Piikit huittislaisen autokauppias Jouni Lounaan aamukammassa alkavat olla vähissä, 47 vuoden työura päättyy virallisesti maaliskuun alussa.

Tosin lasku eläkepäiviin on pehmeä, luovutettavana on vielä viimeisen virallisen työpäivänkin jälkeen noin 15 autoa.

”Ensimmäinen virallinen eläkepäiväni on ensi maanantaina. Silloin menen kello kahdeksan hammaslääkäriin ja sitten käyn luovuttamassa Forssassa yhden auton. Sen jälkeen voin vaikka ottaa päiväunet”, mies suunnittelee.

Lounas kertoo pyöritelleensä ajatusta eläkkeelle jäämisestä suunnilleen vuodenpäivät. Ensimmäinen mahdollisuus olisi ollut jo kesällä, mutta aivan silloin Lounas ei ollut valmis eläkepäiviä aloittamaan.

”Kun on tehnyt näin pitkän työuran, niin tietenkin luopuminen vaatii jonkinlaista sulattelua. Sivusta olen kuitenkin joutunut lyhyessä ajassa seuraamaan useammankin tuttavan nukkumista pois, niin jollain tavalla se on herättänyt ajatukseen, että ehkä olen tämän lajin nyt nähnyt, että ehdin vielä nähdä muutakin.”

Ripaus huittislaista hullutta

Lounas kertoo kasvaneensa bensan käryssä, mutta autokaupan maailmaan hän päätyi oikeastaan sattumien summana.

”Vuonna 1973 Setälän Topi tarjosi minulle kesätöitä ja siitä lähtien autojen kanssa pelaaminen on jatkunut.”

Vuodesta 1988 alkaen Lounas on toiminut Volkswagen-konsernilla ja vuonna 1991 hän perusti yhdessä Tommi Setälän kanssa oman autoliikkeen.

”Se on tietysti ollut yksi urani merkittävimmistä asioista. Kaikkihan meitä pitivät vähän hulluina, kun pahimman laman keskelle perustimme autokaupan. Oli siinä vähän sitä huittislaista hulluutta, mutta toisaalta ajattelimme, että asiat eivät voi enää ainakaan huonompaan suuntaan mennä”, Lounas muistelee.

Vuosien aikana Lounaan ja Setälän luotsaama Huittisten Laatuauto laajeni yhteensä noin 50 työntekijää työllistäväksi yritykseksi, jolla oli toimipisteet Huittisissa ja Forssassa.

Vuodesta 2019 lähtien Lounas on ollut jälleen työntekijän roolissa, kun Kesko osti Volkswagen- ja SEAT-liiketoiminnot Huittisten Laatuautolta.

”Se oli varmasti se ihan ensimmäinen steppi kohti eläkkeelle siirtymistä.”

Himmailu kesti vain tovin

Lounas oli yrittänyt himmailla työntekoa jo vuonna 2014, kun hän eräänä torstaiaamuna sai täysin varoittamatta kammiovärinän työmatkalla Jämsänkoskella Metko-messujen kahvijonossa.

Paikalla sattui olemaan defibrillaattori ja Vesilahden VPK:n ensivasteen henkilö, minkä ansiosta tarina sai onnellisen lopun. Silloin Lounas lupasi ottaa kevyemmin.

”Ehkä ensimmäisen vuoden ajan sen onnistui, sen jälkeen pyörä pyöri taas. En tiedä, onko kiire lopulta itse tehtyä vai tekevätkö asiakkaat sen, mutta useimmiten tässä on sellainen olo, että jos jarruttaisin, niin menisin nenälleni. Mies voi lähteä töistä, mutta työ ei miehestä.”

Äärimmäisen kiitollinen Lounas jaksaa kuitenkin edelleen olla toisesta, tai kolmannesta saamastaan mahdollisuudesta.

Lounaan mukaan autokauppiaan työ ei välttämättä ole fyysisesti se raskain, mutta korvien väliä laji on vuosien aikana kuluttanut.

