Merja Lehtimäen vetämillä kursseilla on hersyvän hauskaa – Hyvin tehty havukranssi kestää kauniina koko talven

Kurssia oli odotettu kovasti.

Kova talvimyrskykään ei estä havukranssikurssilaisia tulemasta Galleria Kirisevän nostalgiseen puutaloon Vammalan keskustaan.

Ovi käy tasaiseen tahtiin jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkamista, kun kymmenkunta kurssilaista saapuu yksi toisensa jälkeen paikan päälle pudistellen lumia vaatteistaan.

”Viime vuonnakin oli tämmöinen pyry, kun oli kranssikurssi”, yksi heistä kuuluu muistelevan.

Lumituiskun keskeltä lämpimiin sisätiloihin tulleille naisille tarjotaan heti kärkeen vastakeitettyä, lämmintä joulupuuroa sopan kera.

Maukkaan puuron on keittänyt Sastamalan Marttoihin kuuluva Merja Tulonen.
Hyväntuulinen puheensorina ja iloinen nauru täyttävät salin. Iltaa on kovasti odotettu.

Marja-Leena Matara aloittelee pajua taivuttelemalla. Työ sujuu jo sukkelasti, koska kokemusta on jo entuudestaan. ”Tykkään tehdä kaikkea käsilläni.”

Kirisevän galleristi Viia-Marinka Pihlajamäki esittelee kurssilaisille hieman talon toimintaa puurohetken aikana.
Saamme kuulla, että taidenäyttelyiden lisäksi siellä on pidetty erilaisia tapahtumia – flamencon tanssiminenkin tuvassa kuulemma luonnistuu.

Havukranssikurssia pidetään Kirisevässä kuitenkin aivan ensimmäistä kertaa, mutta siihenkin tarkoitukseen tilat sopivat mainiosti.

Kurssia vetää Sastamalan Marttojen puheenjohtaja ja puutarhuri Merja Lehtimäki. Hän on tuonut mukanaan kaikki tarvittavat tykötarpeet.

”Tämä ei ole mikään kilpailu, että kuka saa ensin valmiiksi, vaan aikaa on. Ja neuvon jokaisen työvaiheen”, hän vakuuttaa.

”Nämä luonnonmateriaalit ovat kaikki omasta metsästä ja pihapiiristä kerättyjä. Pajua, sammalta, kuusen-, tuijan- ja katajanoksia, mustikanvarpuja ja rahkasammalta”, hän luettelee.

Teija Vilen ja Anne Kiiskinen syventyneenä luomuksiinsa. Luonnonmateriaaleja käsitellessä saa samalla hyviä metsämikrobeja. ”Sammaleessa niitä on erityisen paljon”, kurssinvetäjä tiesi kertoa.

Lisäksi valmistukseen tarvitaan rautalankaa ja rusetteihin koristenauhaa.

Kranssin voi halutessaan koristella mitä mielikuvituksellisimmilla koristeilla, siihen voi jokainen käyttää omaa luovuuttaan.

Kranssinteosta ja kurssien pitämisestä Merja Lehtimäellä on vankka ja pitkäaikainen kokemus.

”Kiinnostus lähti puutarhakoulusta yli 30 vuotta sitten. Olen tehnyt näitä paljon, ja teen myyntiinkin joka vuosi”, Lehtimäki kertoo.

Hän esittelee tekemiään valmiita kransseja, ja ne ovat kauniin symmetrisiä, taitavasti tehtyjä ja kekseliäästi koristeltuja.

Merja Lehtimäki näyttää, miten pajupohja tehdään. ”Tästä pitäisi saada suurinpiirtein ympyrän muotoinen.”

Kranssikursseja Lehtimäki on pitänyt Marttojen lisäksi myös Sastamalan Opistolla.

Hyvin tehty havukranssi on kaunis ja kestävä koriste, joka kestää ulkona koko talvikauden vehreänä. Salaisuus piilee rahkasammalessa, jota Lehtimäki käyttää materiaalina pajupohjan päällä.

”Rahkasammal on hyvä materiaali, se ei koskaan homehdu. Kun sitä käyttää, havut pysyvät tuoreempina, vihreämpinä ja komeampina. Myös lampaanvillaa voi käyttää samaan tarkoitukseen”, hän vinkkaa.

Kevätauringon alkaessa kunnolla maalis-huhtikuussa paistamaan, kranssille on kuitenkin jätettävä hyvästit.

”Silloin se alkaa kuivahtaa ja varista”, Lehtimäki tietää.

Ei kuitenkaan hätää, kun kranssin on oppinut valmistamaan, uuden voi tehdä joka vuosi.

Arja Järveläinen kiertää huolellisin ottein rautalangalla sammaleet kiinni. Rautalangan on hyvä olla pinnoitettua, että se ei ruostu.
Helena Mäkelän mielestä on hienoa nähdä oma kädenjälkensä työssä. Kranssinvalmistuspuuhissa hän on vasta toista kertaa, mutta homma sujuu hienosti. ”Merja tätä villitystä on levittänyt”, Mäkelä naurahtaa. ”Ja tämä Helenahan tekee mitä vaan, ompeleekin työkseen”, hehkuttaa vieressä istuva kurssitoveri.
Merja Lehtimäen tekemä valmis kranssi on upea.
Rahkasammal on mainio luonnonmateriaali, sillä se ei homehdu.
Koristeluun on erilaisia nauhoja – niistä voi solmituilla ruseteilla voi viimeistellä kranssin.

Jätä kommentti