”Olen tullut tänne tänään kertomaan, miksi väkivalta ei kannata.”

Lähes täyteen Risto Ryti -saliin laskeutuu täydellinen hiljaisuus, kun Tomas Jouhilampi aloittaa Pellonpuiston koululaisille luentonsa Sano stop väkivallalle.

Jouhilampi liikkuu hitaasti ja puheesta huomaa, ettei sen tuottaminen käy aivan helposti.

”Kävelen huonosti, mulla on huono tasapaino, tärisen jatkuvasti, enkä muista mitään”, mies sanoo.

On ihme, että Jouhilampi ylipäätään seisoo omin jaloin yleisönsä edessä.

Minkä takia? Yhden, tai oikeastaan kahden nyrkin.

Rakkaus saman luokan tyttöön vaihtui rakkaudeksi päihteisiin

Rauhallisesti puhuvasta ja liikkuvasta Jouhilammesta on vaikea ajatella, että lapsena hän on ollut yliaktiivinen ja paikallaan pysymätön.

Jouhilampi myöntää, että jo lapsena hänessä oli havaittavissa väkivaltaisia piirteitä.

”En osannut näyttää tunteitani muuten kuin väkivallalla. Ensimmäisellä tai toisella luokalla olin aivan rakastunut yhteen samalla luokalla olevaan tyttöön. Ajattelin, että paras tapa osoittaa se, oli ottaa häntä kiinni ponihännästä ja riuhtaista. Ei tullut vastarakkautta”, hän muistelee.

4. luokalla Jouhilammen elämään tulivat mukaan päihteet.

”Käytin niitä niin paljon kun pystyin. Edelleen rakastan päihteitä niin paljon, että en pysty lopettamaan, jos aloitan niiden käyttämisen.”

Jouhilampi tiedostaa, että päihteet eivät tehneet hyvää valmiiksi vihaiselle, masentuneelle ja käytösongelmaiselle pojalle.

”Olin käytösongelmaisille tarkoitetussa erityiskoulussa. Siellä oli tiukat säännöt, mikä sopi minulle. Käytökseni parani koulussa, mutta ei sen ulkopuolella.”

”Ei ollut minua kovempaa, en ollut ikinä saanut turpaani”

Yläkoulussa Jouhilammen käytös paheni entisestään. Hän ei muista, että olisi ollut päivääkään selvänä.

”Tappelu alkoi tuntua ainoalta asialta, missä olen hyvä. Tappelin jatkuvasti.”

Käännekohta Jouhilammin elämässä olivat kotibileet, joihin hän osallistui 15-vuotiaana.
Samoihin juhliin osallistui kaksi vanhempaa miestä, jotka tulivat paikalle ainoana tarkoituksenaan päästä tappelemaan Jouhilammen kanssa.

”Ei ollut minua kovempaa, en ollut ikinä saanut turpaani.”

Niissä juhlissa kävi toisin. Jouhilampi kaatui ensimmäisen miehen ensimmäisestä päähän kohdistuneesta iskusta ja täräytti samalla kallonsa. Vaikka kipu oli kova, Jouhilampi nousi ylös vain saadakseen osuman myös toiselta mieheltä. Hän kaatui maahan toistamiseen.

Kovan päänsäryn vuoksi juhlat jäivät kesken ja Jouhilampi lähti kävelemään yöksi tyttöystävänsä luokse. Kilometrin kävelyn jälkeen hänen oli pakko soittaa itselleen kyyti, jalat menivät alta.

Tyttöystävä soitti ambulanssin ja mies kuljetettiin sairaalaan. Päivystyksessä Jouhilammen mustista silmistä havaittiin massiivinen aivoverenvuoto.

”Hoitaja sanoi, että tämä kuolee nyt. Minulle piti tehdä hätäleikkaus.”

Leikkaus onnistui, mutta Jouhilampi piti vaivuttaa koomaan. Omaisille ennätettiin jo ilmoittaa, että poika tuskin tulisi koskaan heräämään.

Yli kolmen viikon jälkeen Jouhilampi kuitenkin heräsi, mutta oli neliraajahalvaantunut. Hän pystyi liikuttamaan vain silmiään. Myös silloin ennuste oli huono, epäiltiin, ettei Jouhilampi enää koskaan kävelisi.

”Olin 15-vuotias ja testosteronini olivat murrosiän huipulla. Ajattelin vain, etten enää ikinä pääse harrastamaan seksiä.”

Nuorten väkivalta on lisääntynyt

Ihme tapahtui. Pitkän kuntoutuksen ansiosta Jouhilampi kävelee, puhuu ja kiertää pitkin Suomea jakamassa oman tarinansa varoittavana esimerkkinä.

Nuorten väkivalta on lisääntynyt ja raaistunut. Väkivallantekoja kuvataan ja videoita levitetään sosiaalisen median kanavissa.

Jouhilampi uskoo, että tähän on monia syitä.

”Koko nuorten kulttuuri on muuttunut. Kun tällaisia videoita kuvataan ja levitetään, nuoremmat ajattelevat, että se on jotenkin normaalia. Ei ole, eikä siitä pidä tehdä sellaista.”

Mies muistutti, että jo huitaisu tai tönäisy, josta seuraa vähäisiä vammoja, on lievä pahoinpitely. Jos toinen tekee rikosilmoituksen, siitä voi saada rangaistuksen.

”Korostan, että jos joudut pahoinpitelyn uhriksi, niin tee rikosilmoitus. Muuten asialle ei tapahdu mitään.”

Ei mahdoton tapaus Huittisissakaan

Huittislaiset yläkoululaiset Kaisla Murtojärvi ja Dorina Osibchvk kertovat Jouhilammen tarinan vetävän hiljaiseksi.

”On aika surullista, että koko elämä voi olla niin pienestä kiinni. Uskon, että tämä herätti monessa paljon ajatuksia”, Murtojärvi pohtii.

Vaikka Murtojärven tai Osibchvkin kohdalle minkäänlaista väkivaltaa ei ole osunut, tietävät he, etteivät Jouhilammen kaltaiset tapaukset aivan tavattomia ole Huittisissakaan.

”Nuoret ajattelevat olevansa jotenkin kovia tyyppejä, kun he uskaltavat tapella tai ovat hakanneet jonkun. Niinhän asia ei todellakaan ole.”

Murtojärvi uskoo, että erityisesti sosiaalinen media on omiaan tuomaan nuorille huonoja vaikutteita.

”Niin se menee, että aina vanhemmista katsotaan mallia ja ajatellaan, että se on jotenkin hienoa”, Osibchvk vahvistaa.

Luento oli Pellonpuiston vanhempainyhdistyksen järjestämä ja OP Ala-Satakunnan tukema.