Sudet ovat tulleet minun reviirilleni – Ne ovat varmasti oppineet sen, ettei ihmistä tarvitse enää pelätä

Susi
Susi. Kuvituskuva.

Mikäli susikeskustelut aiheuttavat mielipahaa, kannattaa jatkaa matkaa.
Ikäväkseni joudun joka ikinen päivä lukemaan, kuinka susi on tappanut koiria, muita lemmikkejä tai tuotantoeläimiä.
Omistan itsekin metsästyskoiran, ja vellovan tilanteen takia tämä kyseinen koira ”kärsii”, koska ei pääse toimimaan rodulle ominaisella tavalla. Beaglet kun on jalostettu metsästyskoiriksi, ja meidän yksilöltä löytyy rutkasti metsästysviettiä. Tällä hetkellä nykyinen energia purkaantuu siten, että syödään kaikki mahdollinen ja menetetään hermo todella helposti (aggressiivisuutta).

Mutta tämähän on asia, mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän. Luen usein kommentteja ”miksi ne koirat sinne irti pitää päästää, eihän muutkaan eläimet saa juosta vapaana”, ”metsä on susien koti, ihmiset ja koirat eivät sinne kuulu”, sun muuta kuraa. Ymmärrän hyvin, minkä takia sinne metsälle vielä lähdetään, meillä Rautu joutuu nyt elelemään sohvaperunana. Ja mikään muu aktiviteetti ei metsästyskoiran päätä nollaa, niin kuin metsästys. Sudet eivät ole tyhmiä eläimiä ja varmasti oppineet sen, ettei ihmistä tarvitse pelätä enää.

Ruotsissa toteutettiin susijahti, ja siellä on tällä hetkellä noin 375 sutta, toisen rajan takana niitä on noin 30 000 yksilöä, jopa enemmän. Ja silti luen kommentteja, missä sanotaan, että susia ei saa metsästää Suomessa, koska ne kuolevat sukupuuttoon
Nykyisten havaintojen perusteella en usko karvan vertaa Suomen arvioituun susikantaan. Laskin yhtenä päivänä Länsi-Suomen havainnot ja niitä oli päälle 30 kappaletta. Minkä takia tässä rakkaassa kotimaassani puututaan asioihin vasta sitten, kun jotain pahaa tapahtuu?

Ja tällä pahalla nyt viittaan siihen, että pian siellä susien suussa on muutakin kuin eläimiä. Kaupunkilaisten kommentointia on saanut tästäkin lukea, ”miksi siellä maalla on niin vaikeaa pitää ne lapset turvassa, kyllä täällä saadaan pidettyä turvassa, emme jätä lapsia holtittomasti yksin ulos tai bussipysäkille.” Melkein veri kiehuu tästä kommentista, minä kävelin oikeastaan aina tiehaaraan 0,5-1 kilometriä, ja silloin ei vielä tarvinnut pelätä niitä susia, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut näin paljoa. Lähin virallinen bussipysäkki olikin useiden kilometrien päässä, kun taas siellä kaupungissa niitä on joka nurkka täynnä. Meillä täällä ei ole katuvaloja tai jatkuvaa liikennettä, jotka niitä susia pelottelisi pois. Ja lapsiahan täällä ei jätetä holtittomasti yksin ulos, mutta täällä heidän ei ole tarvinnut kulkea vanhempiensa varjossa.

Tämä mahdollisuus on opettanut esimerkiksi minulle itsenäisyyttä ja olen saanut käyttää hurjasti mielikuvitustani kaikissa leikeissä. Sain onnekseni elää lapsuuteni niin, ettei siellä metsässä tarvinnut pelätä mitään. Sain rakentaa majoja ja leikkiä kuraleikkejä. Mutta jos tilanne jatkuu näin, en voi tarjota omalle lapselleni samaa mahdollisuutta. Olla, mennä ja elää – vaan joudumme tyytymään omaan pihaan ja näihin pirun älylaitteisiin.

Olen lukenut myös kommentin ”miksi olette muuttaneet sinne susien keskelle?” ”Älkää rakentako taloja metsään” ja muita vastaavia. Tällä meidän tontilla on ollut talo lähemmäs sata vuotta, ellei kauemmin. Olen siis melko varma, että nämä nykyiset sudet ovat tänne minun reviirilleni tulleet, eikä päinvastoin.

Kaikki, joiden kanssa tätä keskustelua olen käynyt, ovat myös huolissaan tilanteesta.
Lisään vielä, että minä en susia vihaa, eikä niitä kaikkia tarvitse kaataa. Mutta kannanhoito, kuten melkein kaikissa muissakin lajeissa olisi nyt kaikkien etujen mukaista. Toistaiseksi minua itseäni eivät sudet pelota, mutta pienten lasten puolesta kyllä pelottaa. Sudet kun yleensä ottavat niitä helppoja saaliita – kuten naapurimaamme tapahtumista saimme hetki sitten lukea. Maailma kun on jo valmiiksi niin paha paikka, niin miksei edes lasten takia voitaisi tehdä Suomesta hieman parempaa paikkaa?

Lisään myös, että valtiolle käy hirmu kalliiksi nämä susien saaliiksi jääneet eläimet. Keskimääräinen korvaus koirasta on 3500 € ja joillekkin yksilöille korvaus voi nousta jopa yli 10 000 euroon. Vuonna 2022 syyskuun loppuun mennessä lammasvahingoista oltiin maksettu yli 90 000 € ja vuonna 2021 vastaavana aikana oltiin maksettu noin 70 000 €.

Valitettavasti uudempaa tilastoa en löytänyt nopeasti, mielenkiintoista olisi tietää paljonko nyt noussut. Viime metsästyskaudella sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa. Tällä metsästyskaudella mennyt myös jo useita. Ovatko sudet todella näin arvokkaita?

Santra Värinen, Kiikoinen

  • Jerry

    Ainut hyvä susi on kuollut susi.

    Ihmiset eivät uskalla marjastaa tai sienestää, koska pelkäävät ja ihan aiheesta.
    Koiria ei uskalleta ulkoiluttaa. Lapsille pitää olla kyyti kotiovelta saakka.
    Tällä hetkellä sudet kontrolloivat ihmisten elämää. Eiköhän asian pitäisi olla juuri päin vastoin.

Jätä kommentti