Monessa huittislaisessa kodissa elettiin viime viikon alussa odottamattomia hetkiä. Poikkeuksellinen tulva nosti veden pihoihin ja kellareihin Punkalaitumenjoen varressa Huittisten keskustassa.
Tilanne tuli odottamatta ja yllätyksenä. Jokainen joen vaiheita vuosien varrella seurannut totesi saman; koskaan aiemmin vesi ei ole näyttänyt olevan yhtä korkealla.
Yllätys oli melkoinen myös Tytti Pihlajamäelle, joka ajatteli tiistaina ruokatunnille lähtiessä kiertää ihan varmuuden vuoksi rannassa sijaitsevan talonsa pihan kautta tarkistamassa tilannetta.
Kaunis ja pelottava joki
Pihlajamäki osti Kivirannan kartanon vastarannalla sijaitsevan talonsa vuosi sitten.
1935 rakennetun puutalon bongasi netistä oikeastaan Tytin isä Tarmo Pihlajamäki, joka ihastui eritoten paikkaan, jolla talo sijaitsee.
”Vanha talo on taianomaisen kaunis, mutta sen ympäristö on vielä taloakin kauniimpi. Koska talo ei näy ohi kulkevalle Risto Rytin kadulle oikeastaan ollenkaan, kumpikaan meistä ei edes tiennyt tällaisen olemassaolosta”, Tytti kertoo.
Joki tekee talon kohdalla mutkan, minkä ansiosta vesi ympäröi tonttia kolmesta suunnasta.
Tytti on ihastellut joen kauneutta kerta toisensa jälkeen, mutta kulunut vuosi on opettanut, että veden voima paitsi kaunis, myös pelottava.
Ensimmäinen tulva maaliskuussa
Tytti muistelee, että tammikuun lopussa hän seisoi talonsa pihassa hämmästellen, että oli kotona. Tai ei oikeastaan ihan vielä. Ennen kuin talo olisi asuttavassa kunnossa, se kaipaisi ison remontin.
Työn aloitettiin purkupuuhilla. Tarmon johdolla kaadettiin väliseinä ja irrotettiin keittiöstä kaapit. Hommat etenivät hyvin. Joki virtasi rauhallisena, joskin vedenpinta oli hivenen korkealla.
Maaliskuussa tuli ensimmäinen tulva. Tytti löytää puhelimensa kätköistä 10. maaliskuuta tulleen viestin.
”Vesi on tontilla, vielä 20 senttiä seinälaudoista, onneks”.
Kun Tytti pääsi paikalle kumisaappaissaan, päällimmäinen tunne on epäusko ja suusta pääsi liuta kirosanoja.
”Seisoin paikallani ja kuvasin puhelimella, kun vettä vai tuli lisää ja lisää. En pystynyt tekemään itse mitään. Palokunta lupasi onneksi tulla apuun.”
Pihaa ympäröineen, vanhan ja muutamasta paikasta pettäneen vallin yli tulvinutta vettä pumpattiin pois tontilta parin vuorokauden ajan.
Kokemuksesta viisastuneena Tarmo päätti välittömästi, että kesän aikana tontille rakennetaan savesta ja kivijalkakivistä korkeampi ja pitävämpi valli.
”Kaivoin hyvää savea valliin yli 30 tunnin ajan ja elokuussa penkka valmistui. Ajatus oli, että talven pakkaset painaisivat sen lopullisesti paikoilleen”, Tarmo kertoo.
”Mietin, että saa tulla melkoinen vedenpaisumus ennen kuin jokivesi tulvii uuden vallin yli”, Tytti naurahtaa.
Remonttihommat jatkuivat talon sisäpuolella. Lattiaan tehtiin soratäyttö kaiken varalta, jos kuitenkin vielä joskus kävisi niin, että tulva tulisi.
”Soratäyttö valmistui marraskuun alussa”, Tytti kertoo.
Viime tiistainen tarkistuskäynti talolle osoittautui tarpeelliseksi. Pihalla Tyttiä odotti lohduton näky.
