Hyvät lukijat, kirjoitan herkästä aiheesta, eli huittislaisuuden ja satakuntalaisuuden ytimestä.

”Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.”

Satakunnan laulu on syntynyt Huittisissa. Sen erinomaiset sanat Aino Voipio on löytänyt mahdollisesti maisemaa Ripovuorelta katsoen ja ne hän sitten runoili laulun sanoiksi. Huittinen on siis satakuntalaisuuden synnyinkoti, ainakin niin laulusta voi päätellä.

Satakuntalaisessa päätöksenteossa Huittinen tuntuu jäävän maakunnan reuna-alueeksi ja on vaarassa pudota siitä ulos. Kansa kysyy, olemmeko väärässä maakunnassa. Tähän syrjäytymiseen olemme osittain itse syypäitä, sillä hyvin usein meiltä on puuttunut oma tahto ja sen ilmaisemisen taito. Tähän otan esimerkin Pohjois-Satakunnan edustajista, jotka eivät missään, edes pienimmässäkään neuvottelussa, unohda mainita Pohjois-Satakuntaa. Tästä on se seuraus, että ainakin harkitaan, voidaanko heidän tarpeitaan ohittaa. Yleensä Huittinen saa mitä toisilta on jäänyt jäljelle. No, se mitä jää, on meille kaikille liiankin tuttua.

Meiltä tarvitaan rahaa, vakuuksia ja kannatusta muiden hankkeille. Seurauksena palveluiden karsinta ja kansan valitus ja liike-elämämme pysähtyneisyys.

Olen yrittänyt saada meitä kuntapolitiikkoja ymmärtämän oman tahdon määrittelyn välttämättömyyden ja strategian merkityksen. Tahdoton ja varsinkin tavoitteeton mukanaolo ei neuvottelupöydissä ole yhtään mitään. Se voidaan yleensä jättää huomiotta aivan rauhassa. Joka ainoaan neuvottelutilanteeseen on mietittävä selkeät tavoitteet, argumentit ja strategia.

Ihmisten väliset keskustelut ennen kokousta ovat ratkaisevia, kasvoista kasvoihin, ei pelkillä viesteillä tai sähköposteilla. On myös henkisesti päätettävä, minkälaisella tuloksella haluaa tulla ulos neuvotteluista, siis se mihin on tyytyväinen. Yhteenkään neuvotteluun ei voi mennä asenteella, että olen vain Huittisissa töissä.

Nyt on aika ryhdistäytyä ja määritellä mitä tarkoittaa 2020-luvun huittislaisuus, sen voima, asenne ja yhteistyökyky. Nostetaan päätöksenteon keskiöön huittislaisuutta, sillä juuri se on satakuntalaisuuden ydintä!

Yksin olemme heikoilla ja siksi meidän tulee koota vastavoimaa yhdessä naapurikuntiemme kanssa. Huittinen voi toimia kokoavana voimana tämän kaakkoisen kuntaryhmän kokoamisessa. Yhdessä olemme vahvempia. Minusta tämä on yksi tulevaisuuden käyttämätön voimavara, jonka voimme kääntää kasvu- ja vetovoimaksi Kaakkois-Satakuntaan. Olemmehan yhdessä yksi Suomen merkittävimmistä ruokatuotannon alueista ja iso osa kaikkien suomalaisten huoltovarmuutta.

Monipuolinen teollisuus, yrittäjyys, osaaminen, koulutus ja luja tahto tehdä työtä, antavat eväät uuteen menestykseen.

Hannu Haapasalo kesk.
kunta- ja aluevaaliehdokas, Huittinen