Susihavainnot ovat jatkuvasti lisääntyneet ja niiden reviirit laajentuneet. Tämä aiheuttaa tuotanto- ja kotieläintilallisille huolta, sillä eläinvahinkojen todennäköisyys kasvaa ja laiduntamiseen liittyvät riskit pitää huomioida.
Onko tilallisilla keinoja varautua? Miten ja kenelle suurpetohavainnoista pitää ilmoittaa? Miten toimitaan, kun vahinko tapahtuu? Näihin kysymyksiin saatiin vastauksia Sastamalan Riistanhoitoyhdistyksen ja MTK-Vammalan järjestämässä info- ja keskustelutilaisuudessa Vammalan ammattikoululla keskiviikkoiltana.
Tilaisuuden avasi ja johti Sastamalan rhy:n puheenjohtaja Pekka Lahdenperä. Paikallisesta susitilanteesta kertoi Suomen Riistakeskuksen Satakunnan aluetoimiston riistapäällikkö Antti Impola ja kotieläinten suojauksesta SusiLIFE– hankkeen suunnittelija Mikko Jokinen.
Puheenvuoron käyttivät myös maaseutupäällikkö Perttu Nääppä, joka selvitti, miten petovahingot ilmoitetaan ja korvataan sekä Taikayön reviiriyhteistyöryhmän puheenjohtaja Janne Uusi-Kämppä. Aikaa oli varattu myös keskustelulle.
Aihe kiinnosti ja kokosi paikalle runsaasti osallistujia. Suurin osa kuulijoista oli tuotantoeläintilanpitäjiä sekä metsästäjiä. Ajantasaista tietoa jaettiin kattavana pakettina.
SSuomen karttaan merkityssä susireviirialueissa on selkeästi havaittava painopiste.
”Lounais-Suomessa on susitihentymä, tilanne on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Pihahavainnot ovat tyypillisiä, ja niitä on suhteellisen paljon”, totesi Antti Impola. Tilastot konkretisoivat asiaa.
”Viime vuoden joulukuun alusta tähän mennessä – eli alle kahden kuukauden tarkastelujaksolla oli Punkalaitumen, Sastamalan ja Urjalan riistanhoitoyhdistyksen alueella tehty 233 susihavaintoa. 40% havainnoista oli vähintään kaksi sutta kerrallaan ja kolmasosa havainnoista oli tehty alle 100 metrin päästä asutuksesta”, Impola selvitti.
”Kannanhoidollisen metsästyksen suhteen on pattitilanne, kannansäätelyyn liittyvää työkalua ei tällä hetkellä ole käytettävissä.” Askelia asian suhteen on otettu, mutta prosessit EU-tasolla etenevät verkkaisesti.
”Bernin sopimuksen pysyvän komitean päätöksen mukaisesti suden suojelustatusta päätettiin alentaa loppuvuodesta, mutta päätös edellyttää vielä luontodirektiivin liitemuutosta. Se taas edellyttää yksimielistä päätöstä EU:ssa. Aika näyttää, mihin tämä tulee johtamaan.”
Yleisöstä kommentoitiin, että Ruotsissa ja Virossa kannanhoidollinen sudenmetsästys on mennyt läpi.
”Suomessa samaa lakia tulkitaan tiukemmin”, Antti Impola totesi.
Runsaasta susikannasta huolimatta yhteistyöryhmän alueella aikajaksolla 2023-2024 korvattuja kotieläinvahinkoja ei toistaiseksi ollut kuin kaksi.
”Urjalassa ja Sastamalassa kummassakin yksi suden tappama nauta.”
Mikko Jokinen kertoi kuulijoille Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimasta SusiLIFE-hankkeesta. Hankkeen päärahoittajana toimii maa- ja metsätalousministeriö.
”Hanke tarjoaa kotieläintiloille tietoa, suunnitteluapua ja tarvikkeita eläinten suojaamiseksi suurpedoilta” Jokinen taustoitti.
”Tuemme tiloja vahinkojen ennaltaehkäisyssä, ja tarjoamme apua suojauksen suunnitteluun sekä laitteita ja materiaaleja toteutukseen. Akuuteissa tilanteissa ja vahinkojen sattuessa pyritään kiireellisellä aikataululla tilavierailuun”, mainitsi Jokinen.
”Hankkeen myötä on kontaktoitu noin 180 eläintilaa ja tilakäyntejä on tehty 250. Olemme hankkineet suuren määrän välineistöä tiloille lainattaviksi; kameroita, GPS-pantoja, valo- ääni- sekä ilmanpainekarkottimia, kevyttä sähköverkkoaitaa, vesistöaitaa ja lippusiimaa. Kotieläimiä tukeva työ jatkuu hankkeessa aina kesään 2025 saakka”, listasi Jokinen ja kertoi videoiden ja kuvien kera erilaisista ratkaisuista, joilla suurpedot pyritään pitämään poissa laitumilta.
Aivan aukottomia ratkaisut eivät ole, mutta tehoakin niillä on todettu olevan. Lisäksi kamerat ovat paljastaneet, kuinka paljon petoja todellisuudessa alueilla liikuskelee.
Petoaita-avustukselle on tarkat kriteerit, ja se teettää työtä, sillä aita pitää tilallisen itse pystyttää ja huoltaa. Alimmat aitalangat kulkevat niin matalalla, että rehevillä laitumilla aidanalusia pitää niittää tiheästi.
”Kauhulla odotan ensi kesää, ilman konetta aitaa ei pystytty edes pystyttämään. Me vuokrasimme maaporan ja kymmenkunta ihmistä oli tekemässä aitaa. Siinä on järjetön työ ja tuli myös lisäkustannuksia. Ja pelkästään niittämiseen tarvitsisi palkata yksi ihminen koko kesäksi”, yleisön joukossa ollut lammastilallinen kertoi omasta petoaitakokemuksestaan.
Taikayön reviiriyhteistyöryhmässä on mukana alueen riistanhoitoyhdistysten, luonnonsuojeluliiton sekä poliisin edustajia. Ryhmän puheenjohtaja Janne Uusi-Kämppä kertoi omassa puheenvuorossaan kokeneensa, että tällaiselle toimintamuodolle on tarvetta.
”Mielestäni työryhmä koostuu hyvin eri sektorien edustajista. Alueen asukkaiden huolet otetaan vakavasti ja ratkaisuja pohditaan yhdessä”, hän vakuutti.
”Susikannat ovat kasvaneet ja niillä ei näytä olevan ihmisarkuutta. Kannanhoidollisen metsästyksen salliminen olisi tärkeää. Tänään tuli soitto poliisille, että Punkalaitumella oli yhden talon pihassa ollut seitsemän sutta”, Uusi-Kämppä sanoi.
”Susien ääritappaminen ja äärisuojeleminen ei kumpikaan toimi”, kiteytti Pekka Lahdenperä vielä lopuksi varmasti monien osallistujien ajatukset.
Tilaisuuden asiantuntijat kehottivat tilallisia ottamaan rohkeasti ja matalalla kynnyksellä yhteyttä, jos tulee myöhemminkin mieleen kysyttävää. Myös petohavaintojen ilmoituksen tärkeyttä painotettiin.
”Yritetään, että yhteiselo susien kanssa olisi mahdollista.”
