Lauttakylän Lujan D-ringettejoukkue teki tänä keväänä historiaa, kun se nappasi saaliikseen ensimmäistä kertaa koskaan pronssisen mitalin Länsi-Suomen sarjasta.

Menestys on tuonut mukanaan myös lisää nälkää, sillä katseet ovat jo ensi syksyssä ja SM-tasolla kilpailevan uuden C-joukkueen perustamisessa.

Joukkueenjohtaja Katja Lindström ja valmentaja Marko Rämö eivät peittele hymyään kerratessaan kulunutta kautta ja muutamaa mennyttä vuotta huittislaisen ringeten osalta.

Aivan helpolla menestys ei ole pienelle seuralle tullut, vaan töitä koko ringetteharrastuksen Huittisissa säilymisen eteen on vuosien varrella saatu tehdä runsaasti.

Tällä hetkellä lajin parissa puhaltaa mukava myötätuuli ja D-joukkueen lisäksi Lujalla on kolmen kauden ajan ollut E-, ja F- sekä tämän kauden lady-joukkueet.

”Tuntuu hienolta, että olemme saaneet lajille jatkumoa ja jopa kasvatettua joukkueiden määrää”, Lindström sanoo.

Mitaleista ei ole osattu edes haaveilla

D-joukkueen mitalin kirkastuminen pronssista hopeaksi jäi lopulta vain kahden maalin päähän, mutta Lindström ja Rämö tuumivat, että pronssi on joukkueelle ennen kaikkea voitettu mitali.

Vielä syksyn ensimmäisissä harjoituksissa kukaan ei osannut haaveillakaan, millaiseen menestykseen joukkue voisi kauden edetessä päästä.

”Meillä ei ole sellaista voittamisen kulttuuria, eikä mitaleita osata tavoitella, kun niitä ei ole koskaan tullut. Vasta kauden puolivälissä, kun alkusarjan jälkeen olimme yhdestätoista joukkueesta neljänsiä, tuli sellainen olo, että menestystä voisi olla tulossa”, Lindström kertoo.

Peli peliltä ajatus mahdollisesta mitalista alkoi konkretisoitua todellisemmaksi. Lopulta Lujan edelle pääsivät vain kauden jokaisen pelinsä voittanut Laitilan Jyske ja niukasti parempi Naantalin VG.

”Hopea oli todella lähellä, mutta harmitus haihtui nopeasti ja kaikki ovat pronssista todella onnellisia”, Rämö sanoo.

”Joukkue oli todellakin tämän ansainnut kovalla työllä ja treenaamisella. Kauden jokainen peli taisteltiin loppuun asti, eikä luovuttamisen meininkiä ollut yhtään ainutta kertaa”, Lindström jatkaa.

”Mitali on asia, mihin on tähdätty, mutta ei välttämättä uskottu. Nyt meillä oli kasassa tasainen, hyvä joukkue, missä kaikki panostivat tosissaan tekemiseen. Ei siitä pääse mihinkään, että tuntuu hyvältä saada kovasta työstä kunnon palkinto”, taustakaksikko pohtii.

Lindström ja Rämö tietävät, että ponnistus C-joukkueen perustamiseen on iso. Vaikka menestys on tuonut mukanaan kunnianhimoa ja uskoa omaan tekemiseen, tulevat ensi kauden vastukset olemaan varmasti vielä tätä kautta kovempia. Lisäksi harrastuksen kulurakenne muuttuu aiempaa raskaammaksi, kun viikoittaiset treenimäärät nousevat kahdesta kolmeen ja pelimatkat pidentyvät.

”Ensimmäinen lähtökohta tulevalle kaudelle on se, että nyt aletaan harjoitella vielä kovempaa peliä. Olemme vähän haastajan asemassa, mutta menestyksen myötä itseluottamuksen pitäisi olla kohdillaan. Uskon pronssin tuoneen tullessaan myös taas uudenlaista kiinnostusta lajiin”, Rämö sanoo.

Valmentaja kuvailee ringetteä äly- ja joukkuepeliksi.

”Tässä vaaditaan peliälyä ja taktiikkaa, ne ovat asioita, mitkä hioutuvat joukkueen pelatessa yhdessä. Vaikka ringetessä ollaan luistimet jalassa jäällä, tämä on aivan eri peli kuin jääkiekko, mielestäni lähempänä koripalloa, josta se on kehitetty.”

Mihin yhteen asiaan valmentaja aikoo tulevalla kaudella laittaa eniten paukkuja, sitä Rämö joutuu hetken miettimään.

”Varmaankin fysiikkaan. Siitä kaikki kuitenkin lähtee.”

Lindström uskoo, että yksi joukkueen menestyksen avaimista onkin juuri yhtenä porukkana pelaaminen.

”Tytöillä on keskenään äärettömän hyvä henki. Vaikka treenien ja pelien ulkopuolella ei välttämättä oltaisikaan niin hyviä ystäviä, niin jäällä tämä on aina yksi yhtenäinen joukkue, siitä olen äärettömän ylpeä.”

Vanhempien apua ja tukea tarvitaan

Sekä Lindströmin tytär Siiri että Rämön tytär Amanda ovat molemmat olleet joukkueessa mukana päiväkoti-ikäisistä.

Vuosien varrella jäähallista on muodostunut myös joukkueenjohtajalle ja valmentajalle lähes toinen koti.

”Silloin kun Amanda aloitti harrastuksen mietin, että olisi hienoa, jos hän pystyisi halutessaan treenaamaan lajia koko peruskouluiän. Nyt se ajatus on jo varsin lähellä toteutua, kun tyttö on yläkoulussa”, Rämö sanoo.

Lindström kiittelee, että joukkueen tyttöjen takana on hieno joukko vanhempia, jotka tukevat nuoriansa harrastuksessa.

”Kun joukkue on pieni, vanhempien panosta tarvitaan usein. Vielä sellaista tilannetta ei ole kuitenkaan koskaan tullut, ettei apujoukkoja olisi ollut riittävästi, jokaisessa kotipelissä on aina jokaiselta joku paikalla.”

Tällä hetkellä joukkueeseen kuuluu maalivahdin lisäksi 12 tyttöä, lisäksi joukkuetta on käynyt avustamassa kaksi tyttöä nuoremmasta sarjasta. Ensi kauden tavoitteena on saada kasaan maalivahdin lisäksi 15 pelaajan joukkue.

”Toivottavasti siinäkin tämä menestys on asia, mikä vetää puoleensa. Joukkueen tytöt ovat ottaneet hyvää roolia pelaajahaussa ja esimerkiksi julkaisseet somessa pelaajahaun”, Lindström kertoo.