Vanha, vihreä ulko-ovi narahtaa hiljaa, kun astuu sisälle pitopalvelu Piparminttutaivaaseen. Eteisen sinisten seinien yläpuolella sädehtivät kattokruunun kristallit.
Piparminttutaivaan yrittäjä Anna Kankare tervehtii tulijaa iloisesti puolisonsa Jani Kurosen kanssa.
Aiemmin Huittisten keskustassa kahvilana palvellut leipomo Piparminttutaivas on toiminut Untonmäentien alussa, vanhassa puutalossa vajaan kolmen vuoden ajan.
”Etsimme sopivaa taloa oikeastaan siitä asti, kun lopetin kahvilatoiminnan keskustassa. Tämä talo oli myynnissä pitkään ja kävimme katsomassa sitä jo vuotta ennen kuin lopulliset kaupat tehtiin”, Kankare kertoo.
Vanhat talot ovat vieneet sekä Kankareen että Kurosen sydämen. Kankare naurahtaa, että haluaisi pelastaa jokaisen tyhjillään rapistuvan vanhan talon.
”Oli varsin selvää, että haluan löytää nimenomaan jonkun vanhan talon toimi- ja juhlatilakäyttöön yritystäni ajatellen. Tämä talo on vaan kerta kaikkiaan aivan ihana ja sijaintikin tuntui juuri sopivalta, kun keskusta on lähellä”, Kankare muistelee.
50-luvun alussa Untonmäentielle siirretty talo sijaitsi aiemmin aivan keskustassa, nykyisen Lataman naapurissa.’
”Keskustassa rakennus toimi ensin liikehuoneistoina ja myöhemmin siinä palveli pankki. Siirron jälkeen talon omistanut Arvo Salonoja teetti tähän vuokra-asuntoja. Nyt ympyrä on ikään kuin sulkeutunut, kun talossa on jälleen yritystoimintaa”, Kankare kertaa talon historiaa.
Kankareen lisäksi myös Kuronen on saanut rakennuksesta toimitilaa yritykselleen. Rakennuspalvelu J. Kuronen hyödyntää rakennuksen kellarikerrosta ja varastorakennusta.
Rakennuspalveluyrittäjän ammattitaito on tullut tarpeeseen vanhaa rakennusta kunnostettaessa.
Kankare ja Kuronen ovat ennättäneet tähän mennessä kunnostaa noin kaksi kolmasosaa alakerrasta.
”Tähän mennessä olemme käyneet läpi keittiön, tarjoiluhuoneen, salin, vessan ja olohuoneeksikin kutsuttavan pikkuhuoneen”, Kankare luettelee.
Pieneksi pintarempaksi ei vanhan talon kunnostusta voi nimittää. Kuronen kertoo, että niin putket kuin sähköt on pitänyt uusia kokonaan.
”Materiaaleissa olemme pyrkineet säästämään niin paljon alkuperäistä kuin on ollut mahdollista”, Kuronen sanoo.
Pariskunta myöntää, että uuden tekeminen olisi varmasti helpompaa kuin vanhan kunnostaminen.
”Onneksi tiesimme etukäteen, mihin ryhdyimme. Kyllä tällainen projekti kieltämättä vähän hulluutta vaatii”, Kankare sanoo.
”Jokainen vanha lauta on johonkin suuntaan kiero ja varsinkin sellaisissa tilanteissa vanhan ja uuden yhdistäminen on haastavaa”, Kuronen täydentää.
Yksi Piparminttutaivaan helmistä on vihreä, suorastaan viidakkohenkinen vessa. Kankareen mukaan se saa vierailta aina erityisen paljon kehuja.
”Vessan rakentamisen yhteydessä ilmeni myös ehkä ainakin tähän mennessä projektin suurin yllätys”, Kankare paljastaa.
Kuronen ja Kankare olivat miettineet paljon, mihin vessa olisi mahdollista rakentaa. Pohjapiirustuksista Kankare oli löytänyt kahden muun komeron vierestä vielä kolmannen pienen, umpinaisen komeron, jota Kuronen epäili ilma-aukoksi.
Väliseinä päätettiin puhkaista ja Kankareen aavistus osui oikeaan. Kahden muun komeron jatkona oli vielä kolmaskin. Ja tästä kolmannesta, umpinaisesta komerosta löytyi roikkumasta miesten puku.
”Arvoitukseksi jäi, oliko puku haluttu tarkoituksella jättää sinne tulevia polvia odottamaan, vai oliko se unohtunut siinä yhteydessä komeroon, kun ovi oli tukittu”, Kankare kummastelee.
Kolme komeroa yhdistämällä saatiin kuitenkin aikaan tilava ja ihastusta keräävä vessa.
Piparminttutaivaan tilat ovat täynnä pieniä, sieviä yksityiskohtia. Jokaisessa huoneessa on oma värimaailmansa, jotka sointuvat sulavasti yhteen.
”Sisustaminen on minulle sellainen intohimo. Olen siinä mielessä aina silmät auki”, Kankare naurahtaa.
Vanhoja huonekaluja tiloihin on löytynyt niin kirpputoreilta kuin roskalava-ryhmistä.
”Olen tarkka siinä, että kaiken täällä täytyy sopia talon henkeen.”
Tällä hetkellä etsinnässä ovat erityisesti vanhat ovet. Talon sisäovet on vaihdettu 50-luvulla, eikä sen aikainen tyyli istu pariskunnan silmään. Tavoitteena on vaihtaa ovet vanhempiin.
”Vanhoja ovia on vain todella vaikea löytää ja usein ne ovat kalliita. Meille voi tarjota, jos sattuu olemaan ylimääräisiä”, Kankare vinkkaa.
Osassa salin seiniä näkyy aito hirsi, yhdessä kulmassa hirsissä näkyvillä ovat jopa siirron aikaiset merkinnät.
”Halusimme jättää ne näkyviin, sillä ne kertovat paljon talon historiasta”, Kankare kertoo.
Salissa on myös alkuperäinen puulattia.
”Harmillisesti tämä on ainut huone, missä alkuperäinen lattia saatiin säilytettyä”, Kuronen toteaa.
Iloisin yllätys pariskunnalle ovat olleet talon sisäkatot.
”Kauniit katot on kaivettu esiin useiden kerroksien alta. Toki myös se oli iloinen yllätys, että näkyville jätetyt hirret olivat niin siistejä ja kauniita, sitä kun ei koskaan voi tietää, mitä piilosta löytyy.”
Seuraavana työlistalla on ikävämpi yllätys, vuotava katto.
”Olemme tehneet jonkun verran hätäpaikkauksia, mutta on selvää, että kattovuoto pitää hoitaa heti seuraavana kuntoon”, Kuronen toteaa.
Tämän jälkeen vuorossa on talon julkisivu. Vasta sen jälkeen työmaa jatkuu sisätiloissa.
”Alakertaan olisi mukava saada majoitushuone, jota voisi pitää vaikka vuokrakäytössä. Yläkerran suhteen emme ole päättäneet vielä mitään varmaa”, Kuronen sanoo.
”Monenlaisia suunnitelmia tässä on pyöritelty yläkerran ottamisesta omaan asuinkäyttöön ja toimistohotellin perustamiseen, mutta mitään lopullisia päätöksiä emme ole vielä tehneet”, Kankare jatkaa.
Piparminttutaivas on joka tapauksessa löytänyt kotinsa.
