Alueviesti kysyi ja Matti Rönkä vastasi.
Milloin olit kirjapäivillä ensimmäistä kertaa? Tuliko mieleesi, että jonain päivänä olisit Vanhan kirjallisuuden päivät ry:n puheenjohtaja?
Olin parikin kertaa, ensin avausjuontajana ja haastattelijana. Muistan että avauspuheen piti Timo Soini – ja helppo tarkistaa, tuo ”muutama vuosi sitten” oli 2014. Ja kaksi vuotta sitten olin avajaispuhujan itse!
Enpä hoksannut junailla suunnitelmaa, että itse olisin taustayhteisössä mukana.
Mikä sai koukuttumaan tapahtumaan?
Tapahtuman kiireetön, välitön ja mutkaton ilmapiiri viehättää. Olen kannustanut kaikkia esiintyjiä ja myös tapahtumavieraita siihen, että kaikkien kanssa saa puhua… kirjailijaa saa ja pitää nykäistä hihasta kahviteltassa.
VKP järjestetään jo 40. kerran. Mitä ajatuksia se herättää?
VKP on vireä keski-ikäinen. Nyt se on ehkä siinä aiheessa, että täytyy kamppailla kyynisyyttä vastaan – eli ennen ei kaikki ollut paremmin. Täytyy uusiutuakin, vaikka vanha ja perinteinen kirja onkin kunniassa ja keskiössä.
Mitä kirja-alalle kuuluu? Arvostetaanko kirjaa ja kirjailijoita?
Aika sekaisin ala on. Ansaintalogiikka on hukassa, ja vaikeuksissa ovat niin äänikirjapalvelut, kustantajat kuin kirjailijatkin. Arvostus on kovin kahtiajakautunut, meillä on intohimoinen kirjan rakastajien joukko, ja sitten ihmisiä, jotka eivät suostu lukemaan edes pakolla.
Työssäsi Ylellä elit tahtomattasikin ajan hermolla koko ajan. Millainen maailmanmenon seuraaja olet nyt?
Olen kyllä edelleen aktiivinen uutisten seuraaja. Olisi ahdistavaa, jos ei tietäisi mitä maailmassa ja lähelläkin tapahtuu.
Miten Matti-eläkeläisen arki soljuu?
Aika lailla entisissä puuhissa – kirjoitan, puuhastelen pihalla, urheilen ja liikun, luen, katson sarjoja.
Onko lisääntynyt vapaa-aika vaikuttanut kirjoittamisen rutiineihin? Mitä kirjallista sinulla on työn alla juuri nyt?
Syksyllä tulee iskelmähenkinen romaani Onnen kaukoranta. Se on kyllä syntynyt työn ohella, mutta en tiedä tuleeko minusta sen tehokkaampi tai nopeampi kirjailijana ilman päätyötä. Ajattelu vie aikansa.
Miten sinusta tuli kirjailija?
Mietin nelikymppisenä omaa työuraani ja arvelin, että pomohommat eivät minua ihmisenä jalosta. Palasin vähin erin tv-ruutuun ja toteutin myös kirjaprojektin, eli halusin käteen kirjaesineen, jossa on kannessa oma nimeni. En ollenkaan ajatellut kirjoittavani enempää. No, ensimmäisen romaanin julki saaminen ei ollut helppoa – mutta kun pää avautui, niin nyt tulee jo, herrattu päivä… kolmastoista romaani.
Keväällä poistui tv-kuvaruudusta uutistoimittaja, jolla paikalla perinteisesti on ollut ”Suomen luotettavin mies”. Uutistenlukija, toimittaja, kirjailija, valtiotieteen maisteri Matti Rönkä lähti eläkkeelle. Mitä hänestä ei vielä tiedetä, se selviää Päivi Istalan haastattelussa Vanhan kirjallisuuden päivillä la 29.6. kello 13 – 14.
SANALEIKKI: Mitä sanoista tulee mieleen, Matti Rönkä?
UUTISET
Oman elämänhallinnan tukipilari. Ihmiset väistävät uutisia ja ahdistuvat uutisista. Miten he kykenevät tekemään päätöksiä omasta elämästään?
SOTA
Olen syntynyt rintamamiestalon kammarissa. Sodan varjo ja jäljet näkyivät ympärille ja siirtyivät myös minun sukupolveeni, hyvässä ja pahassa.
KULTTUURI
Ajattelen ja arvostan kulttuuria tosi laajassa merkityksessä. Viljelymaisema, arkkitehtuuri, leikki, urheilu – ja tietenkin musiikki, kirjallisuus ja taide – ovat kulttuuria. Koetan olla moittimatta niitä muotoja, joista en itse ole niin kiinnostunut. Mutta aika laajasti seuraan.
LUKEMINEN
Minulle tärkeää, mutta saattaa olla että gutenbergiläinen kausi on vain muutaman sadan vuoden välivaihe. Pelottavaa kyllä, kun tietää miten erityistä lukeminen on ajattelun rakentuminen kannalta, kaikkiaan ihmisen neuropsykologiselle kehitykselle.
HISTORIA
Entistä lähempänä… hassua kun tapahtumat, joiden keskellä on itse ollut, ovatkin historiaa.
RAKKAUS
Rakastamista ja rakkauden saamista varten täällä ollaan. Tai sen takia tätä ankaruutta kestämme.
ISYYS
Olen juuri siirtynyt isyyden kuninkuusluokalle, eli ukiksi. Isäksi tuleminen oli jotenkin luonnollinen, harkintaa kaipaamaton asia. Ukiksi tulemiseen ei voinut itse mitenkään vaikuttaa, vain hiljaa toivoa.
SASTAMALA
Minun suussani se on kyllä Vammala, pahoittelen – ja tiedän muutokset. Olen syvästi itäsuomalainen, mutta maisemahan on täällä kuin Suomi pienoiskoossa – ja ihmistenkin kanssa pärjää. Ympärivuotisen kiinnostuksen minulle tuo tietenkin VaLePa, eli olen pitkän linjan lentopallomies!
