Keittiön pöydän ääressä Moona Mattila, 25, juo omatekoista punaviinimarjamehua lasista kunnon kulauksen, ja vilkaisee ulos lapsuutensa kotitilan ikkunasta. Pihamaalla näkyy suuri, nykyaikaisesti varusteltu robottinavetta. Siellä asustavilla lehmillä on ulkoilumahdollisuus talvikaudellakin.
Mattila on saanut reilun annoksen käytännön kokemusta siitä, mitä on maatilallisten elämä – hän on ollut mukana tilan askareissa pienestä pitäen. Tuttuja ovat niin traktorilla tehtävät työt kuin esimerkiksi puimurin puikoissa oleminenkin.
Nykyään Moona Mattila asuu puolisonsa Aaro Lepistön kanssa muutaman kilometrin päässä kotitilalta, mutta on edelleen vahvasti kiinni tilan elämässä – ja töissäkin.
Maatalous alana on aina tuntunut omalta, ja Mattila lukikin itsensä MMM agronomiksi. Valmistuttuaan hän on toiminut ProAgrian maidontuotannon asiantuntijana, ja useat lähiseutujen maitotilat ovat tulleet tutuiksi.
”Toimin Etelä-Suomen alueella, suurimmaksi osaksi Pirkanmaalla. Toimipaikkanani on Tampereen toimisto, ja lisäksi pidän etätoimistoa Kiikoisissa kotonani. Osaamisalaani ovat ruokinnansuunnittelu, eläinten hyvinvointi sekä laidunnusasiat”, kertoo Mattila.
”Minulla on näkemystä myös peltopuolelta. Lisäksi olen perehtynyt sika-asioihin hyvinvoinnin, tuotannon ja tukiehtojen merkeissä. Tavoitteeni työssäni ovat hyvinvoivat eläimet sekä samalla hyvinvoivat tuottajat.”
Monesti jo se, että tilan asioita käydään yhdessä läpi, tuo helpotusta ja selkeyttää tilannetta.
”Suurimmalla osalla tiloista perusasiat ovat kunnossa, ja keskitymme tekemään hienosäätöä. Se on esimerkiksi talouden optimointia, haetaan hukkaa – eli missä asioissa voisi toimia tehokkaammin ja taloudellisemmin”, Mattila selvittää.
”Usein esimerkiksi ruokinnan suunnittelu ja tarkempi lasketus edesauttavat asioita.”
Moona Mattilaa on harmittanut viime aikoina joidenkin tahojen kautta esille nostettu – ja mediassakin paljon palstatilaa haukannut maatalouden parjaaminen. Somessa on näkynyt villejäkin kommentteja, ja ikäviä viestejä on lähetetty myös tuottajille suoraan.
Mattila itse näkee suomalaisen ruuantuotannon kaikkia kansalaisia koskevana, tärkeänä peruspilarina ja huoltovarmuuden takaajana.
Liikkeellä on hänen mukaansa paljon myös disinformaatiota aiheesta. Asioista puhutaan, vaikka niistä ei tiedetä.
”Suomessa seurataan tilojen toimintaa hyvin tarkkaan, meijeriltä käydään tiloilla vuosittain ja yhteistyötä tehdään paljon myös eläinlääkärien kanssa jo ihan käytännön syistä”, Mattila huomauttaa.
Tilallisilla on hänen mielestään kuormaa riittävästi jo ilman asiatonta arvosteluakin. Huoli selviämisestä erilaisten paineiden alla kuormittaa henkisesti, työ on myös fyysisesti vaativaa – eikä yhtälöä helpota tukiviidakossa seikkaileminenkaan.
”Jos huomaan, että joku tarvitsee apua, ohjaan eteenpäin. Yksi apua tarjoava taho on esimerkiksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä-projekti, jonka kautta saa keskusteluapua ja terapiaa”, Moona Mattila mainitsee.
Tutkimusten mukaan Välitä viljelijästä -projekti on auttanut merkittävästi jaksamista maatalouden kriisiytyneessä toimintakentässä.
