Kiviniityn perhekodissa Sastamalan Heinoossa on tavallinen tiistai-ilta. Perhehoitaja Kaisa Kiviniityn kanssa pöydän ääreen istahtavat myös pitkäaikaisessa perhehoidossa olevat Jarno, Jussi ja Markus.

Jarno ja Markus ovat asuneet Kiviniityn perhekodissa liki 11 vuotta, ja Jussikin pian kaksi vuotta.

“Minut heitettiin pihalle Raumalla toimivasta hoitoyksiköstä, kun perseilin liikaa. Uhkailin hoitajia ja asukkaita”, Jussi paljastaa vähän nolona ja katsoo Kaisaa. Nainen hymyilee ja myöntää että näin tosiaan kävi.

“Jussi muutti tänne mukanaan jätesäkkeihin pakatut vaatteet. Alkuajan haasteista on selvitty ja Jussi on oppinut, että täällä ollaan toisillemme mukavia, eikä pelleillä. Eikö vaan, Jussi”, hän sanoo ja mies nyökkää.

“Kyllä, ollaan kaikki kavereita”, hän vakuuttaa. Jussi innostuu myös kertomaan, kuinka hyvään kuntoon hän on päässyt

“Kaisa, painoinko yli sata kiloa kun tulin tänne”, hän kysäisee.

“Kyllä, liki 140 kiloa”, Kaisa tarkentaa. Jussi esittelee hauistaan ja silittelee vatsaansa, joka on pienentynyt normaaleihin mittasuhteisiin.

“Olen nyt hyvässä kunnossa ja jaksan paljon paremmin. Täällä kotona hoitelen hevosia ja päivätoiminnassa Meijän tilalla hoidan lampaita ja kanoja, sekä teen mökkitalkkarihommia”, Jussi innostuu juttelemaan.

Meijän tila on Illossa toimiva kehitysvammaisille tarkoitettu päivä- ja työtoimintaa tarjoava yksikkö, jossa Jussin lisäksi arkipäivisin käy myös Markus. Jarno on työtoiminnassa Huittisissa, Jokirannan toimintakeskuksessa.

Iltaisin ja viikonloppuisin asukkaat viettävät tavallista perhearkea Kiviniityn perheen kanssa.

“Olemme paljon ulkona maatilan töissä, sisällä katsellaan yhdessä televisiota, käydään uimassa, konserteissa tai pidetään pizzakemut”, Kaisa kertoo

“Mä tykkään katsella telkkarista Latelan remonttia“, sanoo Jarno. Jussikin kuulemma tykkää, mutta myös Putous on hänen mielestään hyvä.

“Mun lempiohjelmia ovat Tähdet, tähdet ja hauskat kotivideot“, sanoo Markus.

“Käytiin just katsomassa Popedaakin Vexve-areenalla”, hän lisää.

“Ja mulla olisi yksi haave, nimittäin lähteä Kaisan kanssa Las Palmasiin”, Jussi keskeyttää. Haave ei olekaan ihan tuulesta temmattu, sillä Kaisa perheineen, johon siis kuuluvat myös pitkäaikaisasukkaat, ovat käyneet yhdessä jo Dubaissa. Jussi ei vielä silloin asunut Kiviniityssä, joten hän ei ollut matkalla mukana.

Keskustelu taukoaa hetkeksi kun Kaisa huomaa, että taksi tulee pian hakemaan Jarnoa Illon VPK:n järjestämään Special Rescue-toimintaan. Toiminta on tarkoitettu kehitysvammaisille tai neuropsykologisia haasteita omaaville henkilöille.

“Siitä on tehty telkkariohjelmakin, oletko nähnyt”, Jarno huikkaa ennen lähtöään viitaten Ylen Special Rescue – Asema 63 -sarjaan. Jussi ja Markus kysyvät samaan aikaan saavatko he lähteä jo pihalle, ja lupa heltiää.

Kaisa on vannoutunut perhehoidon puolestapuhuja. Kolmen pitkäaikaisasukkaan lisäksi heillä on säännöllisesti lyhytaikaisia asukkaita, jolloin näiden  omaishoitaja saa pienen hengähdystauon.

“Meillä käy myös noin 15 henkilöä viikossa sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa”, hän kertoo.