”Siinä hetkessä maailma romahti, minä romahdin ja itkin kuin pieni lapsi. Taas taisi päästä jokunen kirosana. Talon piha oli jälleen vedenvallassa.”
Tällä kertaa vesi ei tullut vallin yli vaan tulvi sadevesikaivoista. Joen valtava paine pumppasi vettä kahden kaivon täydeltä väärään suuntaan Tytin pihalle.
”Ensimmäinen työ oli tukkia kaivot muovilla ja laittaa päälle painoa pihalaatoista ja sepelistä. Haettiin yksi uppopumppu pumppaamaan vettä pois tontilta.”
Omin avuin ongelmaa ei kuitenkaan saatu ratkaistua. Palokunta saapui paikalle iltapäivä kahdelta ja aloitti veden tyhjentämisen suurtehopumpulla.
”Eivät ongelmat kuitenkaan siihen loppuneet, alkoi näyttää siltä, että valli romahtaa. Soitin isälle, joka alkoi kaivaa kaivurilla pihatielle syksyllä levitettyä sepeliä penkan tueksi.”
Koska Tytin talo ei ollut ainut, missä palokunnan apua tulvan aikana tarvittiin, joutuivat palomiehet siirtymään illan aikana muualle. Myös kaikki Huittisissa olevat vesipumput olivat käytössä, joten Tytin tontille sopivat pumput haettiin Eurasta ja Nakkilasta.
”Sen jälkeen seuraava vuorokausi kului pumppuja valvoessa ja penkkaa korjatessa. Ei löydy sanoja kiittämään isää ja Pekkasen Heikkiä, jotka päivystivät paikalla koko yön”, Tytti kiittelee.
Keskiviikkona iltayhdeksältä rajakivi näkyi veden alta. Vedentulo oli loppunut ja joenpinta laskussa.
Onneksi nyt, eikä myöhemmin
Viikko tapahtumien jälkeen Tytin päällimmäinen tunne on kiitollisuus.
”Täytyy sanoa, että hädänhetkellä Tytiltä löytyy uskomattomat tukiverkostot. Heistä jokainen ansaitsee valtavan kiitoksen”, Tarmo kiittelee.
”Se tsemppiviestien määrä on tuntunut ihan oudolta. Moni puolituttukin on kertonut, että olen ollut ajatuksissa. Siinä on jotain todella liikuttavaa”, Tytti jatkaa.
Äkkiseltään voi tuntua, että Tytin taloprojektiin on mahtunut paljon epäonnea, mutta toisaalta myös valtavasti hyvää tuuria.
”Onneksi tämä tilanne tuli nyt, kun en vielä asu täällä ja nyt, kun olemme muutenkin vasta rakennusvaiheessa ja meillä on paras mahdollisuus nähdä, mitä korjauksia pitää tehdä”, Tytti pohtii.
Tarmo huomauttaa, että oli oikeastaan viikoista, ellei päivistä kiinni, että talolla oli mahdollisuus selvitä viimeviikkoisen kaltaisesta tulvasta.
”Väitän, että jos tulvavallia ei olisi viime kesänä rakennettu, tällä tontilla ei olisi enää pystyssä mitään. Niin valtava veden voima oli”, Tyttikin sanoo.
”Onneksi valli priorisoitiin ensimmäiseksi ja todettiin, ettei talolla ole niin kiire”, Tarmo täydentää.
Lopulta tulvasta selvittiin yllättävän pienillä vahingoilla.
”Toki se harmittaa, että piha näyttää tällä hetkellä siltä, kun siinä olisi piehtaroinut norsulauma ja juuri hyvään kuntoon saatu tie piti kaivaa auki. Pientä viivästystä tuo myös se, että lattian pitää nyt kuivua ennen kuin se voidaan valaa, mutta ei tässä mihinkään synkkyyteen tarvitse vaipua. Tämä osoitti sen, että asiat on tehty oikeassa järjestyksessä ja vähän tuuriakin on ollut matkassa”, Tarmo sanoo.
”Silti kaksi tulvaa yhden vuoden aikana on ihan riittävästi. Toivottavasti seuraavaa ei ole tulossa ihan hetkeen”, Tytti toteaa.
