Vammalan teatterin tiloissa Raivion työväentalolla on tohina päällä. Porukkaa putkahtaa paikalle ripotellen. Jutuntekohetkellä teatterin 65-vuotisjuhlavuoden alkuhuipennukseen on aikaa reilu viikko.
Juhlavuoden kunniaksi käsittelyssä on Yrjö Soinin kirjoittama Palokunnan juhlat, joka oli kautta aikain ensimmäinen Vammalan teatterin lavalla esitetty näytelmä. Uuden version ohjaa televisiosarjoistakin tuttu teatterikonkari Ari Myllyselkä.
Miten teatteriväellä menee?
”Hyvin täällä menee. Paljon on vielä tekemistä, mutta viimeisen viikon aikana olen nähnyt huimaa edistystä”, Myllyselkä tuumaa.
Ohjaaja antaa jo tässä vaiheessa kiitosta sitoutumisesta. Teatterilla on vietetty pitkiä päiviä ja iltoja.
”Haasteena on ollut se, että kaikki eivät voi aina olla paikalla samaan aikaan tai koko treeniaikaa. Ihmisillä on työt, osalla vielä vuorotyöt ja toki muutakin elämää”, Myllyselkä toteaa.
Sumplimista ja säätämistä on siis riittänyt. Näytelmässä on isoja joukkokohtauksia, joiden harjoittelu ja koreografian hiominen prikulleen on ollut välttämätöntä.
Palokunnan juhlat kertoo näytelmän tekemisestä. Hahmoina on nimismiehen rouvaa, kansakoulunopettajaa ja seuratalon vahtimestaria.
Mihin aikaan se sijoittuu?
”Sillä ei oikeastaan ole väliä, koska aihe on ajaton. Mutta onhan siinä sellaisia titteleitä, joita ei enää käytetä. Eli selvästi se sijoittuu menneisyyteen. Joku täällä keksi, että se kuvaa lankapuhelinaikaa”, Myllyselkä vastaa.
Mikä tekee näytelmästä ajattoman?
”Harrastajateattereita on Suomi täynnä. Siitä kaikesta tekemisestä näytelmä kertoo. Olen hämmästyneen ylpeä siitä, miten nämä ihmiset jaksavat tehdä tätä niin suurella palolla, käyttää kaiken vapaa-aikansa harjoitteluun”, Myllyselkä sanoo.
Sellaista kokonaisuutta kuin Palokunnan juhlat ei olisi mahdollista toteuttaa pelkästään teatterin vakioporukan voimin. Lavalla nähdään toista kymmentä näyttelijää.
Ensisykäyksen näytelmälle antoikin teatterin tammikuussa järjestämä improkurssi, jonka vetäjänä Myllyselkä toimi. Osallistujia oli 30, joista 10 jäi toimintaan mukaan. Ensikertalaisia nähdään niin lavalla kuin lavan ulkopuolella, nimittäin huutosakkina.
Huutosakkilaiset ja muut talkoolaiset ovat ahkeroineet myös koristeiden, lavasteiden ja puvustuksen parissa.
Sari Hassin elämään teatteriharrastus tuli improkurssin kautta. Hassi sanoo olevansa spontaani luonne, joka nautti mahdollisuudesta päästä haastamaan itseään.
”Kurssilla oli mahtavaa. Nyt tilanne on ollut se, että käyn kotona Häijäässä lähinnä nukkumassa. Raiviosta on tullut olohuoneeni”, Hassi kertoo ja lisää: ”Teatterin tekeminen on valtavan hauskaa ja jännää.”
Myllyselän mukaan teatterimaailman ydin, niin tosielämässä kuin Palokunnan juhlissa, on sama. Se on yhteisöllisyys.
”Näytelmä on positiivinen kuvaelma hassunkurisesta porukasta. Henkilöhahmot ovat naiivin innostuneita ja aivan tosissaan. Näytelmän tekeminen vie heidät pois arkisesta elämästä. Kyläläiset hurmioituvat, kun näytelmän ohjaava suuri taitelija vain lausuu jotakin”, Myllyselkä kertoo.
Samaistuuko joku?
”Kyllä ehdottomasti. Ja tämä on ollut minulle helpoin rooli ikinä”, Vammalan teatterin näyttelijäkaartissa pitkään ollut Harri Kulmala nauraa.
”Kun vaan saa lavalla keekoilla, porskuttaa sillä fiiliksellä pitkän aikaa eteenpäin”, lisää teatterin vakiokalustoon kuuluva Jarkko Mäkipää.
Ohjaaja Myllyselkää naurattaa. Vammalan teatterilaisilla on välillä intoa yhtä paljon kuin näytelmän hahmoilla:
”Joskus heitä pitää toppuutella, mutta ymmärtäähän sen. Me kaikki teemme tätä rakkaudesta lajiin.”
Palokunnan juhlat ensi-ilta tulevana lauantaina 23.3. Siitä eteenpäin näytöksiä on 13.4. saakka.
Rooleissa nähdään Karita Pyhälahti, Mikko Jokinen, Tiina Jokinen, Sauli Saarinen, Maria Kivelä, Liisa Vasanko, Harri Kulmala, Reeta Mäkinen, Minna Virta, Teemu Mäkelä, Taina Koski-Vähälä, Jarkko Mäkipää ja Ulla-Maija Knuutti.