Pari vuotta tiloja kierrelleenä Mattilalle on hahmottunut, mitkä ovat nykypäivän suurimmat haasteet maataloudessa.
”Tilallisia murehduttaa nykyinen kehityssuunta, muuttuvat säädökset ja se, että tulee mainitsemaani lokaa niskaan”, Mattila sanoo.
”Henkinen paine on kovaa, ja se syö yrittäjän jaksamista.”
Talousmurheetkin ovat yleisiä. ”Esimerkiksi ProAgrian palveluista löytyy talouspuolellekin omaa osaamista, jonne voi ottaa tarvittaessa yhteyttä”, Mattila ohjeistaa.
Maatalous alana elää murroskautta. Pienet parsinavetat ovat katoamassa kokonaan.
”Jotta tilanpito kannattaisi, pitää olla suurempia yksiköitä. Monelle se on kova hyppy siirtyä pienestä parsinavetasta jopa miljoonaluokan investointeihin. Kaikki eivät sellaiseen halua tai uskalla ymmärrettävistä syistä lähteä, ja siksi tiloja myös lopetetaan”, tietää Mattila. Osa tilallisista on kehittänyt rinnakkaiselinkeinoja toiminnan jatkamiseksi, kuten esimerkiksi maatilamatkailua, suoramyyntiä tai muuta yritystoimintaa.
”Joillekin tiloille löytyy jatkaja omasta suvusta, aina niin ei kuitenkaan ole. Hyvä jatkaja voi kuitenkin löytyä myös muuta kautta”, muistuttaa Mattila.
”Ilostuttavan paljon tiloja on myyty myös ulkopuolisille.”
Luovuttaa ei siis heti kannata, vaikka itsellä ei tilanpitoon enää olisi kiinnostusta tai mahdollisuuksia.
”Viestini onkin, että kannattaa mennä täysillä loppuun asti, tilalla voi hyvinkin olla vielä myyntimahdollisuus. Tiedän esimerkiksi yhden robotin navettoja, joille on löytynyt ostajia.”
Moona Mattila seisoo vahvasti kotimaisen maatalouden puolella ja toivoo arvostuksen alaa kohtaan jälleen nousevan.
”Maataloustuotantoa tarvitaan. Se, että suomalainen nurmi jalostuu nautojen kautta lihaksi ja maidoksi turvaten suomalaista omavaraisuutta ruuantuotannossa, on tärkeää”, Mattila näkee.
”Mitä epävarmemmassa maailmanajassa elämme, sitä tärkeämpää on panostaa kotimaiseen ruuan- ja viljantuotantoon.”
Hän liputtaa myös avoimuuden puolesta. Kaikille se, mitä maatalous pitää sisällään ei ole selvää. Moni kaupunkilaistunut on myös vieraantunut luonnosta.
”Hyvinvoinnista pitää huolehtia niin tuottajien kuin eläintenkin kohdalla. Tosiasia on myös se, että huonosti voiva eläin ei myöskään tuota hyvin. Viime vuonna päivitettiin eläinten hyvinvointilakia, kyllä näissä asioissa aika tarkkoja ollaan. Pääsääntöisesti tiloilla hoidetaan eläimet hyvin”, ajattelee Mattila.
Otsikoihin aika ajoin nousseet eläinten vakavat kaltoinkohtelut ovat Suomessa melko harvinaisia, ja usein taustalla on esimerkiksi omistajien vakava sairastuminen tai muut suuret ongelmat.
”Sellaiset tapaukset eivät saisi leimata koko alaa”, Mattila painottaa.
”Tehtäväni on olla maatalousyrittäjien tsempparina, tilakäynneillä saa olla kaikki tuntosarvet pystyssä. Kannustan aina tiloja ottamaan ”lisäsilmäparin”, jolloin asiat voidaan nähdä uudesta näkökulmasta”, tuumaa Mattila.
”Tämä on yhteistyötä, koitetaan yhdessä hakea ratkaisuja ja katsoa miten tilalla menee. Aina voi parantaa, ja joskus se on hyvin pienestäkin kiinni.
Me asiantuntijat emme tule tiloille arvostelemaan, vaan auttamaan”, hän vakuuttaa.
