Luonnonperintösäätiö on ostanut Sastamalan Pirunvuorelta metsätilan. Se on kooltaan 32 hehtaaria.

Alueella sijaitsevat näköalapaikka ja kaupungin omistama taiteilija Emil Danielssonin Kivilinna. Säätiö pystyi ostamaan tilan tukiyhdistyksensä Ikimetsän ystävät ry:n avulla.

”Olemme riemuissamme siitä, että saamme perustaa Pirunvuorelle ison suojelualueen”, iloitsee säätiön puheenjohtaja, kirjailija Anni Kytömäki. ”Siitä tulee säätiön ensimmäinen suojelualue Sastamalassa.”

Alueen omistivat Aimo ja Eeva Lehtimäki. Säätiö kiittää lämpimästi myyjiä siitä, että he valitsivat ostajaksi Luonnonperintösäätiön. Metsä oli keväällä julkisessa myynnissä.

Ikimetsän ystävät ry perustettiin säätiön rinnalle vuonna 2005. Viime vuonna yhdistys sai jäseneltään huomattavan perinnön. Yhdistys päätti, että suurin osa testamenttivaroista lahjoitetaan Luonnonperintösäätiölle metsien ostoon.

”Pirunvuoren suojelualueesta tulee myös Ikimetsän ystävien nimikkometsä. Säätiö haluaa siten kiittää tukiyhdistystään ja luonnonystävää, joka testamentissaan metsiensuojelua muisti”, Anni Kytömäki kertoo.

Kirjallisuudessa Pirunvuori ja luola mainittiin jo 1700-luvulla. Zacharias Topelius kirjoitti Pirunvuoresta 1800-luvun puolivälissä teoksessaan Finland framställd i teckningar. Alue alkoi kiinnostaa myös ulkomaisia matkailijoita. Rautatien tulo Karkkuun vuonna 1894 lisäsi kävijöitä entisestään.

Luonto- ja kulttuuriarvoista huolimatta Pirunvuoren kohtalo oli pitkään epävarma. Alueelle suunniteltiin 1950-luvulla hotellia ja huoltoasemaa. Kallion laelle perustettiin 1970-luvulla suojelualue, mutta se jäi vain kolmen hehtaarin kokoiseksi.

”Nyt suojelualueen pinta-ala kymmenkertaistuu. Samalla väistyy huoli Pirunvuoren kohtalosta”, toteaa Anni Kytömäki.

Pirunvuoren metsässä on sekä luonnontilaisempia että käsitellympiä osia, mutta aika korjaa metsätalouden jäljet. Suojelualueen perustamisen jälkeen Pirunvuorella saa edelleen kulkea jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa. Kivilinnan toiminta jatkuu. Parhaiten alueen luontoon ja historiaan voi tutustua merkityillä reiteillä. Niiden käyttäminen on suositeltavaa myös siksi, että maaston kuluminen saadaan estettyä.

”On hienoa ajatella, että tulevaisuudessa kalliolla humisee jälleen ikimetsä, ja sen huomassa kohoaa omintakeinen kivirakennus muistona vuorta rakastaneesta taiteilijasta”, sanoo Anni Kytömäki. ”Jylhä Pirunvuori muistuttaa meitä ihmisiä pienuudestamme ja toisaalta siitä, ettemme ole irrallamme muusta luonnosta.”