Ari Salon hämmästys oli suuri, kun sukututkimuksen myötä paljastui, että hänen suonissaan virtaa sinistä verta.
Eikä ihan vähääkään – hän ei osannut lainkaan aavistaa, kuinka paljon suurmiehiä ja -naisia hänen sukupuustaan paljastuisi.
Köyliön kirjastosta Säkylän kyläyhdistyksen sukututkimuskerhon kautta alkanut tutkimusretki suvun vaiheisiin tempaisi miehen totaalisesti mukaansa – ja samalla myös historian pyörteisiin.
Ja sitä mukaa, kun homma eteni, se muuttui suorastaan koukuttavaksi. Illat vaihtuivat äkkiä pikkutunneiksi, kun sukupuun haarat alkoivat piirtyä esille, ja kaikkea mielenkiintoista tulla vastaan.
Tutkimuksessa Ari Salolla oli apunaan kaksi alan huippuammattilaista, sukututkijat Leila Strömberg-Koli ja Sari Minkovitsch.
”Ensimmäinen mätsi oli Alankomaiden kuningas Willem Alexander”, paljastaa Ari Salo.
”Sitten niitä kruunupäitä alkoi löytyä lisää. Vastaan tuli Venäjän keisarina ja Suomen suuriruhtinaana vuosina 1855-1881 toiminut Aleksanteri II, ja sen jälkeen esille nousi Aleksanteri III ja Romanovien suvun viimeinen hallitsija Nikolai II, sekä Saksan viimeinen keisari ja Preussin kuningas Vilhelm II”, luettelee Salo.
”Eikä se siihen loppunut. Kaksi vahvaa linjaa määrää suunnan”, Salo selvittää, ja alkaa kertoa lisää.
Ruhtinaat, kuninkaat, presidentit ja sotamarsalkat vilisevät hänen puheissaan niin tiuhaan tahtiin, että perässä ei tahdo pysyä.
Tilanne konkretisoituu, kun hän levittää pöydälle pöytäliinan kokoisen sukukartan. Alamme tutkia sitä.
Salo osoittaa nimiä ja linjoja puhuen niistä pontevasti. Ei jää epäselväksi, etteikö vieressäni seisoisi mies, jonka suku suorastaan kuhisee valtaapitäviä.
”Ne vahvat kaksi linjaa – Venäjän keisarinna Katariina I on se tärkein, ja hänestä lähtee puolet suvustani. Ja sitten on se toinen vahva linja, joka lähtee Tanskaan”, hän kertoo.
”Ja täältä Tanskan suunnasta tulee esille Itä-Euroopan kuninkaita.”
Tanskan kuningashuoneeseen Ari Salolle on syntynyt erityinen suhde.
”Toinen sukututkijoista, Leila, toimii Suomi-Tanska-yhdistyksen puheenjohtajana. Hän kehotti minua liittymään yhdistykseen, kun sukulaisuus kuningatar Margareetaan selvisi.”
Liittymisen myötä Salo sai kutsun Tanskan suurlähetystön pikkujouluihin ja niitä edeltäneisiin tanskalaisiin kirkonmenoihin Helsingin vanhassa kirkossa viime vuonna. Edustustehtävä oli Salolle iso juttu.
”Minulla on haave, että Margareeta tulisi käymään Suomessa. Olisi hienoa, jos minut kutsuttaisiin tapaamaan häntä”, hän haaveilee.
Kaikkiaan tutkimuksen myötä selvinnyt, että Ari Salo on sukua Suomen kaikista kolmestatoista presidentistä kahdeksalle, ja peräti 47:lle Euroopan entiselle tai nykyiselle kruunupäälle.
”Pidän tärkeimpänä, ja Suomen kannalta merkittävimpänä henkilönä ehkä Aleksanteri II:a, joka loi uudistuksillaan Suomeen sellaiset olosuhteet, että Suomen itsenäistyminen oli mahdollista”, Salo pohdiskelee.
”Hän myös loi pohjan kunnallishallinnolle, elinkeinovapaudelle, omalle rahayksikölle, kielelle ja kansakoululle. Ei ihme, että herran patsas edelleen seisoo Senaatintorilla”, lausuu Salo kunnioitusta äänessään.
Naapurimaamme Ruotsi alkoi myöntämään 1600-luvun alusta sotamarsalkan arvonimiä. Se päättyi 1824 , jolloin Johan August Sandels oli viimeisin.
”Tämä viimeisin, Sandels-oluttölkeistä tuttu tyyppi ei ole minulle sukua, mutta 31 muuta kylläkin kaikista 77 sotamarsalkaksi nimitetystä henkilöstä.”Salo suhtautuu tutkimustuloksiin hyvällä huumorilla.
”On tässä vähän siniverinen olo itselläkin”, hän myöntää.
”Vaimoani ei juuri kiinnosta, hän vain hymähti koko jutulle.”
Kotona Saloa ei siis majesteettina kumarrella. Huomaan kuitenkin, että hän on kiinnittänyt puseronsa kaulukseen pienen kullanvärisen kruunupinssin merkiksi siitä, että ei tässä kuitenkaan ihan perustaviksia säkyläläismiehiä olla.
Ari Salo kannustaa muitakin selvittelemään sukunsa saloja. Sukututkimus on
hyvä tapa tutustua omiin juuriinsa, ja se on myös mielenkiintoinen harrastus.
”Sukututkimus on aikaa vievää, ja siinä nimenomaan tutkiminen se kiinnostavin puoli. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi selviää. Tämän harrastuksen myötä olen oppinut paljon myös historiasta. Se on herännyt eloon ihan uudella tavalla.”
Gen-järjestelmän kautta voi tutkimusta tehdä itsekin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta Salo on kiitollinen ammattiavusta, jota hän on matkan varrella saanut. Kokeneet tutkijat johdattivat hänet asiassa eteenpäin, ja osasivat antaa hyviä neuvoja.
”Minusta on hienoa, että hekin olivat näistä löydöistä innoissaan”, Salo sanoo, ja rohkaisee kiinnostuneita ottamaan yhteyttä tahoihin, joiden kanssa pääsee alkuun tutkimuksissa. Omalla kohdallaan hän jatkaa tutkimuksia edelleen.
”Uskon, että lisääkin yllätyksiä on tulossa – siltä näyttää ainakin tällä hetkellä.”
