Yksi politiikan ikiliikkujista on keskustelu yksityisen ja julkisen palvelutuotannon välillä. Julkisen ja yksityisen välillä tehtävää ’’kissanhännän vetoa’’ tulisi lähestyä ennen kaikkea käytännön kysymyksenä. Valitettavan usein keskustelu ja päätöksenteko kuitenkin kaivautuu syvälle ideologisiin poteroihin. Ideologisen pään seinään hakkaamisen multihuipentumia lienee oikeistohallituksen yksityisten lääkäripalveluiden Kela-korvausten korottaminen, josta ovat hyötyneet jo ennestään varakkaat yksityispalveluiden käyttäjät ja sotejätit, joiden palvelumaksut nousivat kuin taikaiskusta.

Vaihtoehtona olisi ollut käyttää sadat miljoonat eurot julkisten palveluiden vahvistamiseen. Pirkanmaan hyvinvointialueen saamalla osuudella olisi pystytty mm. vaikuttamaan vastaanottopalveluiden toimivuuteen ja turvaamaan ikäihmisten päivätoiminnan jatkuminen muutoinkin kuin ruudun välityksellä. Valitettavasti hallituspuolueille oli tärkeämpää kipata yhteistä rahaa omien äänestäjien ja kavereiden hyödyksi, kuin oikeasti parantaa palveluiden saatavuutta.

Kiitän ehdokaskollega Aleksi Sandroosia avoimesta omien ajatusten esiin tuomisesta, jotka osaltaan liittyivät myös palveluiden tuottamiseen. Olen samaa mieltä, että kaupunkikonserniin kuuluvia yhtiöitä tulee tarkastella kriittisesti osana kokonaisuutta. Samalla on huomioitava myös kaupungin vaikutus yhtiöiden toimintaan ja pyrittävä löytämään kokonaisuuden kannalta parhaat ratkaisut.

Kuitenkaan (taloudellinen) tehokkuus ei voi olla ainoa kuninkaantekijä, kun järjestetään kaupunkilaisten tarvitsemia arjenpalveluja. Ajantasaisen esimerkin olemme saaneet naapurikunnasta Punkalaitumelta, jossa taloudellisesti tehokas (= halvin) siivouspalveluiden tuottaja ehti toimia alle puoli vuotta, kunnes sopimus purettiin työnlaadun jäätyä pahasti piippuun.

Onnistuneena esimerkkinä palvelun loppulaadusta käy puolestaan kaupungin ja hyvinvointialueen yhteisomistama ruoka- ja puhtauspalveluyhtiö Servi, vaikka viime vuosina yhtiö onkin haluttu yleisessä keskustelussa nostaa esille ennen kaikkea valitettavien taloushaasteiden johdosta, joiden syntyyn osansa on ollut syillä, jotka ovat mm. hyödyttäneet kaupunkiomistajaa alhaisina ruokapalvelukustannuksina.

Osoituksena lopputuloksen laadusta käyvät kouluterveyskyselyt, jotka osoittavat, että kouluruokaan ollaan Sastamalassa tyytyväisempiä kuin Pirkanmaan hyvinvointialueen kunnissa keskimäärin. Laatuun liittyy oleellisesti myös toimintavarmuus; tuhansien ruoka-annosten päivittäinen tuottaminen ei ole itsestäänselvyys.

Vaikuttaakin siltä, että esimerkiksi ison volyymin ruokapalveluissa julkisen tuotannon tai julkisomisteisen yhtiön sijasta vaihtoehtona eivät valitettavasti ole pienet yksityiset yritykset vaan ruokapalveluita tuottavat kansainvälisesti omistetut jätit, joiden ’’laadusta’’ saadaan kohtuullisen usein lukea lehtien palstoilta.

Leevi Karisalmi
kaupunginvaltuutettu (sd.)
alue- ja kuntavaaliehdokas
Sastamala