Kiira Kiviniityn juhannusaatto kuluu töissä kauvatsalaisia mansikoita myyden.

“Aamuvuoro alkaa yhdeksältä, joten aikaa jää illalla juhannuksenviettoonkin. Suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta perheen tai kavereiden kanssa aion olla”, miettii Kiviniitty.

Tämä on toinen kesä, kun hän myy mansikoita.

“Kivointa tässä työssä on, kun saa olla ulkona – ja tietysti mukavat asiakkaat. Ja se, että voi välillä vähän napsia näitä mansikoita itsekin.”

Kuormasta toki saa syödä vain kohtuullisesti – mutta liikasyömisestä ei kuulemma ole pelkoa.

“Ei näitäkään määräänsä enempää voi syödä, alkaa jossain vaiheessa tökkiä”, iloinen myyjä nauraa.

Kesällä hän aikoo töiden lisäksi valmistautua syksyn yo-kirjoituksiin ja ladata akkuja kavereiden kanssa hengaillen.

Tampereella asuva ja siskonsa luona Sastamalassa toisinaan vieraileva Elina Westergren-Erkkilä suitsuttaa ensimmäisenä sitä, kuinka hyvä jalkahoitaja Vammalasta löytyy.
“Tänne asti pitää tulla jalkahoitoon, kun Terhi Sundelin on niin hyvä”, nainen toteaa.

Juhannussuunnitelmatkin ovat selvillä – perinteistä ei tingitä.

“Menemme puolisoni veljen mökille, ja hänen sisaruksensa tulevat sinne myös. Näin olemme tehneet jo toistakymmentä vuotta ja siitä on tullut perinne.”

Juhliin kuuluvat myös tietokilpailut.

“Olemme kauhean kilpailuhenkistä porukkaa”, Westergren-Erkkilä paljastaa.

Ihanat juhannusherkut ja sauna odottavat myös juhlijoita.

“Se, mitä syömme vähän vaihtelee joka vuosi, meillä on niin hyvät kokit, että tarjoilut ovat aina ihanat”, hän iloitsee.

“Ja kyllä makkarakin kuuluu juhannukseen, sitä ei vaan voi sivuuttaa. Huiluntuhtia sen olla pitää.”

Vammalan torin laidalla ExLibriksessä asuvan Anneli Westerbergin juhannus kuluu taiteellisissa merkeissä.

“Meinaan maalata pari taulua”, hän kertoo. Syksyllä ystävänsä kanssa yhteisen taidenäyttelyn pitävä Westergren aikoo syödä maalaamisen lomassa juhannuksen juhla-aterian parvekkeella.

“Uusia perunoita ja silliä”, sanoo Westergren lainkaan empimättä. Taiteilijasta on mukavaa seurata omalta parvekkeeltaan torialueen elämää ja ihmisvilinää.

“Parasta täällä Sastamalassa on luonto, vesistöt ja kivat puistot. Uudistunutta toriakin pidän onnistuneena.”

Taiteilemisen Westergren aloitti tosissaan vasta eläkepäivillä, hän kävi myös Sastamalan Opistolla saamassa oppia.

“Nyt on ollut aikaa luovuudelle.”

Jouni Aaltonen aikoo viettää keskikesän juhlaa kotonaan Vammalassa.
“Emännän, koiran ja ehkä lapsenlapsen kanssa”, hän suunnittelee.

Ahkerasti kirjoja lukeva mies odottaa innokkaasti myös Vanhan kirjallisuuden päiviä.

“Kirjapäiville aion mennä.”

Kesäsuunnitelmiin kuuluu myös Bistro Laiturilla käyminen.

“Stand Up-koomikoitakin siellä esiintyy – heitä aion mennä katsomaan”, Aaltonen kertoo.

Eläkkeellä oleva Aaltonen harkitsee myös matkailuauton vuokraamista. Lappi ja Itä-Suomi houkuttelevat reissumielessä. Kotikaupungistaankin hän pitää.

“Parasta täällä on ympäristö.”

Kritiikkiäkin tosin satelee.

“Puistokatu on huonossa kunnossa ja monttuinen. Päättäjille pitäisi varmaan syöttää käärmekeittoa, että jotain tapahtuisisi. Kirjapäivätkin kun tulee, niin vieraathan katsovat, että kummoinen kylä tämä on, kun keskustan pääkatu on noin nolossa kunnossa. Sille pitäisi tehdä jotakin.”