Seurakuntatalojen kohtalo on kuohuttanut Sastamalassa viime aikoina. Paikkakunnalla tunnettu kasvo, Levorannan autoliikkeen toimitusjohtaja, talousneuvos ja intohimoinen taidekeräilijä Aulis Ylönen on seurannut tilannetta huolestuneena.
Uhkien sijaan hän painottaa mahdollisuuksia.
Vammalan seurakuntatalon ”pelastaminen” palvelemaan siinä tarkoituksessa, johon se on alun perin rakennettukin on Aulis Ylöselle sydämen asia, ja siksi hän on mukana asiaa ajavassa säätiöhankkeessa. Kirkkoneuvosto ei ole kuitenkaan näyttänyt kyseisen hankkeen ehdotuksille vihreää valoa.
”Sitä ihmettelen, että miksi säätiöhanke on kohdannut niin suurta vastustusta. Uskon, että neuvotellen tähän voitaisiin saada kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu”, Ylönen kummastelee.
”Mielestäni seurakunnassa ei tulisi aiheuttaa jännitteitä, vaan ennemmin purkaa niitä. Vuorovaikutus ja avoin keskustelu olisi tärkeää”, hän pohtii.
”Seurakunnan toiminnan piiriin ei saada lisää väkeä ainakaan hajauttamalla toimintaa.”
Aiheesta käydyssä keskustelussa on esille noussut vahvasti myös seurakunnan talouteen sekä omaisuuteen liittyvät seikat.
Haastavalla taloustilanteella on perusteltu rakennuskannan karsimista.
”Seurakunnalla on mittavat omaisuudet. Mitä se niillä tekee, jos väki vaan vähenee? Eikö ne pitäisi pistää käyttöön? Eivät ne metsätuototkaan ratkaise koko peliä, kun mietitään seurakunnan taloutta. Mielestäni tärkeintä on käyttää seurakunnan resurssit ydinasiaan eli ihmisten palvelemiseen”, Ylönen painottaa.
”Arvostan kenttätyötä tekeviä ihmisiä, joita tälläkin paikkakunnalla on paljon. Heitä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ja heitä, jotka ovat seurakunnan palveluksessa. Heidän taholtaankaan en ole hurraahuutoja kuullut nykytilanteesta – eikä esimerkiksi Torikeskuksen väistötiloista.”
Ylönen on huolissaan seutukunnan yksinäisistä ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä. Hän myös näkee, että seurakuntien tiloissa eri sukupolvet ovat luontevasti kohdanneet.
”Jos seurakunta alkaa ajamaan paikkoja alas ja hajauttamaan toimintaa, se lisää yksinäisyyttä entisestään. Ihmisille nämä toiminnot ovat tuoneet paljon sisältöä elämään. Mitä he saavat tilalle? ”, Ylönen kysyy.
”Tämä kehityssuunta, johon nyt ollaan menossa ei vastaa yksinäisten ihmisten huutoon.”
Ylösen mukaan toimintaa pitäisi ennemminkin vahvistaa.
”Näen, että jos kristillisiin arvoihin perustuvia juuria aletaan repiä irti, se vaikuttaa koko ympäröivään yhteiskuntaan ja tuo mukanaan enenevässä määrin mielenterveys-, päihde- ja muita ongelmia. Nämä kaikki ovat nyt jo kasvaneet valtavasti.”
Aulis Ylösellä itsellään on lämpimiä muistoja lapsuus- ja nuoruusvuosiltaan seurakunnan toiminnoista.
”Kävin pyhäkoulussa ja poikakerhoissa. Niihin oli helppo mennä, tärkeintä oli yhdessäolo ja osallistuminen”, Ylönen muistelee. Hän kokee, että se loi vankkaa pohjaa ja antoi hyviä eväitä koko elämää ajatellen.
Mies vakavoituu hetkeksi ja avaa elämästään toisenlaisenkin vaiheen.
”Kaksikymmenvuotiaaksi asti en käyttänyt alkoholia lainkaan, sen jälkeen tilanne muuttui ja elin lyhyen, mutta sitäkin alkoholipitoisemman ajanjakson. Se oli omalla kohdallani aika lyhyt, kolmisen vuotta sitä kesti, mutta viimeinen vuosi oli vaikea. 23-vuotiaana ryhdyin absolutiksi, enkä alkoholiin ole sen jälkeen koskenut”, Ylönen paljastaa.
Hän myöntää, että ilman täyskäännöstä alkoholisoituminen olisi voinut ottaa hänestä pysyvän otteen.
”Kokemus seurakuntakuvioista ja oikeista arvoista palauttivat oikealle tielle. Sillä oli suuri merkitys. Se oli siellä pohjalla koko ajan.”
Ylönen on pohtinut asioita perusteellisesti.
”Firman asioiden kanssa en ole menettänyt yöuniani, mutta nyt täytyy myöntää, että tämän asian takia olen kokenut syvää ahdistusta. Näistä asioista ei tulisi tinkiä, ja ajatttelen, että ratkaisut olisi löydettävissä.” Keräyskin on mielessä viivähtänyt.
”Miksi ei voida toteuttaa esimerkiksi kansalaiskeräystä, jos säätiöhanke pelottaa? Kerimäellä on esimerkiksi toimittu niin”, hän heittää idean ilmaan yhtenä vaihtoehtona.
Talouspuoltakin yrittäjä on pohtinut, mutta hän näkee uhkien sijaan mahdollisuuksia.
”Talo voitaisiin jättää seurakunnalle ja alaparkille seurakunta voisi kaavoittaa tontteja, niistä saisi rahaa – tai vaikka rakennuttaa siihen vuokrattavia asuntoja. Eikö Sastamalan alueelle voitaisi jättää kahta edes kahta seurakuntataloa – toinen tänne Vammalaan ja toinen, joka palvelisi Kiikoinen-Suodenniemi-Mouhijärvi-suunnalla. Niin ei matka olisi kenellekään aivan mahdoton, noin parikymmentä kilometriä”, Ylönen ehdottaa.
Vammalan seurakuntataloa hän pitää arkkitehtonisestikin arvokkaana ja merkittävänä kohteena.
”Se on hienoa 60-luvun arkkitehtuuria, ei sellaisia julkisia rakennuksia täällä ole muita. Kaikkea historiallisesti arvokasta ei pidä purkaa. Tämä koskee sekä arvoja, että rakennuksia.”
