Ei soi urut Suodenniemen kirkossa, kun on jätetty ilmankosteus hoitamatta. Seurakunta kuuntelee tyrmistyneenä päätöstä sulkea ainoa hengellinen kokoontumistila, Seurakuntatalo. Kun katto ensi kerran laski vedet sisään, olisi katon vuoto välittömästi pitänyt tiedottaa yhteisölle ja pyytää apua katon korjaukseen. Kaikki yhteisön tilaisuudet vetävät väkeä paikalle, ihmisiä, joita me peräkylän asukkaatkin olemme. Meillä on halu auttaa talkoilla ja kykyä pitää huolta yhteisestä omaisuudesta.

Eikö tätä seutukuntaa tunneta isossa seurakunnassa, vai eikö ole haluakaan tuntea? Nyt vuosien jälkeen on ostettava se ilmankostuttaja, jos sekään enää auttaa urkujen puuosia. Seurakuntatalon katto on saanut rauhassa vuotaa ja korjaus tulee hintoihinsa.

Yksinkertainen totuus on, että mitään muuta tilaa seurakunnalle ei ole olemassa. Messua, joka on kylmänä aikana pidetty seurakuntatalossa, ei ole mahdollista pitää missään muualla. Seurakunnan yhteisö on harmaatukkaista väkeä, useat suvut ovat suuria, joten lukuisat tasavuotispäivät ovat edessä. Talon sisustus on omaa, pöytäliinat emäntien kutomat ja laitoskeittiö astiastoineen pystyy tekemään ruuat suurelle joukolle. Me, joiden elämänodote on rajallinen, suremme hautajaisiamme etukäteen.

Talon katon korjaus onnistuu talkoilla. Lattia saa olla niin kuin ennenkin, ei sitä tarvitse liimoineen repiä. Ikkunapeltien maalaukset sujuu ja vaatimattomampi vessa toimii niin papille kuin hautausmaan työntekijöille ja meille kaikille. On sulaa hulluutta ajatella, että vanhaan kirkkoon mäellä voisi viedä vessat ja muut nykyiset palvelut. Me vanhat kähmyt häivymme kuka minnekin taivaan portille viidentoista vuoden kuluessa. Ei täältä muualle pääsekään, kun ei julkista liikennettä ole, ja iäkkään kortti lähtee helposti auton kanssa romuttamoon.

Suurin huoli meillä on lapsista ja nuorista. Jos heidän kasvuunsa ei hengellisessä mielessä panosteta, ei ole perhekerhoa, nuorisotilaa, partiolaisten koloa eikä nuorisotyöntekijöitä, niin seurakunta menettää tulevat jäsenensä ja veronmaksajansa. Ihan omalla toiminnallaan. Rippikoulujakaan ei kuulemma voi Salmissa pitää, nuorison nukkumatilojen valvonnan vaikeuden takia. Miten ne ennen voitiin pitää? Olisi pitänyt kysyä meidän omalta hyväsydämiseltä Hannu-papilta, jonka puheenvuoro ikävästi keskeytettiin.

Hilkka Asteljoki
opetusneuvos
Suodenniemi