MM-pronssia Japanissa käydyssä women´s physique-sarjassa loppuvuodesta 2024 voittanut Helena Huikkala, 36, on paitsi fitnessurheilija, myös maatilayrittäjä, perheenäiti ja opettaja. Miten hän päätyi lajin pariin? Tekeekö koskaan mieli mättää roskaruokaa tai “heittää hanskat tiskiin”? Helena vastasi Alueviestin kysymyksiin aidon rehelliseen tyyliinsä.

Missä asut ja millainen on perheesi?
Asun Kokemäen Kauvatsalla kompaktilla maatilalla, joka on itse asiassa nyt myynnissä. Täällä on ollut hyvä asua, ja kasvattaa poikia. Perheeseeni kuuluu 10-vuotias Jimi ja 12-vuotias Vili.

Tätä arjen sirkusta kanssani jakaa mieheni Iiro, jonka kanssa olemme saaneet nauttia toistemme seurasta jo 22 vuotta.

Meillä on myös pari hevosta, poni, pari pupua, pari kissaa ja koira. Seuraavaksi muutamme lapsuudenkotiini Kiikoisten ja Kokemäen rajalle, jossa voikin sitten kaiken vapaa-aikansa käyttää hevosiin ja maatilan työleiriin.

Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan fitnessurheilusta, mikä siinä viehättää ja milloin aloitit harjoittelun? Mikä lajissa on mielestäsi haastavinta?
Joskus taisin jostain bongata Kike Elomaan kuvan, ja se sai mielenkiintoni lajia kohtaan heräämään.

Ammattikouluaikana aloitin treenaamisen 3–6 kertaa viikossa, mutta ruokavaliosta en tiennyt silloin mitään. Kyllä me poikien kanssa proteiinijauheita osattiin ostaa, kun sillähän se lihas kasvaa.

Tein myös Mamin grillillä iltasin ja viikonloppuisin töitä ja muistan, että söin aina rahkaa ja ananasta.
Ammattikoulun jälkeen menin armeijaan, ja siellä oli iltaisin aikaa käydä salilla. Niihin aikoihin otin yhteyttä yhteen Sariin, joka teki minulle ohjelman ja alettiin suunnittelemaan kisaamista.

Vuonna 2011 oli ekat kisani. Kisojen jälkeen tajusin, että haluan olla parempi. Sari ehdotti seuraavaksi valmentajaksi Jari Mentulaa, ja olin yhteydessä häneen. Teimme vuoden verran yhteistyötä, jonka jälkeen valmennus siirtyi Harri Forsbergille.

Kiinnostavinta on saliharjoittelu ja siinä olenkin oppinut paljon – ja kouluttautunutkin koko ajan lisää. Haastavinta on esiintyminen ja siihen olen saanut apua Minna Pajulahden ja Jani Ihalaisen valmennuksessa. Heidän valmennukseensa siirryin 2022, ja voisi sanoa, että he hioivat karkeasta timantista timantin.

Joulukuussa saavutit MM-pronssia Japanissa käydyssä women´s physique-sarjassa. Mitä itse odotit kisoilta ja tuliko mitalisijoille pääsy yllätyksenä?
En odottanut mitalia. Oikeastaan ajatus oli mennä katsomaan mihin lihasmassani riittää. Ulkomailla voi tässä lajissa olla tytöt saaneet parempaa ravintoa lihaksen kasvatukseen, meikäläisen kotiruoka kun kasvattaa lihasta hieman hitaammin.

Suomen Fitnessurheilu ry kuuluu kyllä Antidopingtoimikunnan testattaviin lajeihin. IFBB on ainoa kehonrakennus- ja fitnesslajien urheilujärjestö, jossa kaikissa sen jäsenmaita edustavissa järjestöissä tehdään WADA:n hyväksymiä dopingtestejä. Onneksi testejä tehdään, mutta on ikävää, että kiellettyjä aineita silti käytetään.

Mikä on vienyt sinut näin pitkälle lajissa, ja onko koskaan tehnyt mieli ”heittää hanskat tiskiin”?
Sain hyvän pohjan kotoa; asuttiin maalla kärräten paskaa. Kun ei ollut koulua niin sisarusten kanssa kerättiin kiviä, kannettiin aitatolppia pellolla tai jyviä myllyyn, että saatiin jauhoja lehmille. Koen, että minulla on ollut hyvä lapsuus, jossa ulkonäkö ei ollut keskipiste. Kaverit saivat aina tulla meille ja yhdessä tehtiin maatilan juttuja.

Terapiaistuntoja ei tarvittu, kun ei älypuhelimia ja niiden selailua ollut. Vapaa-aika käytettiin fyysisen kunnon ylläpitämiseen, ja siinä samassa sai henkinen hyvinvointikin hoitoa.

Ehdottomasti haluan mainita ihmiset, jotka ovat fitnessurheilussa vieneet minua eteenpäin – Harrin esimmäisenä. Hän tekee töitä suurella sydämellä.

Toisena haluan mainita mieheni Iiron, joka on ollut jokaisessa kisassa mukana ja auttanut valmistautumisessa. Kaiken huippu oli, kun Iiro opetteli Youtube-videoiden avulla tekemään kisabikineitä minulle. Niinpä sitten haettiin kankaat ja timantit, ja kisoisa minulla oli palomieheni tekemät kisabiksut päällä. Ja kyllä niillä PM-pronssikin saavutettiin.

Kolmantena haluan mainita nykyiset valmentajani Minna Pajulahden ja Jani Ihalaisen. He ovat nostaneet minut tälle tasolle missä nyt olen. Kun minun tavoitteeni on saavuttaa SM-mestaruus, Minnan tavoite minulle on voittaa MM-mestaruus.

