Kun Alueviesti eräänä huhtikuisena keskiviikkona putkahtaa Kiikan Pappilansaareen, on siellä täysi tohina päällä. Sarkia-näyttämön rakenteita remontoidaan uuteen uskoon.
Kaksi pientä hirsirakennusta saa uudet katot, tarvetta on ollut myös varsinkin seinien ylimpien hirsien uusimiselle. Näin kertovat paikalla olevat Lions Club Kiikan, Sarkia-Seuran ja Romulan Taiteellisen Teatterin talkoolaiset.
Rakennusarkkitehti ja Sarkia-Seuran luottomies Unto Virtanen valaisee toimittajaa: Pienet ”mökit” ovat alunperin toimittaneet Kiikan aseman ulkorakennuksissa eläinsuojien virkaa.
Pappilansaareen sijoittamisen alkuaikoina suojissa oli pärekatot, jotka kestivät parikymmentä vuotta. Sen jälkeen tehtiin lautakatot, jotka kestivät näihin päiviin, Virtanen selvittää.
”Katoista tuli vesi sisään ja ylähirsissä oli lahoa. Teatteritoiminnan ylläpitämisen kannalta on tehty välttämättömiä toimia”. Nyt rakennuksiin tulee pulpettikatto ja pintamateriaaliksi huopa.
Pappilansaari on palvellut virkistyspaikkana pitkään
Virtanen ja LC Kiikka ovat olleet Sarkia-näyttämön vaiheissa mukana alusta saakka, vuodesta 1992 lähtien. Hän muistaa, miten sopivaa ympäristöä kesäteatterille aikanaan etsittiin. Sarkia-Seuran puheenjohtajana oli tuolloin varsinainen puuha-Pirkko, opetusneuvos Pirkko Kallio, joka neuvotteli eri yhteisöjen kanssa näyttämöhanketta eteenpäin.
Pappilansaaren niemellä on historiaa paikallisten ajanvietto- ja virkistyspaikkana. Siellä on sijainnut niin suosittu uimaranta kuin lentopallokenttäkin. Ei siis ihme, että juuri sinne päätettiin luoda puitteita esittävälle taiteelle.
”Eikö tämä paikka olekin upea? Hienompaa miljööseen istuvaa näyttämöä on vaikea kuvitella. Ei ole rakennettu liikaa, vaan hyödynnetty luonnonmuotoja”, huokaa Sarkia-Seuran puheenjohtaja Marja Putti, Pirkko Kallion sisarentytär.
Todentotta. Metsän suojassa on tasaista maastoa, jossa on hyvä esittää mitä milloinkin. Näyttämöltä nousee loiva rinne – mikä sen parempi katsomon paikka. Vuosien varrella yleisö on saanut vaikuttua niin Robin Hoodista kuin Niskavuoren tahtonaisista – ja tulevana kesänä on Hamletin vuoro. Näyttämökokonaisuutta rajaavat metsän puut ja toisaalla komea kiviaita. Aivan lähellä virtaa Kokemäenjoki.
Näyttämön rakennelmat ovat UPM Energyn ja Sastamalan seurakunnan maalla. Sarkia-näyttämöä hallinnoi Sarkia-Seura, joka omistaa myös Sarkia-museon. Rakennusten kunnossapidossa ja remontoinnissa pitkäaikainen ja elintärkeä kumppani on ollut Lions Club Kiikka. Yhdessä on toteutettu monta hienoa projektia.
Sarkia-näyttämön elämästä vastaa näidenkin talkoiden jälkeen pitkälti RTT. Teatterin ydinporukkaan kuuluvalle Kati Juurikalle näyttämörakenteiden kunnostaminen on tarjonnut mahdollisuuden oppia uutta. Tykötarpeiksi tarvittiin oikeasti vanhoja, hyväkuntoisia hirsiä, mikä ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Lopulta sopivaa yli parinsadan vuoden ikäistä materiaalia löytyi Punkalaitumelta.
”Ilman Ruutikaisen Maunoa tämä ei olisi ollut mahdollista. Hän on mestari, ja itse olen saanut oppia ja olla kisällinä tässä”, kertoo Juurikka ja esittelee hirret toisiinsa kiinnittäviä lohenpyrstöliitoksia.
”Maunolla on katoavaa kädentaitoa”, hän kehuu.
Ruutikainen toteaa olevansa koulutukseltaan metallimies, jolle elämä on opettanut monia taitoja. Vaikka talkootunteja ei kukaan tarkkaan ole laskenut, on niitä kulunut muutaman viikon verran, todennäköisesti satoja.
”Koneiden ja sahanterien huoltamiseen on tosin mennyt enemmän aikaa kuin itse työhön”, Ruutikainen naurahtaa.
Kiitokset talkoolaiset antavat myös huoltojoukoille, lähinnä Maunon vaimolle Hanna Ruutikaiselle, jotka ovat taikoneet työmaalle ravintoa joka päivä. Ilman ruokaa ja juomaa ei mistään tulisi mitään.
Kiikan ja samalla tietysti koko Sastamalan kulttuuriperinnön ja taide-elämän vireänä pitämiseksi kiikkalaiset yhdistykset toimivat yhdessä.
”Pääasia on, että saadaan aikaan. Pidämme Kiikkaa hengissä. Paljon meiltä on viety, mutta Kaarlo Sarkia pysyy”, Marja Putti lausuu runoilijalegendaan viitaten.
Pelkkä yhteishenki ei kuitenkaan materiaksi muutu. Tarvitaan tietysti rahaa. Vuosien varrella hankkeita ovat rahoittaneet muun muassa Huittisten Säästöpankkisäätiö, Sastamalan kaupungin hallinnoima Urho Laineen perintövarat ja Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto. Viimeisimmästä projektista euroja vielä uupuu.
”Vielä emme tiedä, saammeko kulut täysin katettua. Toivomme parasta. Sarkia oli köyhä ja niin on seuransakin”, Putti tuumaa.
