Maatilan poikana Antti Lehto oppi tekemään käsillään kaikenlaista jo pienestä pitäen.
”Pikkukakarasta asti omaksuin sukumme perinteen siitä, että kaikki mitä pystytään, tehdään itse. Niin teimmekin, puurakentamista ja maatalon koneiden korjausta myöten. Ja jos joku ei onnistunut, pyydettiin apuja. Isäni ei ollut varsinaisesti puuseppä, mutta hän oli hyvin taitava tekemään kaikkea. Siinä ohessa tuli kokeiltua itsekin kaikkea. Olin aika pieni poika, kun tein jo puupyssyjä leikkeihin”, Lehto muistelee.
Opinnotkin suuntautuivat ammattikouluiässä rakennusalalle.
”Opiskelin talonrakentajalinjalla Vammalassa.”
Ammattiin valmistumisensa jälkeen Lehto työskenteli talonrakentajana parisen vuotta.
”Sitten eksyin ammattikoulukurssikaverin kautta sastamalalaisen yrityksen, Royal Kalusteen hommiin. Aloitin apupoikana, sahasin kaapinosia ja kasasin kalusteita. Siellä hurahtikin sitten kaikkiaan kolmisentoista vuotta. Sinä aikana opin tekemään aina vain vaativampia töitä, kuten vastaanottotiskejä ja muita vastaavia erikoismittakalusteita”, Lehto kertoo.
Miehen puunkäsittelytaidot kehittyivät, ja uusia asioita opetellaan edelleen.
Muidenkin alojen töitä Lehto on tehnyt. Tällä hetkellä hänen päätyönsä on kiinteistönhoitoalalla.
”Olen Pirhan palkkalistoilla, ja huolehdin Taysin Sastamalan kiinteistöstä. Olen ollut vastaavissa tehtävissä aiemminkin – myös kaupungin tilakeskuksella”, Antti Lehto kertoo.
Kädentaidot kulkevat kuitenkin edelleen vahvasti mukana elämässä –
päätyönsä ohella Lehto toimii Sastamalan Opiston sivutoimisena kurssiopettajana.
”Oikeastaan ajauduin siihen tehtävään. Kaappikellopiiriä aiemmin vetänyt Seppo Sipilä pyysi minua aikoinaan tuuraamaan häntä, koska hänen vaimonsa oli sairastunut vakavasti. Muistan hyvin, kuinka Seppo luovutti minulle opettajansalkkunsa tehtävää varten”, Lehto sanoo.
”Sen kevättalven vedin kurssia. Kun olin antamassa laukkua takaisin, Seppo sanoi, että kuule poika, se meni niin hyvin se sinun tuuraamisesi, että se laukku jää sinulle. Ja niinpä jatkoin Sepon pienellä avustuksella syksyllä. Ja nyt olen vetänyt kello- ja puutyökursseja kaikkiaan jo 18 vuotta.”
Kaikista alansa mestareista ei ole opettamaan toisia. On eri asia osata tehdä jotakin, kuin opettaa se muillekin.
Antti Lehdon taktiikka on selkeä.
”Vähemmän puhetta, ja enemmän omalla esimerkillä näyttämistä. Tekniikoiden oppimisessa on suuri apu siitä, että näkee, kuinka toinen tekee.
Puu on materiaalina haastava, siihen vaikuttaa esimerkiksi lämpötila ja ilmankosteus. Se on elävä materiaali”, Lehto luonnehtii.
”Olen sanonutkin, että hankalin opetettava on entinen metallityöntekijä, jolla on aina työntömitta taskussa. Metallissa kun mitat pitävät, mutta puu elää, ja se pitää työstäessä ottaa huomioon.”
Lehto pitää Sastamalan Opiston kursseja kolmessa eri paikassa – Mouhijärvellä, Suodenniemellä ja Vammalassa.
”Mouhijärven yhtenäiskoululla pääsemme nyt tulevien kurssilaisten kanssa aivan uusiin tiloihin, jossa on kaikki mahdolliset laitteet ja muut viimeisen päälle, mitä puutöissä vain ikinä voi tarvita. Olen siitä aika täpinöissäni.”
Puutöiden kaappikellokursseille osallistuu pääasiassa miehiä, mutta mukaan toivotaan myös naisväkeä.
”Hyvin miespainotteista on ollut, pääasiassa eläkkeellä olevia herroja, mutta myös yhä työelämässä olevia. Entisöintikursseille naisia osallistuu enemmän, siellä jakauma on aika lailla puolet miehiä ja puolet naisia”, tietää Lehto.
”Varsinaisen entisöinnin lisäksi erityisesti vanhojen huonekalujen tuunaaminen on nyt nostanut päätään, ja kiinnostaa ihmisiä.”
Hän rohkaisee tulemaan kursseille mukaan rohkeasti.
”Ei tarvitse ajatella, että ei osaa tehdä mitään, tai että on aina ollut peukalo keskellä kämmentä. Oppimaanhan sinne kursseille tullaan. Vielä kertaakaan ei ole esimerkiksi kellokurssin kello jäänyt kesken.”
Sastamalan opiston kursseista saa lisätietoja opiston sivuilta. Sitä kautta pääsee myös ilmoittautumaan mukaan.
