Marita Tuomilaakso on intohimoinen taiteentekijä – “Kun tekee vähän kaikkea, koti on monessa paikassa”

Marita Tuomilaakso on ikuistanut miehensä useisiin teoksiin. Hän on taiteillut myös yhteiskuvia, joissa he ovat molemmat.

Surulliset, kaipaavat, elämän uurtamat kasvot. Kyyneleitä täynnä olevat silmät. Jään pitkäksi aikaa katsomaan ”surunurkkauksen” teoksia.
Niissä on taiteilija Marita Tuomilaakson omakuvia, joissa hän on käsitellyt suruaan miehensä Tapion kuolemasta.

Liikutun – näissä tauluissa on jotakin autenttista ja hyvin henkilökohtaista. Ne koskettavat, päästävät lähelle.
Päätyönsä eläkkeellä oleva Marita Tuomilaakso on tehnyt toimittajana.

”Oikein kovasti tykkäsin työstäni, toimittajan työ oli vaihtelevaa ja siinä pääsi sellaisiin paikkoihin, mihin eivät muut pääse. Se oli kuin seikkailua. Sain yhtenäisen, pitkän urakaaren”, kertoo neljän vuosikymmenen aikana muun muassa Lapin Kansassa, Aamulehdessä ja Koillis-Lapissa työskennellyt Tuomilaakso kiitollisena.

Vammalasta kotoisin oleva nainen on asunut elämänsä aikana myös Lapissa, mutta palannut jälleen lapsuudenmaisemiinsa Sastamalaan.

Sastamalankin maisemista on syntynyt tauluja.

Kirjoittamisen lahjan lisäksi luovuus on löytänyt tiensä myös taideteoksiin.
Taidenäyttely Kulttuuritalo Jaatsilla on kuitenkin yllättäen Tuomilaakson ensimmäinen yksityisnäyttely.

”Olen ollut mukana yhteisnäyttelyissä, mutta tämä on ensimmäinen, jossa on pelkästään minun töitäni. Ja myös viimeinen”, hän selvittää.

”Elämän Työ, kuvia ja kirjaimia”-nimeä kantavassa näyttelyssä tuntuu siltä, kuin pääsisi luvan kanssa ”lukemaan” toisen ihmisen päiväkirjaa – Marita Tuomilaakso uskaltaa avata hätkähdyttävän avoimesti ja rohkeasti sielunmaisemaansa, sen rosoisiin reunoihin saakka.

Eikö taitelijaa pelota päästää näyttelyvieraita näin ”iholle”?

”Ei se pelota minua, ihmiset ovat lopulta monissa asioissa hyvin samanlaisia. Moni pelkää surua. Surun voiman paljastaminen on ollut itselleni tärkeää”, Tuomilaakso pohtii.

Hän on käsitellyt suruteemaa ennenkin. Aivokasvaimeen kymmenen vuotta sitten kuollut aviomies jätti jälkeensä tyhjiön.
”Olen kirjoittanut runoteoksen Surusta sanoiksi, jonka avulla käsittelin tunteitani.”

Näyttely ei kuitenkaan käperry pelkästään surun ympärille, vaan läikyttelee omintakeisella otteella värikästä elämänkirjoa monesta muustakin näkökulmasta. Hienoa on, että esillä on myös Marita Tuomilaakson vaikuttavan toimittajanuran varrella tekemiä artikkeleita, ja löytyypä sieltä pari pakillista hänen sitomiaan perhojakin.

Sinisten töiden sarja kuvaa Lapin maisemia ja hevosia.

Erilaiset teemat kulkevat omina kokonaisuuksinaan, ja osittain myös lomittain.

”Tässä näyttelyssä on menty täysin määrä edellä ja tämä on täysin tyylitön, tyyliseikoista ei ole välitetty pätkääkään”, luonnehtii persoonallisella huumorintajulla varustettu taiteilija nauraen.

Itse pidän asettelua erittäin onnistuneena.

Tuomilaakson vahvuutena on nimenomaan uskallus tehdä asioita aivan omalla tavallaan – näyttelystä puuttuu kaikenlainen tärkeileminen kokonaan.

Työt on tehty paitsi taidokkaasti myös sydämellä, niistä näkyy intohimo niin tekemiseen kuin käsiteltyihin aiheisiinkin.
Helsingin Sanomien Ukrainan sotaa käsittelevistä uutiskuvista maalatut taulut ovat pysäyttäviä. Toivo-teoksessa suomalais-ukrainalainen Lukas Stasevskij soittaa sodan raunioiden keskellä selloa.

”Tämä on taideteoksistani elämäni päätyö”, sanoo Tuomilaakso öljyväriteoksestaan. Viereisessä taulussa kuljetetaan raskaana olevaa naista paareilla tuhoutuneesta sairaalasta sodan riehuessa ympärillä.

”Tuo nainen kuoli, tämäkin on uutiskuvasta maalattu.”

Sota on puhutellut, sen rajuus on ravistellut.

Taustalla olevat Ukrainan sotaa käsittelevät teokset ovat syntyneet Hesarin uutiskuvien pohjalta.

Maisemakuvissa kuljetaan muun muassa Lapin erämailla ja kalavesillä. Espanjan maisemiakin on kuvattu. Ne ovat ”Espanja-nurkassa”.

”Mitä nyt nuo Pääsiäissaarten ukot ovat siellä myös”, Tuomilaakso hymyilee.

”Kalastus oli minulle ja Tapiolle yhteinen harrastus. Vesi oli meille erittäin tärkeä elementti ja paatit suuri rakkaus, täällä on paljon veneaiheisia teoksia.”

Eläimiäkin Tuomilaakso on taiteessaan kuvannut. Erityinen rakkaus on syntynyt hevosiin.

”Kun hevosen piirtää yhdellä viivalla, se on maailman kaunein viiva”, hän ajattelee.

Taiteen tekijänä Tuomilaakso on utelias niin värien, materiaalien kuin tekniikoidenkin suhteen.

”Ihmiselle on tärkeää kokeilla kaikkea, monesti sitä lankeaa ennakkoluuloihin. Kun tekee vähän kaikkea, koti on niin monessa paikassa – se on siinä tekemisessä.”

Marita Tuomilaakson taidenäyttely ”Elämän Työ” on kulttuuritalo Jaatsilla 26.1.2025 saakka.

Näyttely on auki ti-su klo 12-18.

Omakuva.
Veneet on yksi toistuva elementti “paattirakkaudestaan” tunnetun Tuomilaakson taiteessa.