Hopeamitali junioreiden kenttäratsastuksen suomenmestaruuskilpailuissa yllätti iloisesti Juuli Norhan, 15.
Ratsastaja on saanut lajin pariin ihanteelliset lähtökohdat – sillä kotitilalla on ollut aina hevosia, ja lisäksi oma äiti on ratsastuksenopettaja.
”Äiti opetti minut ratsastamaan”, kertoo tuore mitalisti.
Kotoa tuli hyvät eväät ja tarvittava tuki harrastuksen pariin, ja tärkein tuki tulee sieltä edelleen.
Nykyään Norhalla on kolme eri valmentajaa, sillä kenttäratsastukseen kuuluu kolme eri lajia; kouluratsastus, rataesteet sekä maastoesteosuus.
Nykyiset valmentajat ovat kouluratsastuksessa Hanne-Mari Kiuttu, vastuuvalmentaja Minna Leppälä ja rataesteillä Madis Morna.
”Sain ensimmäisen oman ponin Kallen kahdeksanvuotiaana, ja se asuu meillä edelleen”, kertoo Norha.
”Sen kanssa opin paljon istunnasta, ja siitä ratsastusharrastukseni oikeastaan lähti liikkeelle. Ensimmäinen kilpaponini Nikke tuli meille vuonna 2020 ja sen kanssa kävin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemassa maastoesteitä.”
Rohkeutta vaativa laji sytytti heti.
”Mietin silloin, että tämähän on hauskaa. Äitini on aina kannustanut siihen, että pitää kokeilla eri ratsastuksen lajeja, että tietää mikä on se oma juttu.”
Kenttäratsastus on vaativa laji
Kenttäratsastus vaatii paljon sekä ratsastajalta että ratsulta.
”Se on tuntunut itselle sopivimmalta juuri monipuolisuutensa takia. Niken rinnalle hankittiin myöhemmin Milli-niminen kisahevonen, ja kilpaurani eteni edelleen”, taustoittaa Norha.
Hän menestyi kisakentillä ja pääsi mukaan myös kenttäratsastuksen maajoukkueeseen, jossa hän oli vuosina 2022 ja 2023.
Kamelotas-hevonen astui rinnalle talvella 2022. Kamelotaksen omistaa huippu-urheilija Ilona Hakoniemi joka pelaa superpesistä Rauman Ferassa.
”Sitten Milli loukkaantui ja Kamelotas nousi ykköshevoseksi, kun Millin kuntoutumisesta ei tiedetä”, Norha harmittelee.
Hopeamitaleille hän ratsasti nykyisellä ykköshevosellaan Kamelotaksella, jota hän on saanut lainata kisakäyttöön.
”Kamelotas eli Kaapo on hieno hevonen, joka on kehittynyt koko ajan. Talvi treenattiin ja saatiin se tosi hyvään pisteeseen. Kaapo alkoi hypätä hyvin niitäkin esteitä, joita se ennen epäröi.”
Nuoresta iästään huolimatta Juuli Norha on edennyt erittäin vaativassa lajissa hyvin pitkälle.
”Upealtahan tämä tuntuu, kun ajattelee, että mihin ollaan päästy.”
SM-mitalista hän oli haaveillut jo vuosia.
”Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että se toteutui nyt”, Norha hämmästelee.
Tähtäimessä olympialaiset
Tavoitteet ovat jatkossakin korkealla. Eivätkä missään vähemmässä kuin olympialaisissa.
”Kahdeksan vuoden päästä toivon olevani olympialaisissa. Tässä olisi aikaa vielä etsiä hyvä hevonen, jota rakentaa. Siellä vaatimustaso on niin kova, että täyttä verta tarvitaan hevoselta aika paljon. Ensi kauden tavoitteeksi olen asettanut Pohjoismaiden mestaruuskilpailut ja parin vuoden kuluttua olisi hienoa olla mukana EM-kisoissa.”
Hevosten kohtelu on puhuttanut viime aikoina, kun asia on nostettu mediassa esille.
”Väkivallalla ja rajojen asettamisella on ero. Hevonen on suuri eläin, joten kunnioituksen pitää olla molemminpuolista ja käsittelyssä pitää olla sopivasti rajoja ja rakkautta, muuten siitä ei tule mitään”, Norha ajattelee.
”Väkivaltaa en hyväksy. On hyvä, että lajin sisällä puututaan hevosten oikeanlaiseen kohteluun. Maalaisjärjen käyttö on tärkeää. Hevosten kanssa toimiessa pitää olla johdonmukainen. Meidän ihmisten pitää oppia lukemaan hevosia enemmän. Ne kertovat meille kuitenkin todella paljon.”
Norha myös uskoo, että parhaiten ratsukko selviytyy myös kisoissa, kun luottamus ja yhteys toimii.
Hevoshulluus on perheessä ollut tarttuvaa lajia – isäkin on opiskellut kengittämään itse tilan hevoset.
