Jasmina Jutila katseli miehensä Mika Koiviston kanssa myynnissä olevia asuntoja.
Haaveissa kangasteli oma talo järven rannalla maaseudulla. Tärkeimpiä kriteerejä oli rauhallinen ympäristö, tontilla riittävästi tilaa perheen lapsille ja koirakatraalle – sekä mahdollisuus pitää kotieläimiä.
Vaakakupissa painoi myös sijainti – Mikan työmatka Harjavaltaan ei saisi venyä liian pitkäksi.
Sopivalta vaikuttava kohde löytyi Sastamalan Kiikoisista linturikkaana tunnetun Kuorsumaanjärven rannalta.
Luonnonkaunis paikka teki vaikutuksen – molempien sydämessä läikähti. Olisiko tässä heidän uusi kotinsa?
”Ihastuimme paikkaan heti”, Jasmina kertoo.
Taloa ja tonttia käytiin katsomassa useampaankin eri otteeseen, mutta ostopäätös oli tehty jo oikeastaan heti ensimmäisellä kerralla.
Ja niin kiinteistökaupat puolisentoista vuotta sitten lyötiin lukkoon, ja perhe muutti Kiikoisiin.
”Olemme kyllä viihtyneet täällä hyvin, tämä on kiva paikka. Aika vähän tulee käytyä edes kotoa missään muualla”, selvittää Jasmina.
Perheeseen kuuluvat myös Äetsän koulua käyvä teini-ikäinen Miro-poika ja alle vuoden ikäinen Milla-vauva, jota äiti kuvailee varsinaiseksi ”ilopilleriksi”.
Tarjoilijana ennen äitiyslomaa työskennellyt Jasmina keskittyy tällä hetkellä vauvanhoitoon ja kenneltoimintaan.
Hän kasvattaa kääpiöpinsereitä. Neljän kääpiöpinserin Väpän, Pepin, Riesan ja Hilman lisäksi tassuvahvuuteen kuuluu myös Amerikanstaffordshirenterrieri ”amstaffi” Luna, joka on isännän koira.
Kauniin hirsitalon olohuoneessa on palkintokaappi, jossa on kunnioitettava kokoelma ruusukkeita ja pokaaleja koiranäyttelyistä.
”Eikä tässä ole läheskään kaikki, joitakin olen tuohon laittanut”, naurahtaa Jasmina ja alkaa kertoa miten kovaa tahtia on välillä näyttelyissä koiriensa kanssa käynyt. Puheessa vilisevät eri maat. Vaikka pelkästään kuuntelen tarinointia reissuruljanssista – meinaan itsekin jo hengästyä. Niin vauhdikkaalta meno kuulostaa.
”Olen kasvattanut koiria kaikkiaan 11 vuotta. Albania on kaukaisin maa, jossa olen käynyt koiranäyttelyssä”, nainen kertoo.
”Tiivistahtisimmalla reissulla kävin ystäväni Annen kanssa. Silloin kiersimme kahden viikon aikana kaikkiaan 15 näyttelyä. Mukana oli silloin neljä omaa koiraa ja lisäksi kaksoissiskoni Julian kaksi bokseria.”
Maat vaihtuivat, kun kaksikko reissasi koirien kanssa.
”Sillä reissulla kohdemaat olivat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Kosovo, Makedonia, Montenegro ja Latvia. Siinä mentiin paikasta toiseen aika lujaa, hyvä kun tiesi missä maassa on milloinkin”, Jasmina muistelee hymyillen.
Ennen Ukrainan sodan alkamista Jasmina reissasi näyttelyissä myös Venäjällä.
Miksi juuri kääpiöpinsereitä? Noita vikkelästi pinkovia pieniä koiria?
”Kun olin 9-vuotias, meille tuli kaksi sellaista, ja innostuin niistä. Siitä se kaikki alkoi. Tämä on aktiivinen rotu, joka haluaa olla kaikessa mukana. Luonne-eroja löytyy hirveästi. Joidenkin mielestä näitä on vaikea kouluttaa, mutta minusta ne ovat helppoja koulutettavia, ” perustelee Jasmina.
”Haukkuherkkiähän nämä usein ovat ja aika jästipäisiä”, hän lisää naurahtaen.
Kääpiöpinsereillä on myös kokoaan suurempi ego ja ne saattavat isotella pienestä koostaan huolimatta tomerasti.
”Rohkeutta niiltä ei puutu.”
Kiikoisiin asettumisen jälkeen hirsirakenteinen talo sai pintaansa uuden maalin ja sisälläkin paikkoja on laitettu omannäköisiksi.
”On hyvä, että Mika pystyy tekemään kaikki remonttihommat itse ja minä auttelen sen mitä voin”, Jasmina mainitsee. Ulkosallakin on touhua riittänyt.
Pihapuut ovat saaneet kyytiä, kun Mika on ulvottanut moottorisahaa ja kaatanut koivikkoa. Pihasta on haluttu valoisampi ja avarampi. Klapeja riittääkin omiksi tarpeiksi pitkäksi aikaa.
Rannalle on hankittu myös kylpytynnyri pihasaunarakennuksen yhteyteen aivan oman uimarannan tuntumaan.
Haave kotieläimistä on myös toteutunut – ulkosalla kuljeskelevat sulassa sovussa lampaat ja kanat. Komea kukko pitää kanoja komennossaan – ja kiekuu aina kukonlaulun aikaan. Ja välillä muutenkin.
”Kananmunia ei tarvitse kaupasta ostaa”, iloitsee Jasmina. Löytyypä perheen eläinarsenaalista vielä kaksi hermeliinikaniakin.
Eläinrakkaalla Jasminalla on haaveissa tulevaisuudessa tehdä töitä eläinten parissa muutenkin kuin yhdessä siskonsa kanssa harjoittaman pienimuotoisen kenneltoiminnan tiimoilta, vaikka hän ravintola-alan töistä pitääkin.
Kotiutuminen Kiikoisiin on sujunut hyvin. On omaa rauhaa, mutta tarvittaessa pääsee helposti myös ”ihmisten ilmoille”.
”Täältä on sopiva matka suuriin lähikaupunkeihin kuten Poriin ja Tampereelle. Porissa on käyty aika paljon kauppa-asioilla. Eniten nautimme tästä luonnonrauhasta, mitä täällä on.”