Kaisan puheessa vilahtaa säännöllisesti “meidän perhe” ja “meidän jätkät”. Hän korostaa myös, että kyse ei ole vain kodinomaisesta toiminnasta, vaan kodista.

“Syömme aina yhdessä keittiön pitkän pöydän ääressä, ja jos lähdemme vaikka kylpylään, lähdemme koko sakki. Täällä ei ole lukittuja huoneita tai ruokakomeroita”, hän sanoo.

Kaisan pojat Leo (9 v) ja Touko (4 v) pitävät heidän perhekuvioitaan täysin normaaleina, sillä pelkästä ydinperheen elämästä heillä ei ole edes kokemuksia.

Kaisa uskoo toiminnallisuuteen, yhdessä tekemiseen ja esimerkiksi maatila- ja luontoympäristön vaikuttavuuteen.

“Monille kehitysvammaisille ja vanhuksillekin perhehoito sopisi hyvin, ja se tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi”, Kaisa huomauttaa. Tämä on helppo uskoa, sillä esimerkiksi Jussin tapauksessa hänestä maksettiin silloiseen hoitoyksikköön melkein viisinumeroinen summa kuussa, kun Kaisa saa hänen hoidostaan noin 1400 euroa.

Kaisa kertoo myös, että ennen hyvinvointialueita vammaispalvelut toimivat paremmin.

“Ihmiset tunnettiin ja kohdattiin kasvoikkain, nyt tietoa saa hakemalla hakea. Pirhankaan ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen ja kokoustaa kaiken aikaa, koska hyvät ratkaisut ovat jo olemassa. Hän viittaa myös Keski-Suomen ja Pohjanmaan malleihin, joissa molemmissa perhehoito on kasvussa, ja toiminnalla haetaan jo säästöjä hyvinvointialueille.

“Ympärivuorokautista palvelua tai sairaanhoitoa tarvitseville perhehoito ei tosin sovi, sillä me perhehoitajat emme ole sairaanhoitajia”, hän lisää.

Jotta perhehoitopaikkoja voitaisiin lisätä, pitäisi Kaisan mielestä perhehoitajien sosiaaliturvaan liittyvää lainsäädäntöä kehittää.

“Perhehoito saattaa yllättäen päättyä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jos esimerkiksi hoidettavan tarpeet muuttuvat. Tällaisessa tilanteessa myös perhehoitaja jää tyhjän päälle”, hän huomauttaa.

“Itselleni tässä ei ole kysymys ainoasta tulonlähteestä, mutta monilla on”, hän jatkaa ja lisää, että asian kuntoon saattaminen lisäisi perhehoitajien työn vetovoimaa ja toisi tarpeellisia paikkoja hoivamarkkinoille.

“Nykyisellään hyvinvointialueet tarjoavat esimerkiksi perhehoitojaksoja huomattavasti vähemmän kuin olisi mahdollista esimerkiksi omaishoidon tukipalveluna”, Kaisa lisää.

Jutustelumme aikana Jussi ja Markus ovat menneet laitumen läheisyyteen katselemaan hevosia, joista molemmat pitävät kovasti. Kaisa tuo käytävälle suomenhevosruuna Reinon, joka on molempien kaverusten suosikki. Reino on nauttinut kevätpäivästä ja piehtaroinut antaumuksella, ja se näyttää nauttivan, kun Jussi ja Markus alkavat harjata sitä. Jussi painaa välillä kasvonsa Reinon kaulaan ja juttelee sille salaisuuksiaan.

“Kaisa, mitä meillä on illalla ruuaksi”, Jussi kysäisee kun Kaisa on lähdössä valmistelemaan ruokaa.

“Perunoita ja jauhelihakastiketta”, Kaisa vastaa ja muistuttaa kaveruksia laittamaan iltaheinät valmiiksi. Ne käydään yhdessä antamassa hevosille sen jälkeen, kun koko perhe on ensin syönyt päivällisen.

Ja yöpuulle perhekodin asukkaat käyvät aina iltayhdeksältä, viikonloppuna valvotaan joskus pidempään.

“Rutiinit ovat tärkeitä kaikille, mutta perhekodin pyörityksessä aivan elinehto”, Kaisa painottaa.