Rakenteet mullistavaa sote-ratkaisua valmisteltiin Suomeen lähes 20 vuoden ajan. Alkumerkit saatiin jo vuonna 2004, jolloin olin itsekin mukana kuntaministeri Hannes Mannisen käynnistämässä Paras-hankkeessa. Se taas johti silloisen kotikuntani Suodenniemen itsenäisyyden loppumiseen vuonna 2007. Jo silloin oli nähtävissä, mitä tulee tapahtumaan. Suuret ikäluokat eläköityvät ja hoidon tarve kasvaa. Samaan aikaan hoitohenkilöstön pula terveydenhuollossa pahenee ihan samoista syistä. Hekin eläköityvät ja korvaavaa kotimaista hoitajaväkeä ei enää ole vanhaan malliin saatavissa laskeneen syntyvyyden takia. Huoltosuhde useissa kunnissa, muun muassa Sastamalassa, heikkeneekin koko ajan. Edessämme on vanhusten huollon kriisi, joka rasittaa paitsi läheisiä ihmisiä, niin myös riivaa kovalla kädellä kansantalouttamme.

Viime vaalikaudella sote runnottiin maaliin. Mitkähän olivat seuraukset? Koettiin totaalinen hallinnon uudistus, joka toi tullessaan menojen lisäykset. Kunnat, jotka sotea hoitivat, joutuivat pitkään odottamaan uudistusta. Samalla kehitystoimet jäivät tekemättä ja keskityttiin vain näennäisiin talouden kohennustoimiin, joiden perusteella uudet valtion osuudet laskettiin uuden sote-järjestelmän alettua toimintansa.

Nyt hyvinvointialueet yrittävät korjata tilannetta rajuin säästötoimin valtiovallan piiskatessa taustalla. Palveluita supistetaan, päivystyksiä ja sairaaloita lopetetaan, terveysasemia suljetaan, vanhustenhoitoa digitalisoidaan, nuorisopsykiatriaa keskitetään, jne. Tuntuu ihan siltä, kuin maalaisjärki olisi unohdettu. Hoidon pääkohde, ihminen, on joutunut pompottelun pääkohteeksi.

Soten valtava rahoitusvaje on yllättänyt päätösten tekijätkin. Valtiovalta antoi viime vaalikaudella hyvinvointialueille vain kolme vuotta aikaa tasapainottaa taloutensa. Nyt nähdään, että tavoite on mahdoton. Jatkoaikaa ei kuitenkaan tipu. Ei sitten millään. Kunnatkin ovat kohta lirissä. Pirha lopettaa vuokran maksun niiden sote-tiloista ja alkaa maksaa vain sellaisista, joissa toiminta jatkuu.

Jotakin hyvääkin sentään tapahtuu. Mouhijärven terveysaseman puolesta tekemämme sitkeä työ palkittiin ja siellä toiminta jatkuu varsin laajana. Tästä voimme iloita. Samaan aikaan Pirhan toiminta Sastamalan pääkampuksella ei ansaitse kiitosta. Poliklinikoita suljetaan ja myös muistipisteen toiminta on vaakalaudalla lääkäripalveluiden siirryttyä Ylöjärvelle. Erikoissairaanhoidon osalta olen huolissani vaativimmista hoidoista. Esimerkiksi pumppuhoitoiset diabeetikot, jollainen itsekin olen, joutuvat jatkossa hakeutumaan Tays:n kampukselle. Kakkostyypin potilaat ja pistoshoitoiset toivottavasti perusterveydenhuolto hoitaa. Toivon, että niin käy.

Lopuksi vielä pieni, mutta hyvin tärkeä asia. Pelastus -ja ensihoitopalveluiden osuus Pirhan budjetista on alle kolme prosenttia. Tuota osuutta ei saa pienentää enää yhtään. Pitää tehdä juuri päinvastoin. Jos kuitenkin tingitään, niin on olemassa vaara, että varsinkin maaseudun ihmiset kärsivät. Ambulanssit, pelastushelikopterit ja ensivasteen urheat työntekijät eivät tule onnettomuuspaikalle itsestään. Heille pitää luoda kannustavat työskentelyolosuhteet ja sehän on Pirhan tehtävä. Tästä ei pitäisi olla pienintäkään epäselvyyttä.

Tarmo Seppä
Aluevaltuustoehdokas (kesk.)
Suodenniemi