Eläköön aistit, jotka olemme saaneet lahjaksi! Sastamalan seurakunta tarjosi kirkkovuoden tärkeimmän juhlan, pääsiäisen, aikana useita tilaisuuksia, joista kirjoitan joitakin kokemuksiani.

Kiirastorstaina Tyrvään kirkossa kuvattiin Jeesuksen asettamaa pyhää ehtoollista ja siinä käytettävien sanojen syvällistä merkitystä. Opetuslapsia kuvaavat 12 kynttilää sammutettiin ja viisi ruusua ja koko alttarin muu tarvikkeisto vietiin pois. Jäljelle jäi vain iso Kristus-kynttilä mustaksi verhoillulle alttarille. Valot sammuivat, ja kirkkoväki lauloi tuttua virttä. Urut vaikenivat. Tuli hiljaisuus. Poistuin. Syvältä kosketettuna.

Pitkäperjantaiaamun jumalanpalvelusta seurasin seurakunnan YouTube-kanavan kautta. Saarnassa kuvattiin Golgatan järkyttävää murhenäytelmää. Millaiset tuon mieltä järisyttävän rakkauden jäljet ovatkaan! Kauniin, herkän kuulokuvan toivat kanttorin ja pastorin puhelaulut päivän teksteistä. Urut vaikenivat edelleen. Herkkä tinapillin sointi kertoi surullista viestiään.

Pitkäperjantai-iltana kutsui Karkun kirkon ympärivaellus. Kuljimme hiljaa miettien, katsellen, kuunnellen ja rukoillen. Raamatun tekstit ja rukoukset odottivat kulkijaa eri pysähdyspaikoissa. Kotiin vietäväksi saimme tuoksuvat rukouskynttilät.

Kaunis keväinen ilta tuoksuineen ja äänineen, monien vapaaehtoisten ystävälliset ohjaukset sekä puhuttelevat, esteettiset tekstit lumosivat. Lämpöinen, ystävällinen katse ehtoollisen jakajan kasvoilla ja suloinen, herkkä kanttorin laulu – juuri meille, yksilöllisesti. Siunauksen toivotukset lausujien sydämistä. Kulkija nähtiin ja kohdattiin. Oikeasti.

Seuraavana iltana istuimme Kiikan kirkossa. Pääsiäisyön vigilia oli alkamassa kello 21.30. Yhtäkkiä meidät ohjattiin ulos kirkosta. Saimme kynttilän käteemme. Miten tuli eläisi tuulessa? Jännittyneinä seurasimme, kun pastori lauloi ja luki tekstejä kirkon rappusilla seisoen – pääsiäiskynttilän liekin lepattaessa villisti kovassa viimassa hänen kädessään.

No, tuli sammui, se siunattukin, ja synnytti meissä lämmintä myötätuntoa. Kynttilänkantaja julisti ”Jeesus Kristus on maailman valo”, ja me kaikki vastasimme ”johon pimeydellä ei ole valtaa”. Saimme liekin isosta kynttilästä, ja tuo valon jakaminen loi yhteyttä.

Lopulta pääsimme kirkon sisään kynttilöiden valossa. Sanaosuudessa kerrattiin Jumalan pelastavia tekoja Vanhassa testamentissa. Hämärä kirkko valaistiin.

Lauantai-ilta jatkui Keikyän kirkossa kello 23 pääsiäisyön messussa. Väkeä oli runsaasti. Aloitimme samoin kuin Kiikassa: menimme ulos, saimme kynttilät ja osallistuimme alkuseremonioihin ulkona. Pastorin siunattu iso pääsiäiskynttilä kannettiin pimeään kirkkoon ja asetettiin paikoilleen. Urkuparvelta kuului musiikkia. Pääsiäiskynttilästä jaettiin tuli kynttilöihimme, taas toiselta toiselle. Yhdistävää, vaikuttavaa!

Kaunis kirkko ja mielemme alkoivat täyttyä valolla ja lämmöllä. Esirukouksen aikana toistui rukousta jaksottaen virsi 90 Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti. Mukana oli enemmän papin lauluosuuksia ja erilaisia toistoja kuin tavallisessa luterilaisessa messussa. Seurakuntaa kehotettiin toistamaan papin huudahduksia. Niitä toistettiin usein. Ja ääneen. Upeaa!

Pastorin lisäksi messussa lauloi trio ja helisi huilu. Kaikki se toi iloa ja riemua juhlaamme. Tässä messussa sain myös ihan uuden elämyksen: pyhän veden vihmomisen ylleni kuusenoksalla. Se liittyi kasteen muistamiseen. Hieno ja ihan konkreettisesti koskettava.

Nämä neljän kirkon kokemukset toivat niitä elämyksiä, joita me tarvitsemme ja kaipaamme. Ne syvensivät Taivaan Isän kohtaamista. Eläköön aistit, jotka Hän on antanut meille lahjaksemme! Iloa, ja rakkautta tuomaan.

Kiitollisena
Kyllikki Rantala