittänyt, kun poika nukkuu melkein koko ajan”, Hietalahti kertoo.
Tämän vuoden ensimmäinen huittislainen saapui maailmaan tammikuun 8. päivänä kello 21.57, mutta mistään tupsahduksesta ei äidin mukaan voida puhua.
”Synnytys oli pitkä ja sen vuoksi varsin raskas kokemus. Pojan laskettuaika oli lauantaina 6. päivä ja käynnistys oli suunniteltu maanantaille. Maanantaina lapsivesi sitten menikin itsestään, mutta pitkien vaiheiden jälkeen vauva syntyi vasta myöhään illalla”, Ritakallio kertaa kokemusta.
Syntymähetkellä miehelle oli kertynyt mittaa 51 senttiä ja painoa 3705 grammaa.
Myös äiti oli vuoden ensimmäinen
Ritakallion ja Hietalahden poika ei ole suvussaan ensimmäinen, jonka kannettavaksi vuoden ensimmäisen vauvan titteli lankeaa. Ritakallio paljastaa, että myös hän on ollut syntymävuonnaan 2002 vuoden ensimmäinen. Joskaan ei huittislainen, vaan vampulalainen.
”Tavallaan osasimme vähän odottaa, että poika voisi tämän roolin saada, sillä ne kaksi vauvaa, joilla oli laskettuaika ennen meidän pienokaistamme, syntyivät jo viime vuoden puolella”, Hietalahti kertoo.
”Viimeisellä neuvolakäynnillä hoitaja alkoi jo sanoa, että koita nyt pusertaa hänet maailmaan, kun vuoden ensimmäistä kuumeisesti odotetaan”, Ritakallio jatkaa nauraen.
Vahva oma tahto
Viikon tutustumisen perusteella Ritakallio ja Hietalahti ovat huomanneet pienen poikansa olevan ilmeikäs kaveri, jolla on ilkikurinen hymy.
”Kyllä hän osaa mielipiteensä ja tahtonsa jo ilmaista, nälän iskiessä pääsee melkoinen kiljahdus ja jos hän ei jostain tykkää, niin naama menee aivan väärinpuolin.”
Turhia nyytti ei kuitenkaan itkeskele.
”On ollut varsin helpottavaa huomata, että hän osoittaa tyytymättömyyttä vain silloin, kun joku on oikeasti vialla ja kun vatsa on täynnä tai vaippa vaihdettu, niin hänellä on taas kaikki hyvin”, Hietalahti juttelee.
Vauva ei liiemmin vieraista häiriinny, eikä uneen vaikuta edes sängyn vieressä metelöivä imuri.
”Poika tottui varmasti erilaisiin ääniin jo vatsassa, sillä työpaikallani Ritakallion lähilihalla meteliä riittää. Tuntui, että vatsassa vauva oli sitä tyytyväisempi ja rauhallisempi, mitä enemmän ääntä ympärillä oli”, Ritakallio kertoo.
Kotoa luvassa yrittäjyyskasvatusta
Suuria suunnitelmia vanhemmat eivät ole vauvansa varalle laatineet. Hietalahti kertoo odottavansa, että poika nousee jaloilleen ja isä ja poika pääsevät yhdessä ulos puuhastelemaan.
”Mitään valmiita tulevaisuudensuunnitelmia hänen varalleen ei tehdä, vaan poika saa ihan itse päättää, mihin ryhtyy”, Ritakallio pohtii.
”Olemme molemmat yrittäjiä, joten olisi tietysti mukavaa, jos hän jäisi jatkamaan yrityksiä, mikäli siinä kohtaa sitten jotain jatkettavaa on”, Hietalahti täydentää.
Sen sijaan siitä vanhemmat joutuvat vähän vääntämään, tuleeko vauvasta heppapoika vai moottoriurheilun harrastaja.
”Mutta minä olen jo joka tapauksessa ostanut hänelle ponin”, Ritakallio myhäilee.
Nyytin nimi paljastetaan vasta ristiäisissä, mutta vanhemmille se on ollut selvä jo pitkään.
”Siinä kävi sellainen hauska tapaus, että erään keskustelun yhteydessä tämä nimi särähti korvaani. Se oli sillä tavalla vieras, että kukaan sukulainen tai ystävä ei ole samanniminen ja siitä asti minulla on ollut tunne, että pojastani tulee sen niminen”, Ritakallio paljastaa.
Tulevina vuosina Ritakallion ja Hietalahden perheen pääluku tulee todennäköisesti vielä kasvamaan ja vuoden ensimmäinen vauva pääsee maistamaan myös isoveljen roolia.
”Sen verran raskas kokemus synnytys kuitenkin oli, että tähän samaan vuoteen meidän perheeseen ei ole toista vauvaa odotettavissa, vaikka se mahdollista olisikin”, Ritakallio nauraa.
