Marita Salosen aivan ensimmäiset purpurimuistot liittyvät lapsuuteen.
Hän muistaa juhliin liittyvän kutkuttavan tunnelman, ja sen kuinka vanhemmat majoittivat purpurivieraita heidän kesämökilleen Kiikoisiin.
”Minäkin pääsin mukaan purpureille parhaan ystäväni kanssa jo silloin pikkutyttönä. Muistan eräältä kesältä sen, kuinka lavalla aikuiset tanssivat villisti Travoltaa – ja se oli minun mielestäni todella noloa”, naurahtaa Salonen muistellessaan 70-luvun juhlia.
Tapahtumassa oli kuitenkin jotakin aivan erityistä – sellaista, joka jäi mieleen ja sai palaamaan purpureille yhä uudelleen.
Nykyään Kulttuuritoimituksen päätoimittajana työskentelevä Marita Salonen on ollut mukana menossa lähes joka kerta.
Kiikoisissa hän on viihtynyt muutenkin – lapsuudenkesien mökkitontille rakentui aikoinaan oma talokin, jossa Salonen asui pitkään.
”Vaikka olemme asuneet jo pari vuotta mieheni kanssa Meri-Porissa, sydämeni on Kiikoisissa – siellä käydään tasaisin väliajoin soittoharjoituksissa. Tänään olen menossa Kiikoisten kesäteatterin näytöstä katsomaan”, Salonen sanoo.
Kiikoisten Purpureilla Salonen kävi aluksi yleisönä, myöhemmin hänestä tuli myös talkoolainen tiedotukseen ja esiintyjä Kiikoisten Pelimannipiirin kanssa.
Kulttuuri ja musiikki merkitsevät Saloselle paljon – hän on työskennellyt vuosien ajan myös Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin tiedottajana. Oma instrumenttikin on löytynyt, ja se on harmoni.
”Kun aloitin harmonin soiton, kävin soittotunneilla vastikään edesmenneen kanttori Sirpa Maja-Lähdekorven opissa. Kun ensimmäisen kerran esiinnyin purpureilla, Sirpa tuli varta vasten katsomaan Pelimannipiirin keikkaa, jota jännitin kovasti”, kertoo Salonen liikuttuneena.
”Hän ei ollut toviin purpureilla käynyt, mutta tuli katsomaan, kun esiinnyin. Esityksen jälkeen itkimme molemmat. Se on yksi kauniista muistoistani.”
Kiikoisten Purpureiden vahvuus on Marita Salosen mukaan se, että ne ovat pysyneet vuosikymmeniä samankaltaisina.
”Se on niin perinteinen, tuttu ja turvallinen tapahtuma, että kaikki tietävät mitä on odotettavissa – ja se on varmasti suosion salaisuus”, pohtii Salonen.
Vaikka maailma ympärillä muuttuu – purpurit on ja pysyy – samankaltaisena vuodesta toiseen.
Se on juurruttanut pitkät juuret paikalliseen kulttuurihistoriaan ja Kiikoisten Seurantalon ja Myllymäen torpan maahan.
Niin – ja ihmisten sydämiin.
”Esiintyjien ja yleisön välillä tapahtuu ikimuistoisia kohtaamisia. Se on hienoa”, kiteyttää Salonen.
Useimmat esiintyjät ja järjestäjät ovat olleet mukana jo pitkään, mutta samalla heidän rinnallaan on kasvamassa uusi sukupolvi. Yhteisöllisyys on vahvasti läsnä.
”Minusta on hienoa, että talkoolaisissa on mukana paljon nuoria, ja Kiikoisissa Nuorisoseuraankin kuuluu oikeasti nuoria ihmisiä”, iloitsee Salonen.
Talkootyötä tapahtuman järjestämisessä riittääkin valtava määrä – ja ohjelmien suunnittelu ja harjoittelu aloitetaan jo hyvissä ajoin. Jo talvella – ja pitkin kevättä.
”Soitan harmonilla kaikkiaan neljä kertaa; pääjuhlassa pelimannien yhteissoitossa ja purpuritanssin säestäjäyhtyeessä, Kiikoisten Pelimannipiirin KPP:n riveissä Kuttupupissa sekä Mannborg Quartetissa Myllymäen torpalla Vuoden satakuntalaisen pelimannin, mieheni Heikki Syrjäsen ehtoosoitossa”, vinkkaa Salonen.
Tunnelmallinen miljöö on osa tapahtuman viehätystä.
”Aina se ihastuttaa, miten kauniiksi koko tapahtuma-alue laitetaan”, hän huokaisee.
”Se pehmeä kesäillan valo museoalueella, kun joka suunnasta kuuluu musiikkia – ja monella lavalla soi yhtä aikaa – siinä on jotakin tosi hienoa ja kaunista. Ja torpan hämy loppuillasta – ne ovat niitä huippuhetkiä.”
Kiikoisten Purpurit järjestetään tänä vuonna la 29.6. klo 15:00-02:00 Kiikoisten Seurantalon ja Myllymäen torpan ympäristössä.
