Kumea haukunta ilmoittaa, että näköpiiriin on ilmestynyt joku vieras, josta pitää informoida mahdollisimman kuuluvasti.
Minut on havaittu ja Tiina Järvenpään punaisen tuvan pihassa olevat suuret koirat hölköttävät aivan aidan tuntumaan ja tuijottavat tarkkaavaisesti tulijaa.
Kahden huomattavan muhkeankokoisen koiran lisäksi tiluksilla tepsuttaa muitakin koiria.
Sami Järvenpään omistama 2,5-vuotias mustanruskea Nala-koira on yksi niistä. Se on monirotuinen.
Nalan isästä ei omistajan tietojen mukaan ole varmuutta, mutta äiti on rottweiler-setteri-sekoitus.
”Nala on energinen, kaikesta kiinnostunut ja kaikkeen puuttuva leikkisä koira”, kuvailee Sami lemmikkiään.
Tekemistä kaipaava koira tylsistyy omistajansa mukaan helposti.
”Silloin se keksii itse itselleen puuhaa – eli siirtelee tavaroita, kanniskelee sukkia ympäri kämppää ja kiipeilee pöydille”, Sami selvittää.
”On se joskus leivinuuninkin päälle kavunnut.”
Sami ottaa Nalan mukaansa joka paikkaan, mihin vain voi.
Autossa se istuu usein kyydissä matkalla milloin minnekin.
Sami myös juoksuttaa Nalaa mielellään metsässä.
Kepinkin koira noutaa innokkaasti, kun sitä sille jaksaa nakella -siitä se pitää erityisen paljon.
”Se on omalaatuinen koira, ihan erilainen kuin mikään muu koira, minkä tunnen”, Sami tuumii.
”Se on outo”, huikkaa siihen vieressä seisova Samin velipoika Miiko.
Tiina Järvenpäällä itsellään on kaksi kookasta laumanvartijakoiraa – juuri ne, jotka vaikuttavan kumahtavin haukahduksin ilmaisivat havainneensa minut.
Toinen niistä on kolmevuotias kaukasiankoira Fifi ja toinen kaukasiankoiran ja pyreneittenmastiffin sekoitus, viisivuotias Lumi.
Tiinalla on ollut kertomansa mukaan koiria ”aina”.
”Ensimmäinen koirani lapsuudenkodissa oli sekarotuinen dreeveri. Ja siitä lähtien minulla on aina ollut vähintään yksi – yleensä useampi koira”, Tiina kertoo.
Yksi syy suurten koirien hankkimiseen on hänen mukaansa niiden tuoma turvallisuus.
”Ne ovat hyviä vartijoita ja vahtikoiria. Asun yksin lasteni kansa. Kaksi nuorinta poikaani Arvo ja Veikko asuvat vielä kotona. Kolme vanhinta – Sami, Miiko ja Jooel ovat jo muuttaneet omilleen. Koirat tuovat turvaa”, perustelee viiden pojan äiti Tiina.
Sastamalassa Kiikoisten ”perämetsässä” asuva Tiina kokee koirat tärkeiksi myös petojen takia.
”Aiemmin ihan lähistöllä oli paljonkin suden jälkiä, niitä on alueella liikuskellut. Nyt kun on nämä laumanvartijakoirat, sudenjälkiä tässä lähellä ei ole enää näkynyt enää aikoihin. Uskon, että koirat pitävät sudet pois pihapiiristä”, Tiina toteaa.
Paras asia hänestä koirissa on se, että niistä on seuraa, vaikka ne viihtyvät keskenäänkin.
Tiinan koirat saavat temmeltää puolen hehtaarin kokoisella, aidatulla piha-alueella, jossa niille on tarjolla useampikin säänsuoja.
Usein aitauksessa käy ”kylässä” tuttavienkin koiria leikkimässä lajitovereidensa kanssa – kuten nytkin.
Fifiä Tiina kuvailee huumorintajuiseksi ja hauskaksi tapaukseksi.
”Silloin kun se on sisällä, sen lempipaikka on keittiössä jääkaapin edessä. Lumi on lempeä, mutta kaikkien pomo. Se puolestaan viihtyy makoilemassa ovien edessä. Sen yli joutuu aina loikkimaan”, Tiina nauraa.
Tiinalle koirat ovat aina olleet tärkeitä.
”En varmaan osaisi elää ilman koiria.”
Venla Kortelaisen mustaa, hieman alle vuoden ikäistä Lilo-koiraa katsoessa sen mieltää ensimmäisenä labradorinnoutajaksi – mutta tarkemmin katsottuna se on kyllä pienempi ja rungoltaan leveämpi ja pyöreämpi.
Ja on siinä muutakin erikoista. Sillä on sininen kieli.
”Se on labbiksen ja chow chown eli kiinanpystykorvan risteytys. Chow chowlta tulee tuo sininen kieli ja löysä nahka etenkin niskassa”, Venla paljastaa.
Labradorinnoutajan puolelta tulee taas innostus vesileikkeihin.
”Lilo rakastaa vettä. Pihassa olevaan mustaan saaviinkin se syöksyy uimaan, se on sen uima-allas”, Venla kertoo huvittuneena.
Millainen luonne on sinikielisellä ystävällä?
”Aktiivinen ja hupaisa. Se on saanut lempinimen “Musta Tykinkuula”. Se kun säntää menemään, etenkin juostessaan muitten koirien kanssa, se on kuin tykinkuula”, kuvailee Venla.
”Haaveena on, että saisin sen joskus koulutettua noutamaan riistaa. Minulla on paljon metsästystä harrastavia ystäviä. Siitä olisi metsästyshommissa hyötyä.”