Minna on se joka pienillä, mutta tärkeillä jutuilla tekee kilpailijoistaan mestareita. Jani taas on persoona, joka saa minun oloni kotoisaksi. Hän kertoo faktat faktana, eikä tarvitse arpoa mitä hän tarkoittaa.

Olen aika päättäväinen, kun jotakin haluan, olen valmis tekemään töitä sen eteen. On tullut niitäkin vaiheita, että tekisi mieli luovuttaa – usein silloin, kun joku ei etene toivotulla tavalla.

Kun luovuttaminen tulee mieleen, on mietittävä asiaa eri näkökannalta, ja tehtävä muutoksia.
Koska niinhän se menee, että mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

Miten saat sovitettua yhteen perhe-elämän ja urheilun kisamatkoineen ja treeneineen?
Onhan siinä sovittelemista ja mieheni kanssa niitä yritän sovitella. Aloitan aamut treeneillä muiden nukkuessa tai treenaan, kun vien poikia heidän omiin treeneihinsä. Töitä tehdään muu aika.

Telkkarin katselua tai muuta istumista ei tule juurikaan harrastettua. Autossaistumista kyllä päiviin tulee, kun työmatka on tunnin verran.

Kisamatkojen ajaksi koitetaan saada poikia jonnekin hoitoon, vaikka ovah he joskus olleet niillä mukanakin. Minulla on yksi superkaveri Kati, joka on poikia hoitanut eniten. Japanin kisamatkan ajaksi veljeni Eero muutti meille viikoksi, ja siitä olikin suuri apu, kun ei eläimillekään tarvinnut erikseen miettiä hoitajaa.

Äitini ottaa aina meidän koiran hoitoonsa. Toisin sanoen ystäväni, perheeni ja naapurikin auttavat minua paljon – ja varmasti apua saa myös pappoilta ja mummulta tarvittaessa.

Millaisia asioita pelkäät? Huolestuttaako nykyinen maailmantilanne?
En oikein tiedä mitä tähän vastaisin. Kannattaako asioita sitten kamalasti etukäteen murehtia, jos ei niihin voi oikein vaikuttaa. Eihän tämänhetkinen maailmantilanne mikään hyvä ole.

Kuinka tiukkaa ruokavaliota noudatat ja onko se vaikeaa? Syötkö koskaan esimerkiksi pizzaa tai hampurilaista? Miten rentoudut?
Kisakaudella tiukkaa, mutta offilla voi syödä vähän ohi ruokavalionkin. Hampparit ja pizza eivät ole ikinä olleet minulle herkku, että mieluummin Hesessä valitsen tortillan ilman majoneesia tai menen Orhanin kebabbilasta hakemaan kebabia riisillä ja ilman kastikkeita. Minulle kuivatut hedelmät, pähkinät ja aurajuusto on sellaisia, että ei kaappiin kannata osaa.

Meillä ei lapsuudenkotona onneksi ollut varaa viedä viittä mukulaa grillille tai Heseen syömään. Ranskiksia saatiin aina uutenavuotena.
Rentoudun liikunnalla. Autossa ollessani kuuntelen kauneuden ja liikunnan alan tutkimusnäyttöön perustuvia podcast-juttuja ja kirjallisuutta.

Parasta rentoutumista tapahtuu, kun lähdetään ulkomaille ja irtaannun kaikesta.

Mitä neuvoja haluaisit antaa fitnessurheilusta kiinnostuneelle, lajin parissa aloittelevalle harrastajalle?
Mukava ja koukuttava laji. Mutta kannattaa muistaa, että kyse on arvostelulajista. Laji on hyvin kehittynyt ja siinä on paljon hyviä valmentajia Suomessakin tarjolla. Sellaisille kenellä on syömishäiriötä taustalla, niin en välttämättä suosittelisi.

Tiedän, että on tapauksia, jotka kokevat olleen apua, mutta tiedän myös niitä, jolle on laukaissut ongelman uudelleen.

Olet ollut Vammalan ammattikoulussa opettajana. Mitä nykyään teet työksesi, ja mikä siinä on parasta?
Olin ja sieltä kovasti kaipaankin minun huippuja työkavereitani. Nykyään olen Sataedulla opettajan hommissa. Päiväni on vaihtelevia ja opiskelijoiden onnistumiset tuovat iloa työhöni. Iltaisin, viikonloppuisin ja loma-ajat toimin yrittäjänä personal trainerina sekä hius- ja kauneudenhoitoalalla. Opiskelen iikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja kevään/kesän aikana ajattelin valmistua. Ehkä voisin liikunnan alaa lisätä työkuviohini.

Mitkä ovat arvosi ja millaisia piirteitä muissa ihmisissä arvostat?
Arvoni: rehellisyys, perhe, ystävät, työ. Kun oikein miettii, niin kymmenen käskyä on aika hyvät ohjeet elämään. Kaikissa ihmisissä on erilaisia asioita mitä heissä arvostan. Toinen voi olla ahkera, toinen luova, yksi kuuntelija, yksi ystävällinen, mutta kyllä jokaisessa jotain arvostettavaa on.

Kerro jokin yllättävä asia itsestäsi, jota ei yleisesti tiedetä ja jokin lapsuusmuistosi?
Tammikuun ensimmäisenä päivänä aloitimme mieheni kanssa uuden yritystoiminnan maatalousyrittäjinä. En nyt sitten itsekään vielä tiedä mitä lainkaan aletaan viljelemään, vai ruvetaanko valmentamaan hevosia.