Susihavainnot ovat olleet jyrkässä kasvussa. Eniten ihmisiä on huolestuttanut se, että niitä on nähty säännöllisesti myös aivan asutuksen lähellä.
Punkalaitumen yhteiskoulun ja lukion tiloissa pidetyssä sidosryhmille ja paikallismedioiden edustajille suunnatussa kutsutilaisuudessa sai ajankohtaista tietoa seutukunnan susitilanteesta.
”Tänne on muodostunut reviirirypäs – täällä on aika monta reviiriä suhteellisen pienellä alueella. Susi on tullut tänne vahvojen sorkkaeläinkantojen perässä, eli niin sanotusti hyvien ”lihapatojen” äärelle”, Satakunnan alueen riistapäällikkö Antti Impola vahvisti.
”Reviirit ovat kylki kyljessä. On syytä uskoa, että myös Sastamalaan on muodostumassa ihan oma laumansa ja reviirinsä.”
Ilmoitetuista havainnoista pidetään tarkkaa kirjaa juuri kannan seuraamiseksi.
Siksi susihavainnoista on aina tärkeää ilmoittaa alueen suurpetoyhdyshenkilölle.
”Punkalaitumen, Sastamalan ja Urjalan riistanhoitoyhdistysten alueella oli tehty viime vuonna 428 susihavaintokirjausta”, toi Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mari Lyly esille.
Havainnoista 72% oli jälkihavaintoja ja 19% näköhavaintoja.
”Laumahavaintoja tehtiin 118. Suurin kerralla havaittu yksilömäärä oli 8-9 sutta”, Lyly kertoi.
Vahingoiltakaan ei ole vältytty – suden suuhun on päätynyt kotieläimiä ja metsästyskoiria.
”Susi tappoi meiltä 24 lammasta aitauksesta. Sen jälkeen tehtiin kolmilankainen sähköaita – mutta sudet kaivoivat tunnelin aidan ali, ja taas meni lampaita”, eräs tilaisuuteen osallistunut selvitti.
”Täälläpäin kaikki eivät uskalla pitää eläimiä laitumilla, ne ovat sisätiloissa susien takia.”
Vaaravyöhykkeellä ovat erityisesti lampaat.
”Nautoihin verrattuna vahinkoriski on monikymmenkertainen. Petoaita on yksi ennaltaehkäisevä toimi, jolla vahinkoja pyritään ehkäisemään”, totesi Antti Impola.
Suomen riistakeskus voi myöntää perustellun hakemuksen pohjalta materiaalit suurpetoaitaa varten.
Miksi susi on Suomessa niin tiukasti suojeltu?
”EU:n luontodirektiivi määrittelee, että jäsenvaltion on kiellettävä sutta koskeva tahallinen pyydystäminen ja tappaminen. Ja metsästyslain 37pykälässä sanotaan, että susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoittetuja”, Impola täsmensi.
”Poikkeukset ovat mahdollisia – kannanhoidollisista tai vahinkoperusteisista syistä. Näitä ovat erityisen merkittäviä vahinkoja tai yleistä turvallisuutta koskevasta pakottavasta syystä tehtävät lopetuspäätökset”, linjasi Mari Lyly.
Laki mahdollistaa periaatteessa myös kannanhoidollisen lopettamisen.
”Silloin lupa voidaan myöntää tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi.”
Käytännössä lopettaminen on kuitenkin hyvin monen portaan takana.
EU-komissio esittää suden suojelutason alentamista.
Se tarkoittaisi suden luokituksen muuttamista tiukasti suojellusta alempaan suojeluluokkaan.
Nopeita toimia ei kuitenkaan ole luvassa.
”Bermin komitea kokoontuu seuraavan kerran tämän vuoden joulukuussa, jolloin esitystä voitaisiin käsitellä”, kertoi Mari Lyly.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikäli sopimusta muutetaan, aikaa voi kulua vielä parikin vuotta, ennen kuin mitkään uudet käytänteet astuisivat voimaan.
”Sudelle ei ole Suomessa alueita, joilla ei olisi yhteentörmäyksiä ihmistoiminnan kanssa – ja joilla susi ei tuottaisi huolta ihmisten tai omaisuuden turvallisuuden puolesta”, sanoi Lyly.
”Hallinto tekee parhaansa rinnakkaiselon edistämiseksi.”
EU-rahoitteinen SusiLIFE-hanke on tehnyt hyvää ja pitkäjänteistä työtä ja tuonut tarvittavia lisäresursseja.
”Monilajinen kannanhoito vaikuttaa – saaliseläimillä on vaikutusta suoraan susikantaan. Alueelliset erot ovat suuria”, Antti Impola kiteytti.
Reviiriyhteistyö yhdistää eri tahot ponnistelemaan yhteisen asian eteen.
Toiminta on Suomen riistakeskuksen koordinoimaa.
Reviiriyhteistyöryhmissä eri sidosryhmien edustajat voivat yhdessä puntaroida alueensa susitilannetta, sekä pohtia toimenpiteitä ja ratkaisuja ongelmiin.
”Työryhmien tehtävänä on luoda paikallinen kokonaiskuva ja suunnitella ennaltaehkäiseviä toimia alueensa erityisnäkökulmat huomioiden”, summasi Mari Lyly.
”Keskustelun kautta pyritään sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä susista, suden kannanhoidosta sekä tuomaan mahdolliset ongelmat esille.”
Tiedon levittäminen, aiheesta keskusteleminen ja käytännön toimet ovat tärkeässä roolissa.
Punkalaitumella järjestetyn kutsutilaisuuden keskeisin tavoite oli tiedon jakamisen lisäksi keskustella susikannan hoitosuunnitelman mukaisen reviiriyhteistyöryhmän muodostamisesta.
