Päivi Vahela-Nykänen lauloi pikkumuksuna jo ennen kuin puhui.
”Toimitin kaikki asiani laulamalla”, heläyttää Vahela-Nykänen iloisen naurun kera.
Vanhempiaan hän kuvailee hiljaisen sorttisiksi.
”He olivat ihan kauhuissaan, kun heillä oli lapsi, joka halusi niin vimmatusti esiintyä.”
Kotona kuunneltiin paljon radiota, tanssittiin ja musiikki oli muutenkin mukana elämässä.
”Ensimmäiseen bändiin hakeuduin jo 13-vuotiaana. Ja vaikka halusin esiintyä, olin kauhean ujo. Vedin ensimmäisen keikkani verhon takana ”, tunnustaa Nykänen-Vahela.
Musiikkiura pääsi kunnolla vauhtiin toisen bändin myötä – tanssiyhtyeen nimi oli Aake Ahon harmonikat.
Aake Aho oli myös Äetsän musiikkikoulun rehtori.
Yhtyeen kanssa kiertäessä kertyi kokemusta keikkaelämästä.
”Minut kruunattiin Miss Satakunnaksi vuonna -75. Olin siis laulava missi”, Vahela-Nykänen muistelee hymyillen.
”Kyllähän se oppi esiintymiseen tuli vähän kantapään kautta, ei siihen aikaan ollut kouluja kevyeen musiikkiin. Olin laulanut myös klassista musiikkia, ja se antoi tietysti laulamiseen hyvää pohjaa.”
Aivan alun perin Vahela-Nykäsestä piti tulla kotitalousopettaja.
Lukion jälkeen oli aikomus lähteä opiskelemaan alaa.
”Mutta sitten musiikki lähti viemään, eikä sille näy loppua vieläkään”, Vahela-Nykänen kertoo.
Nainen opiskeli musiikkileikkikoulun opettajaksi ja sen jälkeen kuvioihin astui oman yrityksen perustaminen.
Syntyi Laulukoulu Presto – ja siitä saakka Päivi Vahela-Nykänen on kasvattanut solisteja menestyksekkäästi.
Laulukoulu Prestosta voisikin puhua jo ”Tähtitehtaana”, niin paljon eteviä artisteja sieltä on saateltu parrasvaloihin.
Vahela-Nykänen muistuttaa kuitenkin siitä, että kukaan ei ole toivoton tapaus. Hän suhtautuu lupaavaan lahjakkuuteen ja nuottikorvan hiomista enemmän kaipaavaan aivan samalla lämmöllä ja intensitteetillä.
”Pitäisi muistaa, että voittaa pitää vain itsensä, eikä itseään ei pidä verrata muihin. Kukaan ei voi kehittyä missään muussa kuin oman äänensä kehittämisessä”, Vahela-Nykänen näkee.
”Joku haaveilee musiikkiurasta, toinen siitä, että kehtaisi edes laulaa ääneen kirkossa virsiä tai uskaltaisi esiintyä karaokessa. Kukaan ei ole toivoton tapaus, kaikki voivat oppia laulamaan”,
hän lupaa.
”Kaikista ei tule iskelmätähtiä eikä tangokuninkaallisia, eikä tarvitsekaan – mutta jokainen voi kehittyä ja oppia lisää.”
Mikä on Päivin Vahela-Nykäisen salaisuus? Miksi juuri hän on saanut tähdet loistamaan?
Opettajan itsensä mukaan se on kokonaisvaltaisuus.
Hän ei keskity pelkästään tekniseen suorittamiseen, ei edes pelkkään musiikillisuuteen.
”Tärkeintä on kohtaaminen, tämä on kokonaisvaltaista kasvattamista. Itsetunto ja itsearvostus liittyy kaikkeen, ja sen saaminen kohdalleen on erittäin tärkeää”, hän ajattelee.
”Esimerkiksi jos kasiluokkalainen tulee laulutunnille, ja sanoo ensi sanoikseen, että hänellä on hirveä ”halipula”, se asia otetaan ensin ohjelmistoon ja halataan. Sitten puhutaan asiat läpi, ennen kuin aletaan treenaamaan.”
Oppilaista tulee opettajalle hyvin läheisiä.
”Kuuntelen murheet ja surut siinä missä iloisetkin asiat, tukeminen ja rohkaiseminen on tärkeää”, Vahela-Nykänen tietää.
”Maalaisjärkeä pitää olla mukana. Kannustan ihmisiä pitämään huolta itsestään. Kaikki tämä on lähtenyt omista tarpeista, olisin aikoinaan nuorena esiintyjänä tarvinnut opastusta moniin asioihin. Nyt haluan olla antamassa sitä muille.”
Päivi täyttää tänä vuonna 65-vuotta.
”Periaatteessa voisin jäädä eläkkeelle, mutta en halua sitä. Olen saanut olla terveenä ja nautin siitä, mitä teen”, hän toteaa.
Perhe on tärkeä. Aikuiset lapset ja lapsenlapset ovat läheisiä, ja musikaalisuuskin on periytynyt jälkipolville.
Elämä maistuu mainiolle.
Laulukoulu Prestosta on kansan tietoisuuteen tullut monia tunnettuja artisteja. Yksi heistä on viime vuoden tangokuninkaaksi kruunattu Pasi Flodström.
Tangokuningattariakin on jo useampi, kuten Merja Raski ja Pirita Niemenmaa. The Voice of Finlandista tuttu Marju Inkinen on hänkin Preston oppilaita.
”Nyt ihan viimeisin on Tangovekara-tittelin voittanut sastamalalainen Sofia Krankkala. On hienoa seurata omien oppilaidensa kisoja”, opettaja kertoo.
Eräältä oppilaalta Vahela-Nykänen sai hauskan lempinimen.
”Hän kutsui minua rouva musiikinkasvattajaksi, se oli minusta osuva ilmaisu. Tämä on sellaista valmentamista ja rinnalla kulkemista. On hienoa nähdä, mitä ihmisissä tapahtuu, kun he pääsevät eteenpäin omassa kasvuprosessissaan.”