”Toisinaan ihmisten murheet voivat olla suuria, kun peura on yllättäen tullut konepellille ja sitten vasta onkin kova kiire saada vahinko piiloon ennen naapurien huomaamista, jos on tullut itse peruuttaneeksi postilaatikkoon. Kyllä tässä työssä on aika paljon myös sellaista tulipalojen sammuttelua”, autokauppias naurahtaa.

”Itse olen aina pyrkinyt siihen, että apu asiaan kuin asiaan on yhden numeron päässä. Onpa kyse sitten uuden auton hankkimisestä tai renkaiden vaihtamisesta ja pesemisestä. Ja asiakas on yhtä arvokas, ostipa hän tuhannen tai 50 000 euron auton.”

Lounas kertoo, ettei ole tähän mennessä vielä koskaan lomaillut paria viikkoa pidempään. Oman paineensa työhön on tuonut se, että tänä päivänä asiakas pystyy seuraamaan uuden auton saapumista maahan.

”Varsinkin, jos ostaja on mies, niin siinä ei odotella kuukautta, että kauppias on kesälomalla ja pääsee luovuttamaan auton. Se on saatava heti. Asiakkaina miehet ja naiset ovat erilaisia, miehet ostavat kuumeeseen ja naiset tarpeeseen”, Lounas naurahtaa.

Autokauppiasta piiskaa eteenpäin provikkapalkka, jos kauppa ei käy, ei tilipussikaan pullistele. Lounaalle tämä malli on sopinut hyvin.

”Sanotaan, että hyvä autokauppias myy auton päivässä. Vuodet ovat vaihdelleet, mutta kyllä minä siinä tahdissa keskiarvon mukaan olen pysynyt hyvinkin. Tarkkaa lukua ei ole, mutta noin 15 000 autoa ehdin urani aikana myydä.”

Nettimyynti ei sovi perinteisen kaupan kannattajalle

Vuosikymmenten aikana on muuttunut autojen lisäksi myös ostokäyttäytyminen. Lounaalle pitkät ja henkilökohtaiset asiakassuhteet ovat aina olleet työn suola. Monesta asiakkaasta on vuosien varrella tullut ystävä.

”Korona teki autokauppaan suurimman muutoksen, mitä minun urani varrelle on mahtunut. Kun ihmiset eivät saaneet liikkua ja tulla fyysisesti paikalle, autokauppakin siirtyi nettiin.”

Lounaan mukaan hänen asiakaskunnastaan suurin osa haluaa kuitenkin edelleen asioida paikanpäällä liikkeessä.

”Tosiasia on, että silloin asiakas ja auto kohtaavat paremmin. Netissä pystyy tietenkin kartoittamaan raudan, mutta ostajan tarpeet ja auton historia kaivetaan esiin kasvotusten. Kättelystä kättelyyn on pitkä matka ja välissä ehtii tapahtua paljon asioita.”

Ajan kulumisen Lounas huomaa väistämättä siinä, että kaupoille tullaan nyt kolmannessa polvessa.

”Vaikka sitä pitää edelleen itseään nuorena pojankoltiaisena, niin siinä kohtaa ymmärtää, ettei se oikein voi enää pitää paikkaansa.”

Lounas kertoo, että keskiarvolta hänen asiakassuhteidensa pituudet ovat 30 vuotta.

”Eikä siihen aikaan mahdu keskiarvollisesti kuin kuusi autokauppaa.”

Luvassa remppa- ja pappahommia

Oloneuvokseksi Lounas tuskin ryhtyy, vaikka ajatus laiskottelijan tittelistäkään ei tunnu pahalta.

”Ensimmäisenä taidan laittaa kuntoon ne asiat, jotka ovat jääneet vähän rempalleen. Kotona on räystäitä maalattavaksi ja Kämmäkässä odottaa mökkiprojekti, siellä käyttöönottoa odottaa myös uusi akkukäyttöinen moottorisaha. Lisäksi yritän paikata pappa-hommia, jotka ovat jääneet hiukan turhan vähälle”, hän suunnittelee.

Ensi kesän viikonloput alkavat olla jo puuhaa täynnä. Uudenlainen arki onkin vastassa todennäköisesti ehkä vasta vuoden kuluttua.