Kuka olet, missä asut? Perheesi?

”Kristiina Helminen, asun Kiikassa mieheni Laurin ja lapsiemme Monnan ja Jeren, sekä koirani Ricon kanssa.”

Olet parturikampaajayrittäjä ja kahden pienen lapsen äiti. Miten saat aikasi riittämään kaikkeen?

”No, rehellisesti sanottuna aikamoista sumplimista se välillä on, koska lapset ovat vielä kotihoidossa.
Tämä on varmasti elämänvaihe, joka vaatii molemmilta vanhemmilta huumorintajua ja yhteistyötä, sekä liian paljon kofeiinia. ”

Mistä asioista saat voimaa?

”Ystävistä ja hevosista, sekä pienistä hetkistä ihan yksin, useimmiten töistä kotiin ajellessa.”

Julkaisit omakustanteena kirjan viime syksynä. Mistä ajatus siihen lähti ja kauanko olet harrastanut kirjoittamista?

”Olen kirjoittanut ihan pienestä asti, ensimmäiset porukoiden säästämät tarinat taitavat olla ykkösluokalla tehtyjä. Vuosia olen runoillut pöytälaatikkoon, ja jossain kohtaa heräsi into saada ajatukset yksiin kansiin.
Rohkeutta piti kyllä haeskella jonkun aikaa.”

Mikä kirjoittamisessa sinua kiehtoo?

”En ole koskaan ajatellut asiaa, jotenkin vain ajatukset jäsentyvät paremmin paperille kuin sanoiksi.
Se on oma tapani käsitellä vaikeitakin aiheita.”

Minkälainen kirja on kyseessä ja millaista palautetta siitä on tullut?

”Runokirjassa Hymyyn hautautunut  käsittelen paljon ahdistusta, mutta myös äitiyttä ja päässä pyöriviä mietteitä.

Kirjaa oli aluksi vaikea antaa luettavaksi toisille, koska olen purkanut siihen niin henkilökohtaisia ajatuksia.
Pelkäsin myös näyttää “hörhöpuoltani” muille, koska koen olevani ulospäin pääasiassa positiivinen ja maanläheinen ihminen.

Olen saanut ihanaa, mutta yllättynyttäkin palautetta.”

Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi?

”Nauru, keskustelut rakkaiden ystävien kanssa, omat ja kummilapset. Hetket perheen kanssa, kavioiden kopina metsätiellä.”

Millaiset asiat harmittavat – entä huolestuttavat?

”No, olen sen päiväinen huolien hamstraaja, että säästetään palstatilaa ja unohdetaan tämä kysymys.”

Mikä sinua suututtaa?

”Epäreiluus, ilkeys ja ihmiset jotka eivät pidä sovitusta kiinni.”

Mistä unelmoit?

”Muutosta jonnekin syrjempään, jossa koira saisi pinkoa vapaana lasten kanssa, mies korjailisi koneita omassa hallissa ja hevoset kuljeskelisivat isolla laitumella – eikä näköetäisyydellä olisi kuin metsää.
Toistaiseksi tyydyn ihailemaan Vallilan Mansikkapaikka-verhoja keittiössä ja suostuttelemaan miestä talonmyyntiin. ”